Viime vuosina elämäni on ollut melko vaiherikasta. On ollut aviokriisiä, eroa, uusia miehiä ja vauvoja, hulluja sukulaisia jne. Tollompi voisi luulla, että olisin karaistunut enkä ihan pienestä hätkähtäisi.
Näköjään olen kuitenkin onnistunut tähän asti olemaan lunki ja stressitön. Viime viikko nosti stressilukemat pilviin, ja se tuntuu edelleen, vaikka tilanne on ohi ja kaikki hyvin.
En muistanutkaan, että jokainen uusi kriisi nostaa vanhat ahdistukset pintaan. En myöskään muistanut, miten väsyneeksi ihminen tulee kovan henkisen rääkin jälkeen. Mieli tekisi vain nukkua ja ehkä tehdä hitaita kävelylenkkejä. Aloitekyky on nollassa, koti saa repsottaa, ja helponkin asian hoitaminen tuntuu mahdottoman työläältä. Katselen tänään erääntyviä laskuja ja toivon, että pankki ymmärtäisi lähettää rahat oikeaan paikkaan ilman että mun tarvii tehdä mitään. Siirrän vähemmän kiireisiä asioita kahden päivän päähän, koska sitä pidemmälle sisäinen kalenterini ei yksinkertaisesti ylety. Keskiviikkona voin taas siirtää niitä eteenpäin perjantaille. Olen nääs kuullut, että senniminenkin päivä on allakassa.
Vaikka sisäinen ajanlasku olisikin rikki, aika osaa laskea ihan itse itsensä. Se kuluu ja etenee vääjäämättä. Onneksi. Jonain aamuna herään ja huomaan, että tämäkin väsy on historiaa.
15.11.10
11.11.10
Pillitä, Elli, pillitä
Otsikko ei liity juttuun mitenkään, paitsi ehkä sillä tavalla, että haluaisin päästä sanomaan niin yhdelle mainituksi tulevalle tyypille.
Ihmisen voimavarat saavat minut mykistymään.
Nostan hattua evakoille, pakolaisille ja maahanmuuttajille. En tajua, miten on mahdollista palata normaaliin elämään, jos edes kotonaan ei ole voinut olla turvassa, jos jokainen ovenkolkutus on ollut uhka.
Minun ovellani on käynyt kerran riehumassa EM:n eksä, Piitun mutsi - sanotaan häntä vaikka Rouvaksi. Tilanne ei ollut erityisen uhkaava, eikä se liittynyt mitenkään minuun tai minun lapsiini. Silti siitä näköjään jäi jokin aukko perusturvallisuuteen.
Tällä viikolla Rouva on taas järjestänyt perheellemme pientä ylimääräistä kriisintynkää. Tänä aamuna kotoa lähtiessäni huomasin, että osin tiedostamattani olin valmistautumassa siihen, että en voisi enää palata. Vauva oli valmiiksi mukana vaunuissa ja muu perhe poistunut jo aiemmin. Sujautin vielä käsilaukkuun päiväkirjan ja pari valokuvaa, ranteeseeni pojan tekemän korun. Evakkoreki, täältä tullaan.
Mainittakoon, että minulle lähteminen ei ole erityisen vaikeaa. Vaikka olenkin jämähtänyt tähän kaupunkiin ja tähän elämään, sisimmässäni asuu pieni nomadi. Olisiko siirtolaisten ja evakkojen verenperintöä. Siitä huolimatta olen hyvin huojentunut nyt, kun tilanne näyttää olevan ohi ja voin istua omassa olohuoneessani kirjoittamassa tätä. Koti on kumminkin aina koti.
Olihan tässä se hyvä puoli, että näki, mitkä asiat ovat todella tärkeitä. Valokuvat, päiväkirjat, lasten tekemät korut. Rakkaus ja ystävyys.
Ihmisen voimavarat saavat minut mykistymään.
Nostan hattua evakoille, pakolaisille ja maahanmuuttajille. En tajua, miten on mahdollista palata normaaliin elämään, jos edes kotonaan ei ole voinut olla turvassa, jos jokainen ovenkolkutus on ollut uhka.
Minun ovellani on käynyt kerran riehumassa EM:n eksä, Piitun mutsi - sanotaan häntä vaikka Rouvaksi. Tilanne ei ollut erityisen uhkaava, eikä se liittynyt mitenkään minuun tai minun lapsiini. Silti siitä näköjään jäi jokin aukko perusturvallisuuteen.
Tällä viikolla Rouva on taas järjestänyt perheellemme pientä ylimääräistä kriisintynkää. Tänä aamuna kotoa lähtiessäni huomasin, että osin tiedostamattani olin valmistautumassa siihen, että en voisi enää palata. Vauva oli valmiiksi mukana vaunuissa ja muu perhe poistunut jo aiemmin. Sujautin vielä käsilaukkuun päiväkirjan ja pari valokuvaa, ranteeseeni pojan tekemän korun. Evakkoreki, täältä tullaan.
Mainittakoon, että minulle lähteminen ei ole erityisen vaikeaa. Vaikka olenkin jämähtänyt tähän kaupunkiin ja tähän elämään, sisimmässäni asuu pieni nomadi. Olisiko siirtolaisten ja evakkojen verenperintöä. Siitä huolimatta olen hyvin huojentunut nyt, kun tilanne näyttää olevan ohi ja voin istua omassa olohuoneessani kirjoittamassa tätä. Koti on kumminkin aina koti.
Olihan tässä se hyvä puoli, että näki, mitkä asiat ovat todella tärkeitä. Valokuvat, päiväkirjat, lasten tekemät korut. Rakkaus ja ystävyys.
4.11.10
Ote irtoaa
Herään, pesen hampaat, käynnistän pesukoneen, keitän puuroa, vaihdan vaipan, ruokin lapsia, pakkaan eväät, annan lähtösuukon, juon kahvia, levitän pyykit, vaihdan lisää vaippoja, annan lisää ruokaa, rasvaan, puen, pidän sylissä, lallattelen, nukutan, syön jugurttia, ajattelen että lattiat pitäisi pestä, tarkistan sähköpostin ja facebookin, puhun puhelimessa, laitan välipalaa, kyselen läksyjä, laitan ruokaa, istun pöytään, nousen ylös, istun takaisin, syön, pesen lisää pyykkiä, laitan lisää ruokaa, käyn joogassa muskarissa vesijumpassa futismatsissa suihkussa, luen yhden runon, laitan iltapalaa, täytän pesukoneen, luen lastenkirjaa, pidän lisää sylissä, pesen hampaat, nukun. Ote ei saa irrota. Varsinkaan syliote.
13.10.10
C’mon baby yeah
Tekee mieli aloittaa tämä postaus naamakirjan statuspäivityksen tapaan: Kukkis viettää syysloman ensimmäistä iltaa parvekkeella seuranaan kynttilöitä, lasillinen viiniä ja uskollinen läppärinsä Eikka. Hah! Revi siitä, lokakuu, lasitetulla parvekkeella tarkenee vielä!
Viimeksi uhosin, että olen keksinyt ihmekonstin, jolla poistan kaikki esteet bloggaamisen tieltä ja alan kirjoitella tänne juttuja kuin vettä vaan. Ongelmanahan on, että puhun, kirjoitan tai vaikka tanssin mistä aiheesta tahansa ja pitkään - mutta mieluiten ensin odotan, että joku muu keksii mulle sen aiheen. Virikkeeksi itselleni päätin, että valitsen seuraavat otsikot jonkin levyn biisien mukaan. Ihan vaan pirruuttani ja siksi, että se sattui lojumaan pöydällä Eikan vieressä, valitsenkin kokoelman, Tehosekoittimen Golden Greatsin kakkoslevyn. Jos joku muukin kaipaa aiheita tai otsikoita, tämän idean saa vapaasti varastaa.
Teretulemast takaisin Kukkamaalle, seuraavaksi saatte lukea siitä, mitä tapahtuu, kun ote irtoaa.
Viimeksi uhosin, että olen keksinyt ihmekonstin, jolla poistan kaikki esteet bloggaamisen tieltä ja alan kirjoitella tänne juttuja kuin vettä vaan. Ongelmanahan on, että puhun, kirjoitan tai vaikka tanssin mistä aiheesta tahansa ja pitkään - mutta mieluiten ensin odotan, että joku muu keksii mulle sen aiheen. Virikkeeksi itselleni päätin, että valitsen seuraavat otsikot jonkin levyn biisien mukaan. Ihan vaan pirruuttani ja siksi, että se sattui lojumaan pöydällä Eikan vieressä, valitsenkin kokoelman, Tehosekoittimen Golden Greatsin kakkoslevyn. Jos joku muukin kaipaa aiheita tai otsikoita, tämän idean saa vapaasti varastaa.
Teretulemast takaisin Kukkamaalle, seuraavaksi saatte lukea siitä, mitä tapahtuu, kun ote irtoaa.
24.9.10
Joskus tulee mietittyä
Jenni pohti, alkaako tekstipainotteisten yleisblogien aika olla ohi. Pärjääkö blogi, jos se ei ole päältä kaunis? Hienoimmat blogit ovat upeampia kuin aikakauslehdet, eikä niissä ole yhtä paljon mainoksia. Minäkin seuraan joitakin sellaisia (hei vaan Violet ja Liivia!). Toivoisin silti, että tekstiblogeilla olisi edelleen kirjoittajansa (lukijoistahan ei ikinä tiedä). Mä, minä ja meikäläinen tykätään tekstiblogeista muun muassa siksi, että niissä ei tarvitse kangistua mihinkään kaavaan. Mukaan mahtuu monenlaista hauskasta koskettavaan, nopeasti sutaistusta pitkälle viimeisteltyyn - joskus jopa yksi ja sama blogi voi olla kaikkia näitä ja vähän päälle. Kaunista!
Minäkin sain Kummitukselta prenikan, mistä kiitän ja kumarran. Kaikilla on se jo, joten en jaa sitä eteenpäin. Enkä edes listaa seitsemää asiaa itsestäni, koska juuri keksin sata ja uusi lista tuntuisi kohtuuttomalta rasitukselta kaikille osapuolille. Sen sijaan tarjoan seitsemän muuta randomia:
1. Cover-biiseillä olisi rajattomat markkinat 9-vuotiaiden keskuudessa, ellei niillä kaikilla olisi kännykässään bluetoothia, jonka avulla biisit jaetaan kavereille ilmaisiksi.
2. Helsingin pinta-alasta on yli 70 % vettä.
3. Kansallisooppera työllistää vakituisesti 544 taiteiljaa, käsityöläistä, duunaria ja toimihenkilöä.
4. Jupulla on ihania sukulaisia. Erityisesti tämä sarjis vetoaa meitsiin.
5. Vauvakino järjestetään kuukausittain monella paikkakunnalla. Tilaisuudessa näytetään leffa isolta kankaalta, mutta salissa ei ole pilkkopimeää eikä kukaan katso pahasti, jos välillä antaa ruokaa tai vaihtaa vaippaa. Arvatenkin salissa saattaa myös olla melkoinen meteli.
6. Jääkaapissani on tällä hetkellä 8 erilaista juustoa ja 16 erilaista kasvissäilykettä tai hilloa. Aika normitilanne.
7. Olen keksinyt uuden jutskahommelin avuksi itselleni blogiblokin purkamiseen. En kuitenkaan vielä paljasta, mikä se on. Melkein yhtä jänskää kuin siinä yhdessä Renny Harlinin leffassa, eikö vaan!
Minäkin sain Kummitukselta prenikan, mistä kiitän ja kumarran. Kaikilla on se jo, joten en jaa sitä eteenpäin. Enkä edes listaa seitsemää asiaa itsestäni, koska juuri keksin sata ja uusi lista tuntuisi kohtuuttomalta rasitukselta kaikille osapuolille. Sen sijaan tarjoan seitsemän muuta randomia:
1. Cover-biiseillä olisi rajattomat markkinat 9-vuotiaiden keskuudessa, ellei niillä kaikilla olisi kännykässään bluetoothia, jonka avulla biisit jaetaan kavereille ilmaisiksi.
2. Helsingin pinta-alasta on yli 70 % vettä.
3. Kansallisooppera työllistää vakituisesti 544 taiteiljaa, käsityöläistä, duunaria ja toimihenkilöä.
4. Jupulla on ihania sukulaisia. Erityisesti tämä sarjis vetoaa meitsiin.
5. Vauvakino järjestetään kuukausittain monella paikkakunnalla. Tilaisuudessa näytetään leffa isolta kankaalta, mutta salissa ei ole pilkkopimeää eikä kukaan katso pahasti, jos välillä antaa ruokaa tai vaihtaa vaippaa. Arvatenkin salissa saattaa myös olla melkoinen meteli.
6. Jääkaapissani on tällä hetkellä 8 erilaista juustoa ja 16 erilaista kasvissäilykettä tai hilloa. Aika normitilanne.
7. Olen keksinyt uuden jutskahommelin avuksi itselleni blogiblokin purkamiseen. En kuitenkaan vielä paljasta, mikä se on. Melkein yhtä jänskää kuin siinä yhdessä Renny Harlinin leffassa, eikö vaan!
13.9.10
Red hot mama
On ihan erilaista olla äitiyslomalla nelikymppisenä kuin kolmekymppisenä.
Olen muistellut edellistä äitiyslomaani sekavin tuntein. Rakastin vauvaa pakahduttavan paljon, mutta kaipasin jotain muutakin - omaa aikaa, ystäviä, purkautumiskanavaa. Minussa asui levottomuus, josta nyt ei ole tietoakaan.
On myönnettävä, että edellisen äitiyslomani aikaan moni asia oli toisin: vietin paljon aikaa vauvan kanssa kahdestaan, oli enimmäkseen talvi ja ankeaa, rahaa oli käytössä vähemmän kuin nyt, vaikka mies teki pitkiä työpäiviä, ja parisuhdekriisi ei kolkutellut ovella vaan oli jo eteisessä. Näistä olosuhteista kuitenkin ainoastaan parisuhdekriisi ahdisti ja masensi minua, muita en pitänyt erityisen ongelmallisina. Rahapula ei tullut yllätyksenä, eikä muuten vuodenaikakaan. Miehen, sen rontin, poissaolo teki pelkästään hyvää. Vauva oli rakas ja hauska vesseli, jonka kanssa olin mielelläni. Suurin ero nykyiseen oli siinä, miltä minusta sisimmässäni tuntui.
Nyt ei tee yhtään tiukkaa olla vauvan kanssa kaiket päivät. En edes haaveile menoista, jotka vaatisivat muutamaa tuntia pidemmän poissaolon vauvan luota. En haluaisi olla takertuva äiti, ja siksi mietin, onko minussa jotain vikaa. Vai onko tämä se ikä, jossa minun on tarkoituskin tulla äidiksi?
Nyt tajuan ajan paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Sori vaan, mutta näin isojen asioiden kanssa ei auta muu kuin tarttua kliseisiin: nyt näen selvemmin, miten rajallinen ihmiselämä on, miten nopeasti se kuluu, ja miten vähän aikaa lapset ovat pieniä. Jokaisen päivän tärkein homma ja suurin anti on lapsen kanssa vietetty aika.
Tämä ehkä on se lahja, jonka lapsi tavallisesti antaa isovanhemmilleen.
Äidille tämä autuus ei tietenkään tule ilmaiseksi, vaan siitä joutuu maksamaan kovan hinnan. Joskus sitä täytyy kai töihinkin palata. Just nyt ei hotsittaisi yhtään.
Olen muistellut edellistä äitiyslomaani sekavin tuntein. Rakastin vauvaa pakahduttavan paljon, mutta kaipasin jotain muutakin - omaa aikaa, ystäviä, purkautumiskanavaa. Minussa asui levottomuus, josta nyt ei ole tietoakaan.
On myönnettävä, että edellisen äitiyslomani aikaan moni asia oli toisin: vietin paljon aikaa vauvan kanssa kahdestaan, oli enimmäkseen talvi ja ankeaa, rahaa oli käytössä vähemmän kuin nyt, vaikka mies teki pitkiä työpäiviä, ja parisuhdekriisi ei kolkutellut ovella vaan oli jo eteisessä. Näistä olosuhteista kuitenkin ainoastaan parisuhdekriisi ahdisti ja masensi minua, muita en pitänyt erityisen ongelmallisina. Rahapula ei tullut yllätyksenä, eikä muuten vuodenaikakaan. Miehen, sen rontin, poissaolo teki pelkästään hyvää. Vauva oli rakas ja hauska vesseli, jonka kanssa olin mielelläni. Suurin ero nykyiseen oli siinä, miltä minusta sisimmässäni tuntui.
Nyt ei tee yhtään tiukkaa olla vauvan kanssa kaiket päivät. En edes haaveile menoista, jotka vaatisivat muutamaa tuntia pidemmän poissaolon vauvan luota. En haluaisi olla takertuva äiti, ja siksi mietin, onko minussa jotain vikaa. Vai onko tämä se ikä, jossa minun on tarkoituskin tulla äidiksi?
Nyt tajuan ajan paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Sori vaan, mutta näin isojen asioiden kanssa ei auta muu kuin tarttua kliseisiin: nyt näen selvemmin, miten rajallinen ihmiselämä on, miten nopeasti se kuluu, ja miten vähän aikaa lapset ovat pieniä. Jokaisen päivän tärkein homma ja suurin anti on lapsen kanssa vietetty aika.
Tämä ehkä on se lahja, jonka lapsi tavallisesti antaa isovanhemmilleen.
Äidille tämä autuus ei tietenkään tule ilmaiseksi, vaan siitä joutuu maksamaan kovan hinnan. Joskus sitä täytyy kai töihinkin palata. Just nyt ei hotsittaisi yhtään.
31.8.10
Madon torjuu kokki
Aloitan tarinani kaukaa historian aamuhämäristä. Viime perjantaina klo 15 lähdin lähikauppaan ostamaan jotain lihaa lisättäväksi wokkiin, jota olin aikonut valmistaa. Ajattelin, että voisin kokeilla vaikka luomunaudanpaistia, joka kuuluu kaupan perusvalikoimaan. Enpä ollut taas muistanut, että tuohon kellonaikaan meidän kaupan lihatiskit jo ammottavat tyhjyyttään. Jäljellä ei ollut mitään muuta wokkiin sopivaa kuin valmiiksi marinoitua broileria. Katselin vähän epäillen thai-maustettuja broiskusuikaleita, mutta nappasin ne kuitenkin mukaani, lihansyöjien iloksi ja perjantain kunniaksi.
Kotona laitoin ruokaa, ja siitä tuli törkeän herkullista. Jopa suikaleet olivat yllättävän hyviä, niissä maistui tunnistettavasti ainakin sitruunaruoho. Haluatteko tietää, mitä muuta laitoin joukkoon? Ei se mitään, kerron silti:
Sadonkorjuuwokki
oliiviöljyä
kanasuikaleita (mausta chilitahnalla tms.)
pieni sipuli
herkkusieniä
kaalia
valkosipulia
kokojyvänuudelia
sambalia
soijakastiketta
tuoretta basilikaa
Pilko kasvikset. Keitä nuudelit viittä vaille valmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Lisää wokkipannuun tässä järjestyksessä. Olin aikonut käyttää myös äidin kasvimaan kesäkurpitsaa, mutta se ei mahtunut mukaan, koska innostuin pilkkomaan niin paljon kaalia (sillä tavalla mulle joskus käy - voisin elää pelkällä kaalilla ainakin kaksi viikkoa, ennen kuin kyllästyisin). Eipä haitannut, koska juuri näistä aineksista syntyi tällä kertaa aivan jumalainen makujen runoelma. Salaisuus oli kova nälkä: kanan ja sipulin paistoin kypsiksi ja pehmeiksi, mutta muut ainekset eivät ehtineet lilliä pannussa turhaan, vaan ne olivat juuri sopivan rapsakoita.
P. S. Otsikosta saamme kiittää kolmannen luokan äidinkieltä, jonka ensimmäinen aihe on riimi.
Kotona laitoin ruokaa, ja siitä tuli törkeän herkullista. Jopa suikaleet olivat yllättävän hyviä, niissä maistui tunnistettavasti ainakin sitruunaruoho. Haluatteko tietää, mitä muuta laitoin joukkoon? Ei se mitään, kerron silti:
Sadonkorjuuwokki
oliiviöljyä
kanasuikaleita (mausta chilitahnalla tms.)
pieni sipuli
herkkusieniä
kaalia
valkosipulia
kokojyvänuudelia
sambalia
soijakastiketta
tuoretta basilikaa
Pilko kasvikset. Keitä nuudelit viittä vaille valmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Lisää wokkipannuun tässä järjestyksessä. Olin aikonut käyttää myös äidin kasvimaan kesäkurpitsaa, mutta se ei mahtunut mukaan, koska innostuin pilkkomaan niin paljon kaalia (sillä tavalla mulle joskus käy - voisin elää pelkällä kaalilla ainakin kaksi viikkoa, ennen kuin kyllästyisin). Eipä haitannut, koska juuri näistä aineksista syntyi tällä kertaa aivan jumalainen makujen runoelma. Salaisuus oli kova nälkä: kanan ja sipulin paistoin kypsiksi ja pehmeiksi, mutta muut ainekset eivät ehtineet lilliä pannussa turhaan, vaan ne olivat juuri sopivan rapsakoita.
P. S. Otsikosta saamme kiittää kolmannen luokan äidinkieltä, jonka ensimmäinen aihe on riimi.
26.8.10
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Saman listan on varmaan julkaissut sata muutakin tyyppiä, mutta minua inspiroivat Ally ja Tiina (ykkönen ja kakkonen). Näitä sataa asiaa ette luultavasti halua tietää minusta:
1. Juon paljon kahvia.
2. Saan joskus kahvista mahani kipeäksi.
3. Juon sitä silti, koska olen pahasti koukussa kofeiiniin.
4. Siitä hyvästä en näköjään kovin helposti koukutu mihinkään muihin päihteisiin.
5. Paitsi Teho-osastoon.
6. Vietän liikaa aikaa naamakirjassa.
7. Yritän käydä uimahallissa vähintään kahdesti viikossa. Aika usein onnistunkin.
8. Lapseni ovat perineet äitinsä levottoman luonteenlaadun.
9. Ja kasvonpiirteet. Paitsi että mukulat ovat paljon söpömpiä kuin minä.
10. Olin kyllä itekin pienenä aika söpö.
11. Osaan kaikkien maakuntalaulujen sanat.
12. En ole mistään kotoisin.
13. Asun mieluiten kerrostalossa.
14. En ole ikinä asunut rivitalossa, enkä haluaisi edes kokeilla.
15. Omakotitalossa olen asunut osapuilleen puolet elämästäni. Ei oo mun juttu.
16. Rakastan merenrantoja.
17. Kerron edellisessä kohdassa mainitsemani asian aina, kun osallistun tällaisiin kyselyihin.
18. Elämässäni on ollut etupäässä yksipuolisia ihastuksia. Joko minä olen ollut ihastunut johonkuhun, jota ei ole kiinnostanut pätkääkään, tai sitten minussa on roikkunut kiinni joku takiainen.
19. Siivoan ihan liian harvoin.
20. Tykkään pyykinpesusta.
21. Minusta on ihanaa nukkua puhtaissa lakanoissa.
22. Aamuisin minulle ei maistu ruoka.
23. Syön silti, jos joku laittaa tai tarjoaa minulle aamiaista. Paitsi puuroon en koske, yäk.
24. Tykkään riisipuurosta. Syön sitä kahdesti vuodessa sokerin ja kanelin kera.
25. Olen usein kärsimätön ja kovasanainen.
26. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että koulussa annetaan vieläkin numeroarvosana käytöksestä. Haloo, pahvit!
27. Tykkään Tampereesta.
28. Yritän vastata rehellisesti kaikkiin lasten kysymyksiin.
29. Se on yllättävän helppoa. Tai ainakin minä luulin, että se olisi vaikeampaa, ennen kuin sain omia lapsia.
30. Toistaiseksi äitiydessä vaikeinta on ollut lapsen kipu, suru tai pelko. Ne ottaisi mielellään kantaakseen, mutta kun ei voi.
31. Olen tosi tylsä tyyppi.
32. Minulla on ihania ystäviä, joiden mielestä en ole ollenkaan tylsä tyyppi.
33. Aloitin pianonsoiton 33 vuotta sitten, ja soitan edelleen, vaikka nykyisin ihan liian harvoin.
34. Jossain vaiheessa jopa kuvittelin hankkivani ammatin musiikin parista.
35. Sitten minulle valkeni, että en halua opettajaksi enkä muusikoksi.
36. Olen aina tiennyt paremmin, mitä en halua tehdä kuin mitä haluan. Siis ammatillisesti.
37. Pidän esiintymisestä.
38. Pelkään metsää.
39. Kirkas, pimeä tähtitaivas on minusta hieno mutta myös pelottava.
40. Olen nähnyt Etelän ristin.
41. Lapsena luin joka ilta itselleni iltarukouksen.
42. En muista, kuka minulle opetti rukouksen. Epäilen seurakunnan kerhon tätejä.
43. Haluaisin osata piirtää muotokuvan, niin että se olisi näköinen.
44. Teen omasta mielestäni hyvää ruokaa.
45. Suosikkivaatteeni on farkut.
46. Mulla on yhdet aidot crocsit, mallia off-road, ja valitettavasti on pakko sanoa, että ne ovat tosi hyvät kengät. Ei nyt ihan huipputasoa mutta jalkineiden top-kympissä kuitenkin. Susirumathan ne on mutta käyttöominaisuuksiltaan mainiot.
47. Olen kenkäfriikki ja tiedän sen mutta ylpeä sellainen.
48. Teen usein asioita hetken mielijohteesta.
49. Huijasin edellisessä kohdassa. Lähempänä totuutta olisi, jos "usein"-sanan tilalle sijoittaisi sanan "aina".
50. Olen huono suunnittelemaan mitään.
51. Paitsi että aterioita ja ruokalajeja saatan suunnitella vaikka monta päivää etukäteen.
52. Edellinen kohta saattaa johtua siitä, että en tykkää kaupassa käymisestä.
53. Inhoan telkkarimainoksia.
54. Kuuntelen radiota äärimmäisen harvoin. Se on harmi.
55. Tykkään letuista ja pannukakusta.
56. En ikinä paista lettuja enkä pannukakkua.
57. Jos tarvitsen taustamelua kotona, pidän telkkaria auki. Kanavista valitsen aamulla tv-kakkosen ja illalla fst-femman. Ne on jotenkin vähiten ärsyttäviä. (Ks. myös kohta 53.)
58. En osaa päättää, kirjoittaisinko kirjakielisesti vai en.
59. Kuvittelen, että minulla on telepaattinen yhteys joihinkin minulle erityisen läheisiin ihmisiin.
60. Olen ihmeissäni ja oudosti kiitollinen, jos joku on jaksanut lukea tänne asti.
61. Olen asunut kahdessa maassa.
62. Minulla on ollut 17 työpaikkaa ja 12 työnantajaa.
63. Nykyisessä työssäni olen ollut yli kymmenen vuotta.
64. Pelkään lääkäreitä ja terveydenhoitajia.
65. Haluan, että kotityöt tehdään minun tavallani.
66. En ole koskaan vienyt lapsiani Ruotsin-laivalle enkä Muumimaailmaan.
67. Sen sijaan olen vienyt lapsia muun muassa oopperaan, museoon, ravintolaan ja metsään. Ovat tykänneet.
68. Edelliset kaksi kohtaa johtuvat ihan silkasta itsekkyydestäni.
69. Kohdista 38 ja 67 voi päätellä, että toisinaan yritän voittaa pelkoni.
70. Olen aikuisena opetellut pitämään oluesta ja paistetusta maksasta.
71. Pidän oluesta tosi paljon. Maksasta en niinkään.
72. Olen vähän keskimittaista lyhyempi ja normaalipainoinen.
73. En ole ikinä ollut luokkakokouksessa.
74. En mielelläni nuku yksin.
75. Haluaisin, että Gabriel Byrne istuisi minun sohvallani. Ei mulla sille mitään sanottavaa olisi, mutta olisihan se koristeellinen.
76. Laulan poikani kanssa Teräsbetonin Metallisydäntä, niin että kaikaa.
77. No hei, lauletaan me muutakin.
78. Haluaisin jo mennä nukkumaan, mutta näköjään olen päättänyt tehdä tämän loppuun.
79. Jos kuulen vielä kerran sanan "narkolepsia", nukahdan.
80. Näen asioiden kaikki puolet.
81. En kestä ihmisiä, jotka eivät ota toisia huomioon.
82. Suuttuessani olen tosi hurja.
83. 11-vuotiaana katsoin telkkarista Dianan häät. Koko kuuden tunnin shoun.
84. Olin luultavasti meidän luokan viimeinen, jonka kotiin tuli väritelkkari.
85. Luin tämän listan äsken läpi ja yllätyin siitä, että niin moni kohta alkoi sanalla "en". Mitä, olenko niin negatiivinen ihminen?!
86. Yritän nähdä synkimmässäkin pilvessä kultareunuksen. Tai edes hopea. Okei, pronssikin käy.
87. Pidän lentävistä lauseista. Joskus ennen vanhaan kirjoittelin niitä muistiinkin.
88. Ikkunoissani on likaviiruja.
89. Minusta on kiva katsella uimahyppyjä.
90. Tykkään villasukista.
91. Suojatiellä astun valkoisille viiruille ja laatoituksella hypin saumojen yli.
92. Vilkuilen peilikuvaani näyteikkunoista.
93. Puhun pupuille ja oraville.
94. Haluaisin kilpikonnan.
95. Pidän kartoista.
96. Kuljeskelen aina välillä kasvitieteellisessä puutarhassa ja luen kasvien nimiä.
97. Nautin äitiyslomalla olemisesta.
98. Olen synnyttänyt keisarileikkauksella ja alateitse.
99. Aion syödä jäätelöä, vaikka se maksaisi mitä.
100. Kuvittelen, että jotkut runot ja laulut kertovat minusta.
1. Juon paljon kahvia.
2. Saan joskus kahvista mahani kipeäksi.
3. Juon sitä silti, koska olen pahasti koukussa kofeiiniin.
4. Siitä hyvästä en näköjään kovin helposti koukutu mihinkään muihin päihteisiin.
5. Paitsi Teho-osastoon.
6. Vietän liikaa aikaa naamakirjassa.
7. Yritän käydä uimahallissa vähintään kahdesti viikossa. Aika usein onnistunkin.
8. Lapseni ovat perineet äitinsä levottoman luonteenlaadun.
9. Ja kasvonpiirteet. Paitsi että mukulat ovat paljon söpömpiä kuin minä.
10. Olin kyllä itekin pienenä aika söpö.
11. Osaan kaikkien maakuntalaulujen sanat.
12. En ole mistään kotoisin.
13. Asun mieluiten kerrostalossa.
14. En ole ikinä asunut rivitalossa, enkä haluaisi edes kokeilla.
15. Omakotitalossa olen asunut osapuilleen puolet elämästäni. Ei oo mun juttu.
16. Rakastan merenrantoja.
17. Kerron edellisessä kohdassa mainitsemani asian aina, kun osallistun tällaisiin kyselyihin.
18. Elämässäni on ollut etupäässä yksipuolisia ihastuksia. Joko minä olen ollut ihastunut johonkuhun, jota ei ole kiinnostanut pätkääkään, tai sitten minussa on roikkunut kiinni joku takiainen.
19. Siivoan ihan liian harvoin.
20. Tykkään pyykinpesusta.
21. Minusta on ihanaa nukkua puhtaissa lakanoissa.
22. Aamuisin minulle ei maistu ruoka.
23. Syön silti, jos joku laittaa tai tarjoaa minulle aamiaista. Paitsi puuroon en koske, yäk.
24. Tykkään riisipuurosta. Syön sitä kahdesti vuodessa sokerin ja kanelin kera.
25. Olen usein kärsimätön ja kovasanainen.
26. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että koulussa annetaan vieläkin numeroarvosana käytöksestä. Haloo, pahvit!
27. Tykkään Tampereesta.
28. Yritän vastata rehellisesti kaikkiin lasten kysymyksiin.
29. Se on yllättävän helppoa. Tai ainakin minä luulin, että se olisi vaikeampaa, ennen kuin sain omia lapsia.
30. Toistaiseksi äitiydessä vaikeinta on ollut lapsen kipu, suru tai pelko. Ne ottaisi mielellään kantaakseen, mutta kun ei voi.
31. Olen tosi tylsä tyyppi.
32. Minulla on ihania ystäviä, joiden mielestä en ole ollenkaan tylsä tyyppi.
33. Aloitin pianonsoiton 33 vuotta sitten, ja soitan edelleen, vaikka nykyisin ihan liian harvoin.
34. Jossain vaiheessa jopa kuvittelin hankkivani ammatin musiikin parista.
35. Sitten minulle valkeni, että en halua opettajaksi enkä muusikoksi.
36. Olen aina tiennyt paremmin, mitä en halua tehdä kuin mitä haluan. Siis ammatillisesti.
37. Pidän esiintymisestä.
38. Pelkään metsää.
39. Kirkas, pimeä tähtitaivas on minusta hieno mutta myös pelottava.
40. Olen nähnyt Etelän ristin.
41. Lapsena luin joka ilta itselleni iltarukouksen.
42. En muista, kuka minulle opetti rukouksen. Epäilen seurakunnan kerhon tätejä.
43. Haluaisin osata piirtää muotokuvan, niin että se olisi näköinen.
44. Teen omasta mielestäni hyvää ruokaa.
45. Suosikkivaatteeni on farkut.
46. Mulla on yhdet aidot crocsit, mallia off-road, ja valitettavasti on pakko sanoa, että ne ovat tosi hyvät kengät. Ei nyt ihan huipputasoa mutta jalkineiden top-kympissä kuitenkin. Susirumathan ne on mutta käyttöominaisuuksiltaan mainiot.
47. Olen kenkäfriikki ja tiedän sen mutta ylpeä sellainen.
48. Teen usein asioita hetken mielijohteesta.
49. Huijasin edellisessä kohdassa. Lähempänä totuutta olisi, jos "usein"-sanan tilalle sijoittaisi sanan "aina".
50. Olen huono suunnittelemaan mitään.
51. Paitsi että aterioita ja ruokalajeja saatan suunnitella vaikka monta päivää etukäteen.
52. Edellinen kohta saattaa johtua siitä, että en tykkää kaupassa käymisestä.
53. Inhoan telkkarimainoksia.
54. Kuuntelen radiota äärimmäisen harvoin. Se on harmi.
55. Tykkään letuista ja pannukakusta.
56. En ikinä paista lettuja enkä pannukakkua.
57. Jos tarvitsen taustamelua kotona, pidän telkkaria auki. Kanavista valitsen aamulla tv-kakkosen ja illalla fst-femman. Ne on jotenkin vähiten ärsyttäviä. (Ks. myös kohta 53.)
58. En osaa päättää, kirjoittaisinko kirjakielisesti vai en.
59. Kuvittelen, että minulla on telepaattinen yhteys joihinkin minulle erityisen läheisiin ihmisiin.
60. Olen ihmeissäni ja oudosti kiitollinen, jos joku on jaksanut lukea tänne asti.
61. Olen asunut kahdessa maassa.
62. Minulla on ollut 17 työpaikkaa ja 12 työnantajaa.
63. Nykyisessä työssäni olen ollut yli kymmenen vuotta.
64. Pelkään lääkäreitä ja terveydenhoitajia.
65. Haluan, että kotityöt tehdään minun tavallani.
66. En ole koskaan vienyt lapsiani Ruotsin-laivalle enkä Muumimaailmaan.
67. Sen sijaan olen vienyt lapsia muun muassa oopperaan, museoon, ravintolaan ja metsään. Ovat tykänneet.
68. Edelliset kaksi kohtaa johtuvat ihan silkasta itsekkyydestäni.
69. Kohdista 38 ja 67 voi päätellä, että toisinaan yritän voittaa pelkoni.
70. Olen aikuisena opetellut pitämään oluesta ja paistetusta maksasta.
71. Pidän oluesta tosi paljon. Maksasta en niinkään.
72. Olen vähän keskimittaista lyhyempi ja normaalipainoinen.
73. En ole ikinä ollut luokkakokouksessa.
74. En mielelläni nuku yksin.
75. Haluaisin, että Gabriel Byrne istuisi minun sohvallani. Ei mulla sille mitään sanottavaa olisi, mutta olisihan se koristeellinen.
76. Laulan poikani kanssa Teräsbetonin Metallisydäntä, niin että kaikaa.
77. No hei, lauletaan me muutakin.
78. Haluaisin jo mennä nukkumaan, mutta näköjään olen päättänyt tehdä tämän loppuun.
79. Jos kuulen vielä kerran sanan "narkolepsia", nukahdan.
80. Näen asioiden kaikki puolet.
81. En kestä ihmisiä, jotka eivät ota toisia huomioon.
82. Suuttuessani olen tosi hurja.
83. 11-vuotiaana katsoin telkkarista Dianan häät. Koko kuuden tunnin shoun.
84. Olin luultavasti meidän luokan viimeinen, jonka kotiin tuli väritelkkari.
85. Luin tämän listan äsken läpi ja yllätyin siitä, että niin moni kohta alkoi sanalla "en". Mitä, olenko niin negatiivinen ihminen?!
86. Yritän nähdä synkimmässäkin pilvessä kultareunuksen. Tai edes hopea. Okei, pronssikin käy.
87. Pidän lentävistä lauseista. Joskus ennen vanhaan kirjoittelin niitä muistiinkin.
88. Ikkunoissani on likaviiruja.
89. Minusta on kiva katsella uimahyppyjä.
90. Tykkään villasukista.
91. Suojatiellä astun valkoisille viiruille ja laatoituksella hypin saumojen yli.
92. Vilkuilen peilikuvaani näyteikkunoista.
93. Puhun pupuille ja oraville.
94. Haluaisin kilpikonnan.
95. Pidän kartoista.
96. Kuljeskelen aina välillä kasvitieteellisessä puutarhassa ja luen kasvien nimiä.
97. Nautin äitiyslomalla olemisesta.
98. Olen synnyttänyt keisarileikkauksella ja alateitse.
99. Aion syödä jäätelöä, vaikka se maksaisi mitä.
100. Kuvittelen, että jotkut runot ja laulut kertovat minusta.
25.8.10
Täällä ei ole mitään nähtävää
Huh huh. Tää mun bloggaustahti on kyllä sen verran kova, että jos en kohta vähennä bloggaamista, saan bloggauskyynärpään ja bloggaustupintulehduksen. Kaiken uhalla kuitenkin taas ilahdutan teitä syvällisillä mietteilläni!
Joo. Tota noin. Eipä tässä muuta.
Joo. Tota noin. Eipä tässä muuta.
11.6.10
Mitä teen tänä kesänä
Kouluaine, kirjoittanut Kukkis 40 v.
Aion viettää hyvin toimeliaan kesän. Ostan oman vesijuoksuvyön, käyn lenkillä ainakin joka toinen päivä, ja osallistun vähintään yhdelle joogakurssille.
Vaikka mökkeilisinkin kesällä, pidän kodin tiptop-kunnossa. Käyn joka viikko mökiltä kotona imuroimassa ja pesemässä ikkunat.
Viltsu on horoskoopissa krapu, joten hän viettää kesällä synttäreitään. Muistoksi synttärijuhlista aion virkata jokaiselle neljällekymmenelle vieraalle pipon. Siksi kysyn kutsukortissa ruoka-aineallergioiden lisäksi myös osallistujien lempivärejä.
Aion elää tosi terveellisesti. Jätskiä en syö ollenkaan, ja alkoholia käytän vain hyvin maltillisesti. Kuinka monta huurteista ihminen oikeastaan tarvitsee kesän aikana? Ei kovin monta.
Sitten heräsin, ja kaikki olikin vain unta.
*****
Kiitokset hyvistä ideoista: Kriisille aiheesta ja Allylle kirjoituksen muodosta.
Aion viettää hyvin toimeliaan kesän. Ostan oman vesijuoksuvyön, käyn lenkillä ainakin joka toinen päivä, ja osallistun vähintään yhdelle joogakurssille.
Vaikka mökkeilisinkin kesällä, pidän kodin tiptop-kunnossa. Käyn joka viikko mökiltä kotona imuroimassa ja pesemässä ikkunat.
Viltsu on horoskoopissa krapu, joten hän viettää kesällä synttäreitään. Muistoksi synttärijuhlista aion virkata jokaiselle neljällekymmenelle vieraalle pipon. Siksi kysyn kutsukortissa ruoka-aineallergioiden lisäksi myös osallistujien lempivärejä.
Aion elää tosi terveellisesti. Jätskiä en syö ollenkaan, ja alkoholia käytän vain hyvin maltillisesti. Kuinka monta huurteista ihminen oikeastaan tarvitsee kesän aikana? Ei kovin monta.
Sitten heräsin, ja kaikki olikin vain unta.
*****
Kiitokset hyvistä ideoista: Kriisille aiheesta ja Allylle kirjoituksen muodosta.
9.6.10
Opetus numero 40:
Virheitään ei kannata katua. Niistä pitää ottaa opiksi.
Yksi entisessä elämässäni tekemistäni virheistä on tänään potkinut minua persuksille oikein urakalla. Olisiko kannattanut edes joskus kuunnella toista ja tehdä kompromissi, olisiko, mitä häh?
Toisaalta, missä minä olisin, jos olisin elänyt toisin? Ainakaan ei olisi Lilli-vauvaa.
Juuri tänään on sellainen päivä, että olisi ollut kiva lähteä baariin yksille, mutta en ole löytänyt kaveria, ainakaan vielä. Onneksi aamulla sattui olemaan uimahallitreffit kauan kadoksissa olleen ystävän kanssa. Joidenkin ihmisten kanssa ei haittaa, vaikka heitä ei tapaisi vuosikausiin - juttu on silti yhtä helppo aloittaa kuin olisi viimeksi nähty eilen. Kiitos heistä korkeammalle voimalle, evoluutiolle tai mille tahansa muulle instanssille.
Virheitään ei kannata katua. Niistä pitää ottaa opiksi.
Yksi entisessä elämässäni tekemistäni virheistä on tänään potkinut minua persuksille oikein urakalla. Olisiko kannattanut edes joskus kuunnella toista ja tehdä kompromissi, olisiko, mitä häh?
Toisaalta, missä minä olisin, jos olisin elänyt toisin? Ainakaan ei olisi Lilli-vauvaa.
Juuri tänään on sellainen päivä, että olisi ollut kiva lähteä baariin yksille, mutta en ole löytänyt kaveria, ainakaan vielä. Onneksi aamulla sattui olemaan uimahallitreffit kauan kadoksissa olleen ystävän kanssa. Joidenkin ihmisten kanssa ei haittaa, vaikka heitä ei tapaisi vuosikausiin - juttu on silti yhtä helppo aloittaa kuin olisi viimeksi nähty eilen. Kiitos heistä korkeammalle voimalle, evoluutiolle tai mille tahansa muulle instanssille.
29.5.10
Jospa nyt vaan pistän kirjaimia riviin
Oli helppo päättää, että aloitan uudestaan bloggaamisen. Päätöksen toteuttaminen on osoittautunut hieman vaikeammaksi.
Bloggaustauon aikana olen ehtinyt ihan liiaksi tottua mikrobloggaukseen (yäk mikä sana). Mulle ei yksinkertaisesti tule mieleen mitään naamakirjan statuspäivitystä kummempaa kirjoitettavaa. Enkä kai nyt sentään voi kirjoittaa tänne ihan samoja kuin sinne. Vai?
Joskus kuvittelin jopa, että voisin kirjoittaa jotain, mikä riittävän etäältä ja silmät sirrillä katsottuna vaikuttaisi huumorilta, mutta naamakirja on vienyt multa senkin taidon. Nyyh. Kaik män.
Ihmissuhteista nillittämisen lopetin jo silloin, kun hylkäsin vanhan Kukkamaan ja siirryin tänne, eikä mulla ole mitään halua aloittaa sitä uudestaan.
Mistä siis kirjoittaisin?
Tilanne vaatii toimenpiteitä. Onko meemejä enää, vai onko ne kuopattu? Nyt tarttis joko pistää näppis laulamaan vaikka väkisin - tai kuopata koko hanke.
Bloggaustauon aikana olen ehtinyt ihan liiaksi tottua mikrobloggaukseen (yäk mikä sana). Mulle ei yksinkertaisesti tule mieleen mitään naamakirjan statuspäivitystä kummempaa kirjoitettavaa. Enkä kai nyt sentään voi kirjoittaa tänne ihan samoja kuin sinne. Vai?
Joskus kuvittelin jopa, että voisin kirjoittaa jotain, mikä riittävän etäältä ja silmät sirrillä katsottuna vaikuttaisi huumorilta, mutta naamakirja on vienyt multa senkin taidon. Nyyh. Kaik män.
Ihmissuhteista nillittämisen lopetin jo silloin, kun hylkäsin vanhan Kukkamaan ja siirryin tänne, eikä mulla ole mitään halua aloittaa sitä uudestaan.
Mistä siis kirjoittaisin?
Tilanne vaatii toimenpiteitä. Onko meemejä enää, vai onko ne kuopattu? Nyt tarttis joko pistää näppis laulamaan vaikka väkisin - tai kuopata koko hanke.
8.4.10
Sappisaippua, rakkauteni
Joko meidän Viltsu oli tavallista siistimpi vauva, tai sitten muistini hänen vauva-ajoiltaan on hyvin valikoiva. Esimerkiksi tahranpoistosta minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia.
Tiedän tämän kuuluvan niihin aiheisiin, joista ette halua tietää mitään, mutta paljastan silti: vauvat kakkaavat paljon, ja vauvan kakka tahraa.
Onneksi on keksitty sappisaippua. Jos ette tiedä, mitä se on, googlatkaa – tai vielä parempaa, marssikaa ostamaan sitä. Sitä voi hinkata tahraan kuin tahraan, ja lika irtoaa pesukoneessa.
Ei mulla muuta. Poistun takaisin hinkkaamaan.
26.3.10
Sillä aikaa viidakossa
Melkein vuoden kestänyt blogitauko ehkä vaatisi pientä kuulumisten päivittämistä, vaikka monet teistä lukijoista tuntevatkin minut myös muuta kautta. Yks kaks perheeni on taas kasvanut yhdellä ja olen äitiyslomalainen – se tietysti antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mitä olen tällä välillä puuhaillut, mutta silti. Miten tähän on tultu?
Lyhyesti voisi sanoa, että vihdoin otin elämäni omiin käsiini. Ihan hyvä saavutus nelikymppiseltä. Kun kerran satuin löytämään miehen, joka halusi lisää lapsia ja vieläpä minun kanssani, en analysoinut asiaa puhki vaan ryhdyin toimeen. Kyseinen ukko on tuo tämänhetkinen Elämäni Mies EM, joka pitää majaa meillä kohta kolmatta vuotta. Perheeseen kuuluu myös hänen vanhempi tyttärensä Piitu, nelivuotias käpy.
Nick Hornbyn Poika-kirjan päähenkilöllä on filosofia, joka kuuluu jotensakin näin: kaksi ihmistä ei riitä, vaan tarvitaan enemmän, kokonainen lauma. Olen ihan samaa mieltä. Parisuhde on aina ja joka tapauksessa epätäydellinen. Siinä on liikaa liikkuvia osia, joihin kaikkiin ei itse voi vaikuttaa, kun sillä toisellakin, samperi soikoon, on oma tahto ja omia käsityksiään. Omassa laumassani suurin ilo ja luotettavin tuki ovat vanhemmat ja sisarukset lapsineen. Samaa perinnettä haluan itsekin jatkaa seuraaviin polviin.
Reilu vuosi sitten päätin, että minun on turha tuhlata rajallista aikaani pähkäilemällä, onko tämä se mies, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni. Eikö ole aika arvokasta, jos me nyt just satutaan haluamaan samoja asioita? Kiikkustuolissa on kivempi katua sitä, mitä on tehnyt, kuin sitä, mitä on jättänyt tekemättä.
Tämän päätöksen hedelmä tuhisee nyt tyytyväisenä sitterissä olohuoneen lattialla.
24.3.10
Tällä viikolla olen enimmäkseen syöttänyt vauvaa
Olen aina ihmetellyt ja usein myös ääneen päivitellyt eläkeläisiä. Sillä sekunnilla kun he saavat käyttöönsä kaiken maailman ajan, he eivät yhtäkkiä enää ehdikään tehdä mitään.
Hyvä esimerkki on kummitätini, joka on edelleen yhtä reipas ja toimelias nainen kuin on aina ennenkin ollut – mutta jonka kalenterin yksi kampaajakäynti tai pihasiivous saa ratkeamaan liitoksistaan. Samalle päivälle tai joskus edes viikolle ei voi sopia mitään muuta. Tästä syystä treffien järjestämiseen hänen kanssaan menee aina vähintään kuukausi.
Taas kerran, kuten aina, pilkka osui omaan nilkkaan. Tätä nykyä en tee juuri muuta kuin syötän vauvaa, vaihdan vaippoja ja pesen pyykkiä. Jos päivässä on yksikin tästä kaavasta poikkeava, ennalta sovittu meno, olen sen jälkeen ihan naatti.
Yksitoikkoisuudesta tulee elämäntapa. Päivät kulkevat samaa pientä rataansa, jonka ulkopuoliset asiat lakkaavat kiinnostamasta. Uutisia ei jaksa seurata. Naamakirjakin on vähän siinä ja siinä.
Älkää käsittäkö väärin, arvostan valtavasti meikäläistä pitkää äitiys- ja vanhempainvapaata. On ihanaa vain olla, varsinkin kun oleminen ei ole mitenkään "vain" vaan keskittynyttä läsnäoloa: vauvan vieressä köllöttelemistä ja seurustelemista, koululaisen kanssa keskustelemista ja pienten pulmien ratkaisemista. Jos en olisi jäänyt vauvavapaalle, olisi varmaan ollut pakko yrittää saada vuorotteluvapaata tai jotain. Juuri tällaista aikaa olen kaivannut.
Tylsä elämä on vaihteeksi aivan käsittämättömän mukavaa. Siinä on kuitenkin yksi huono puoli: siitä on vaikea keksiä mitään kerrottavaa. Aion silti yrittää.
22.3.10
Niin tylsää mulla on ...
... että harkitsen jopa blogin kaivamista tuhkasta. Katsotaan, huomaako kukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)