Puhtaus on puoli ruokaa

Otsikko on varastettu Satujattarelta.

Viime aikoina olen usein ajautunut keskusteluihin palashampoosta ja pesupähkinöistä. Olen kummankin tuotteen käyttäjä ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille.

Tukanpesuun olen käyttänyt Vihreän kosmetiikan brunettishampoota ja lasten kehäkukkashampoota ja tykännyt niistä. Paitsi että palashampoo on pakkausten ja kuljetuksen kannalta nestemäistä ekologisempaa, sen etuna on, että hiukset pysyvät pidempään puhtaan tuntuisina. Yksi palashampoomyyjä hehkutti sen avulla saaneensa luonnonkiharansa takaisin - tiedä häntä, mulla ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin piikkisuoraa tukkaa. Ehkä omat hiukseni ovat pikkuisen vähemmän sähköiset ja pikkuisen tuuheammat, kun olen pessyt niitä palashampoolla, mutta tämä on ihan mutu-tuntumaa. Joka tapauksessa palashampoopesulla voi kuvitella pelastavansa palan maailmaa, ja sellaista supersankarifiilistä ei sovi vähätellä.

Pesupähkinöissä on sama hyvä puoli. Jotkut ovat epäilleet, saako niillä pyykin puhtaaksi. Minä ainakin saan (toim. huom.: meillä pestään yhden sottaisen pikkutytön, yhden ulkoilullisen koululaisen ja kahden hikisen aikuisen pyykit). Tuoksuttomuus on minulle pelkkää plussaa, mutta jos tuoksuja kaipaa, pesuveteen voi lisätä esimerkiksi laventelia. Tahranpoistoon käytän sappisaippuaa, tosin enpä muista, milloin olisin viimeksi tarvinnut sitä.

Näillä linjoilla kun ollaan: siivouksessa olen jo monta vuotta vannonut Universal Stonen nimiin. Tai siis minähän asun sikolätissä, mutta jos siivoaisin, käyttäisin sitä. En oikein tajua, mihin sen teho perustuu, mutta se toimii, ja lisäksi se on riittoisaa ja biohajoavaa.