Tällainen tiedätte-kyllä-mikä kiersi Blogistaniaa joskus maailman aamussa. Tuolloin en muistaakseni noteerannut sitä mitenkään, mutta koska olen iloisesti epätrendikäs, ajattelin ottaa sen käyttööni nyt. Jos tähän hommaan vaikka saataisiin vähän vauhtia.
Ohje kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan jotakuinkin näin:
Esitä blogin pitäjälle kysymys tämän postauksen kommenttilootassa. Blogin pitäjä vastaa kysymyksiin mahdollisimman pian.
Kommenteista sun muusta interaktiivisuudesta huolimatta blogin pitäminen on suhteellisen epädemokraattista hommaa. Kirjoittaja päättää, mistä kirjoittaa, ja siihen ei ole kellään mitään sanomista. Tämä on väärin. Valtaa lukijoille! sanon minä.
Toisin sanoin: kysykää jotain, mitä tahansa, niin minä vastaan mitä tahansa! Tässäpä ainutlaatuinen vaikuttamisen mahdollisuus! Ei ehkä verrattavissa presidenttiehdokkuuteen mutta ainakin nyt äänioikeuteen kirkkovaltuuston vaaleissa. Älä jätä tilaisuutta käyttämättä! Olisi meinaan hiukan noloa, jos kukaan ei kysyisi mitään.
10 kommenttia:
-t, armaani! Olitpa nopea! Ja pistitpä pahan. Hyvä kysymys, joka vaatii vähän miettimistä.
En nyt oikein muista, miten tämä meemi oikeasti meni, mutta ajattelin, että vastaan uudessa postauksessa. Mahd. pian :)
Minä haluaisin ehdottomasti tietää että -kahvi vai tee???
-kissa vai koira??
-musta vai valkoinen??
..ja kerro vielä että mihin haluat minun vastaavan!
Piilomajan emännälle kiitos kysymyksistä, nämä ovat sen verran periaatteellista laatua, että vastatessa täytyy pitää kieli keskellä suuta :) Toivottavasti en menee liikaa henkilökohtaisuuksiin, kun kysyn vuorostani sinulta: Missä tapasit miehesi? Miksi lähdit Suomesta? (Tyhmä kysymys, tähänhän riittäisi vastaukseksi loka-toukokuu, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan :)) Jos on liian henkilökohtaista, voin keksiä uudet kysymykset!
Hei Kukkis!
Sivupalkissa lukee, että työksesi toimitat ja tiedoitat. Jos ei ole liian henk.koht, niin kysyisin että mitä?
Ja pääkysymys: Pidätkö työstäsi? Menetkö sinne innolla? Haluaisitko vaihtaa alaa, vai oletko tyytyväinen?
(minä kyselen tätä tällä hetkellä kaikilta, koska mietin itse tuollaisia juttuja)
Tiukka kyssäri:
Koska nähdään?
Rakastaksä mua vielä, vaikka oon ollut kaamea saamaton laiskapemppu enkä oo meilannut sulle pitkään aikaan? Ja toistan Elman kyssärin vielä: Koska nähdään? (Sitten kyselen lisää kaikkea hirmu intiimiä, meinaan.)
Miehän vastaan!
Tapasin mieheni Göteborgissa opiskelijakahvila..eikun ravintolassa.
Olimme molemmat opintoihimme kuuluvassa harjoittelussa (ei tosin siellä baarissa) mutta opiskelimme ihan eri alaa. Vaan baariin veivät kaikkien tiet!
Lähdin Suomesta ensin Ruotsiin siis opintojen takia, tulin kyllä sitten vuodeksi takaisin (tai siis menin takaisin) ja sitten -97tammikuussa lähdin mieheni luokse. Katsoimme että se on hyvä valinta; mulla oli opinnot lopussa, hänellä kesken;-)
Katalle, Elmalle ja Oharille kiitokset kysymyksistä ja Piilomajan emännälle romanttisesta tarinasta ... :) Vastaan kaikille ihan pian. Ohari: tottakai mää sua rakastan, pus!
Kukkis, ei tää oo mikään romanttinen tarina, tää on ihan raakaa realismia!
Jaa ... no romanttinen tositarina sitten :)
Lähetä kommentti