Lyhyt lomayhteenveto

Tällainen täytyy aina tehdä. Se ei ole mikään selitys, että lomasta on jo yli kolme viikkoa.

Elämää suurempia uutisia. Vakavat asiat on kerrottava, ennen kuin voi siirtyä kevyempiin. Tänä kesänä läheisille nimittäin sattui keskivertoa kovempia juttuja. Uutispuolella viimeisen lomaviikon saldo oli aika hurja: yksi syöpä ja yksi avoero. Masennus vaani jo nurkan takana, mutta onneksi kuulin samalla viikolla, että kolmeen tuttuun perheeseen on tulossa vauva. Sairastuneen ja eronneen tilanteet eivät siitä tietenkään miksikään muutu; heille yritän antaa niin paljon tukea kuin voin. Vauvauutiset kuitenkin osoittavat, että elämä jatkuu. Henk.koht. minusta on ihanaa päästä haistelemaan ja kanniskelemaan muiden vauvoja - oma vauvani kun on jo 115-senttinen, 20-kiloinen jössikkä.

Visiteerattuja paikkoja. Pitkästä aikaa reissasimme laajemmin kotimaassa ja kävimme ihan uusillakin paikkakunnilla. Suomi on hieno! Voin lämpimästi suositella muun muassa tutustumista Petäjäveden vanhaan kirkkoon, syömistä ja juomista Jyväskylän Old Brick's Innissä ja lomanviettoa Ruovedellä. Ekaa kertaa noin sataan vuoteen piipahdimme ohi ajaessamme myös festareilla - pakkohan se oli, kun siellä esiintyi Viisivuotiaan suosikki Teräsbetoni (en linkitä, koska sivuilla on jotain ihme härdelliä).

Ostettuja kenkiä. Tänä kesänä harvinaisen vähän - eikä kummissakaan ole korkoja! Ostin siis koko viisiviikkoisen loman aikana vain kahdet kengät, molemmat mallia tennari. Tämä vaatisi niin ison rastin, ettei seinä riitä mitenkään. Muuten en ole himoshoppaaja, mutta kenkiä en voi vastustaa, ja sitä paitsi tarvitsenkin aina uusia, koska kulutan vanhat puhki sellaista vauhtia. Omituiseen käytökseen saattaa olla syynä se, että ostin heti alkukesästä mainiot puukengät, jotka ovat sekä ihanan vihreät että tavattoman hyvät jalkaan. Niillä olen kopsutellut koko kesän.

Työasioiden muistelua. Ei yhtään. Toistan: ei yhtään. Och samma på svenska. Ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen minulla oli viiden viikon pituinen loma, ja se oli huomattavasti pitempi ja parempi kuin edelliskesien neljä viikkoa. Neljä viikkoa on selkeä ja konkreettinen ajanjakso, alle kuukausi - heti alkuun tietää, että se on ohi yhdessä hurahduksessa. Viisi viikkoa sen sijaan on määrättömän pitkä - ensimmäisenä lomapäivänä tuntuu, että loman loppua ei näy. Unohdin työn niin totaalisesti, että jos duunipaikka ei olisi ihan kodin naapurissa, olisin varmaan ensimmäisenä työpäivänä eksynyt.