Uusi, kiiltävä blogi! Mitä siihen kirjoittaisin?
En ole koskaan kärsinyt tyhjän sivun kammosta - ehkä minusta siksi ei tullutkaan kirjailijaa vaan ihan tavallinen toimitussihteeri. Minulla ei ole mitään vaikeuksia töhriä uuden muistikirjan ensimmäistä sivua, kunhan olen ensin hetken nuuhkinut ja plarannut sitä.
Jonkinlaista linjanvetoa tämä kuitenkin tuntuisi vaativan. Tältä kynnykseltä voi lähteä moneen suuntaan. Ulos vai sisään? Jos ulos, kotipihalle vai kauemmas? Jos sisään, keittiöön vai makuuhuoneeseen?* Kerronko, kuinka monta leivänmurua on ruokapöydän alla ja millaisia paperilentsikoita Viisivuotias tällä hetkellä taittelee? Vai pohdinko laajemmin elämän ja maailmankaikkeuden tilaa?
Tuntuu siltä, että eniten palautetta saa kirjoituksista, joiden aiheet ovat suorastaan piinallisen henkilökohtaisia. Sellaisia en kuitenkaan aikonut kirjoittaa (tämä on periaate, saa nähdä, kuinka kauan se pitää). Tässäpä pähkinä purtavaksi, sillä kommentteja toivoisin kovasti.
Vanhalla Kukkamaalla jossain vaiheessa tärkeintä oli kirjoittaminen, ja jos silloin tällöin sain kommentin, se oli ylimääräinen bonus. Myöhemmin tilanne kääntyi päälaelleen. Kirjoittaminen on edelleen kivaa ja nupin kunnolle välttämätöntä, mutta sitä saan harrastaa muuallakin. Vähitellen minulle on alkanut kirkastua seuraava totuus: blogikirjoittaminen on kommentoinnin sivutuote. Pöytäkirjaan merkittäköön, että kommentit ovat toivottuja ja tervetulleita! Lupaan pitää niistä hyvää huolta, kuunnella ja paijata.
Hahaa! Tilanteessa on yksi aivan loistava puoli. Jos en keksi mitään, ainahan voin julkaista uudelleen kaksi vuotta vanhoja tekstejäni. Ei niitä kukaan enää muista.
*) Siltä varalta, että jonkun korvat nyt alkavat kuumottaa, totean, että meillä makuuhuoneessa nukutaan - mutta jos haluatte kuvitella jotain muuta tylsän päivänne piristykseksi, niin kaikin mokomin.
P.S. Nörttiosastolta tiedotetaan, että sivupohjaongelmat ovat työn alla. Saattaa olla, että vaihdan kokonaan uuden sivupohjan, jos en saa tätä toimimaan. Kunhan kerkeän.
3 kommenttia:
"blogikirjoittaminen on kommentoinnin sivutuote"
Just näin se minullakin menee! Ensin oli lukeminen, sitten oli kommentointi, jossain välissä puolivahingossa tuli mukaan oma blogi.
Kun murukasat kasvavat ylivoimaisiksi, voit aina lohduttautua sillä, että harvoin enää tarvitsee talttaa puurotahman irrottamiseen lattiasta, vaikka vasta hetki sitten se oli oleellinen apuvälinen keittiösiivouksessa!
Linjanveto, siinäpä pulma. Uskon että päädyt kuitenkin jollakin tavalla tuomaan esille ne henkilökohtaisetkin aspektit, niiden avulla lukijat (minä ainakin) saa tarttumapintoja ja ituja kommentointiin ja omiin sekaviin ajatuksiin. Tiukan asiallisia tai sitten hauskoja linkkejä tarjoavia blogeja kyllä riittää, mielenkiintoisempia ovat kuitenkin (piinallisenkin) henkilökohtaiset.
Hestia: Niin, olen kyllä joskus jo Vuodatusta harkinnut ... Toistaiseksi olen kuitenkin pysynyt uskollisena Veijo Bloggerille.
Sun äitis: Huh! Taltta kuulostaa hurjalta. Meillä ei ole onneksi ikinä kovin paljon puuroa syöty ... Blogin perustamiseen sanoisin, että olipa onnekas puolivahinko!
Helen: Hyvin sanottu. Itse olen ihan samaa mieltä siitä, että ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista saa vastakaikua omaan elämäänsä ja ajatuksille askarreltavaa. Ongelmana on vain se, miten paljon mistäkin ja keneenkin liittyvistä asioista kertoo ...
Lähetä kommentti