Mitä? Onko hän töissä sikalassa?

Kata kiinnitti huomiota sivupalkkiin, jossa kerron, että työkseni toimitan ja tiedotan. Hän viestitti näin: "Jos ei ole liian henk.koht, niin kysyisin että mitä? Ja pääkysymys: Pidätkö työstäsi? Menetkö sinne innolla? Haluaisitko vaihtaa alaa, vai oletko tyytyväinen?"

Työskentelen järjestössä, jossa toimitan yhtä lehteä ja kaksia verkkosivuja. Olen taittava toimitussihteeri (huom! kaksi teetä), lisäksi kirjoitan juttuja ja hätätilassa kuvaankin. Jos joskus aikaa jää, olen tiedotustiimimme suorittavassa päässä. Suomeksi: kirjoitan ja lähetän lehdistötiedotteita muutaman kerran vuodessa.

Leijonanosan työajastani (99 % siitä, mitä bloggaamiselta jää yli) täyttää toimitussihteerin homma, ja ammatti-identiteettini on toimitussihteerin. Suomeksi: jos joku normaalissa keskustelussa kysyy, mitä teen, vastaan "olen toimitussihteeri", ja jos hakisin uutta työpaikkaa, pyrkisin ensisijaisesti toimitussihteerin töihin.

Toisaalta tunnen yhteenkuuluvuutta järjestöalaan - en haluaisi olla töissä kasvottomassa firmassa, jonka ainoa tavoite on omistajien pankkitilin kartuttaminen. Yhtälö on hieman roplemaattinen, koska "järjestölehteä" ja "kunnianhimoista journalismia" ei ole kovin usein nähty samassa lauseessa. Minun mielestäni nykyisessä työssäni pystyn kuitenkin jollakin tavalla yhdistämään nämä kaksi (kukas se kissan hännän nostaa jne.).

Täytyy sanoa, että pidän työstäni. Pidän siitä, että se on itsenäistä ja monipuolista ja että siinä on äärimmäisen vähän samana toistuvia rutiineja. Rakastan deadlineja, koska olen sen verran laiska, että muuten minun on hankala motivoida itseäni töihin. Sen jälkeen, kun olen saanut lehden painoon, en enää suo sille ajatustakaan, mutta silti minusta on periaatteessa erittäin palkitsevaa, että työn tuotosta voi pidellä käsissään (sitä paitsi pidän painotuoreen tuoksusta). Hienoa on myös lehtityöhön väistämättä kuuluva projektiluonteisuus: yhtä numeroa tehdään sen aikaa kuin tehdään, ja sitten siirrytään taas uuteen, eikä yhtä ja samaa hommaa tarvitse vatvoa kuukausi- tai vuositolkulla.

Kun kerran töissä on pakko käydä, niin oikein mielelläni käyn siellä missä käyn.

Täytyy kuitenkin myös sanoa, että ainoa syy töissä käymiseen on palkka. Jos voittaisin lotossa, sanoisin työkavereille, että hasta la vista, voin tulla joskus käymään ja tuoda pullaa, mutta noin muuten meikäläinen ei enää tähän läävään jää. Olisi sitä muutakin tekemistä.