Kirjahaasteen kakkospäivä on hankala. On tarkoitus kirjoittaa inhokkikirjastaan. Koko ajatus on itselleni vieras. Jos en pidä jostain kirjasta, jätän sen kesken ja unohdan saman tien. Yhtään kirjaa, jonka olen lukenut loppuun asti, en ole inhonnut. Paitsi Eläinten vallankumousta, joka oli pakko lukea koulussa – mutta silloin olin 15-vuotias eikä pakkokirjoja muutenkaan lasketa.Koska minulla ei ole varsinaista inhokkia, kirjoitan kirjasta, joka on aiheuttanut suurimman pettymyksen: Sormusten herrasta.
Diggailen aktiivisesti Sormusten herran erilaisia dramatisointeja Ryhmäteatterin kahdenkymmenen vuoden takaisesta kesäteatteripläjäyksestä Peter Jacksonin leffatrilogiaan. Luultavasti tykkään kaikista SH-tulkinnoista vastakin, kunhan kuluu sen verran aikaa, että Jacksonin taika ehtii vähän haalistua.
Frodon ja kumppaneiden maailma on lumonnut minut, ja miksi ei olisi, onhan siinä pieni isoa vastaan ja hyvän voitto pahasta.
Kirjaa en kuitenkaan ole pystynyt lukemaan sitkeistä yrityksistäni huolimatta. Se on kökkö. Tarina ei etene eivätkä hahmot syty elämään. Pahinta on se, että jutussa ei ole tippaakaan huumoria. Ainakaan niillä sivuilla, joita minä olen selaillut.
En nyt hauku alkuperäisteosta tämän enempää. Joku siitä tykkää ja on sen lukenut, hieno homma. Saanhan sitten edes nauttia toisten tulkinnoista tästä kirjasta.
Kuva on pöllitty.
4 kommenttia:
Mulla oli Taru Sormusten Herrasta kesken noin kymmenen vuotta kunnes myönsin itselleni, että en koskaan tule lukemaan sitä loppuun asti.
Täällä myös Sormusten herran kesken jättänyt. Luin ensimmäisen osan, aika penseästi kyllä, mutta en sitten mitenkään pystynyt jatkamaan, ei kiinnostanut - ja tulin analyysissäni samaan tulokseen, että kyllä se huumorin täydellinen puute on erittäin suuri vika. En tykkää kyllä elokuvastakaan, erittäin kökkö ja puuduttava. Perhe ei ole samaa mieltä. Kafkan Oikeusjuttukin on jäänyt aikanaan kesken. Vieläkin sen aina muistan, vaikka en enää sitä mitenkään harmittelekaan - maailmassa on niin paljon kiinnostavaa luettavaa että mitä sitä itseään mihinkäán pakottamaan.
Mahtavaa! Mä luin kouluaikana väkisin 2,5 kirjaa niistä kolmesta ja sit päätin että ei ole pakko! Leffojakaan en ole katsonut. Hanna G
Jes, vertaistukea :)
Tiina, joskus sitä vaan joutuu tunnustamaan itselleen tosiasiat ...
Josefiina, hyvin sanottu, mitäpä sitä tosiaan pakottamaan! Ilmankin on kiinnostavaa luettavaa enemmän kuin ehtii lukea.
Hanna, kokonaista 2,5, huh huh! Rispektii! Jos mä oisin päässyt tuohon asti, ehkä yrittäisin lukea viimeisenkin puolikkaan ... tai sitten en.
Lähetä kommentti