Koululaisen äidin on pakko keksiä jokin korvaava liikuntamuoto päiväkotimatkojen tilalle. Laskin, että keskimäärin kävelin viime talvena joka päivä ainakin kolme kilometriä pelkkiä päiväkotireissuja. Nykyisinkin aina joskus kävelemme Viltsun kanssa yhdessä, mutta vähennystä on silti kymmenisen kilometriä viikossa.
Olen sen verran tottunut tähän olomuotooni, etten millään haluaisi lihoa, ja se on vähän vaikeaa, kun talvea vasten aina maistuu punaviini ja makea. Anteeksi, että olen pinnallinen, mutta en toivoisi itselleni mahamakkaroita, jenkkakahvoja ja kaulahelttaa.
Ruokaa nyt vaan on pakko syödä, useampina päivinä pari kertaa. Aiemmin on kaikki muu ollut minimissä, mutta nyt olen tottunut aamujugurttiin sun muuhun. ”Sun muu” on onneksi enimmäkseen hedelmiä ja kasviksia, mutta porttiteorian mukaan niistä on lyhyt matka sipseihin ja suklaalevyihin. Eikö muka?
Töissä täytyy pienentää annoksia entisestään, ettei iske ähky ja makeanhimo. Alkoholin ja kahvin juomista täytyy vähentää.
Tämän uljaan päätöksen päälle vetäisen kohta omenapiirakkaa ja jugurttia. Because I’m worth it.
4 kommenttia:
Jotenkin kuulosti ihan kauhealta tämä kirjoitus. Kaikki "muu" minimissä ja ruoka-annoksiakin vielä meinaat pienentää! :O
Ensinnäkin hedelmistä ja kasviksista ei mitenkään ole lyhyt matka suklaaseen ja sipseihin. Muistathan sen puoli kiloa päivässä!
Ja toisennakin liikunnan lisääminen kuulostaa huomattavasti paremmalta kuin syömisen vähentäminen, kun et kuitenkaan mitään mässäile edes. Ehkä sen kolme kilometriä päivässä pystyisi repimään jostain muualta? Tietty jos kulkee autolla töihin, niin sitten se on hankalampaa, mutta aina voi mennä iltalenkille.
Hei, elämässä pitää olla nautintojakin! Vastustan viimeiseen asti normaalista syömisestä vähentämistä! :D
Kiitos huolenpidosta! Oikeesti en ole vielä ikinä laihduttanut enkä ajatellut nytkään aloittaa :) Syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja välipaloiksi hedelmiä ja kasviksia. Omasta mielestäni syön terveellisesti ja herkullisesti. Neljääkymppiä lähestyvä istumatyöläinen vaan huomaa, että ei ole järkeä mässäillä eikä syödä itseään ähkyksi, koska siitä tulee väsymys ja makeanhimo - siitä tuo muistutus itselleni, että lounasannoksia voisi vähän pienentääkin.
Olet ihan oikeassa, että liikuntaa ei korvaa mikään. Onneksi Viltsu antaa vielä joskus saattaa itsensä kouluun, tietenkin kävellen. Autoa mulla ei edes ole, kävelen kaikki matkat, mutta kun ne pannahiset ovat niin lyhyitä (kotoa töihin n. 200 metriä, kauppaan ja jumppaan huimat 300, ja muuallahan me kiltit perheenäidit emme edes käy).
Mun ainut liikuntani on pitkään ollut päivittäinen poikien koulustahaku. Kävelen rivakasti sen lyhyen pätkän mitä bussi ei vie. Ai joo, myös kauppareissuja teen raskaan ostoskärryn kanssa. Ja vetelen rappusissa sitä kärryä perässäni...ja kotona ravaan rappusia ylös ja alas milloin en kontallani pese niitä...rappusia...ja
kaiken minkä teen, teen nopesti, tempolla.
Kyllä siinä varmaan kaloreita kuluu.
Eikös jotkut viisaat kuitenkin sanoneet että laihduttamisessa tai painon paikoillaan pitämisessä on liikuntaa tärkeämpi se ettei syö enempää kuin..kylläs muistatte.
En tiedä. Nautintoja käytän kovasti mutta olisko ne sitten määrältään kummiskin niin vähäisiä ettei pamahtamista ole tapahtunut/ Tai sitten se on mun kuluttava elämäntapani, joka syö kaikki kalorit!
Niin, ei munkaan mielestä hedelmät ole mikään portti sipseihin :-D Hassu teoria.
Juguista sen verran, että onhan rasvattomia ja sokerittomia (40 kcal/1 dl) joihin voi sitten lisätä pakastemarjaa tms ite. Varmasti tarpeeksi kevyttä ja herkullista.
Kyllä neljässäkympissä pitääkin jo kantaa vähän huolta, ei ne linjat pysy itekseen. Nähty on, terv 48-vee.
Joko oot käynyt mun uudessa blogissa? kantapoyta.wordpress.com
Lähetä kommentti