Jos olisit säästänyt kaikki sanasi
sen sijaan että söit ne,
kuinka suuren talon voisitkaan rakentaa.
Paperikaton alla
voisit istua suojassa
pahoilta tuulilta.
Voisit katsella paperikuuta
sen sijaan että katsot
tyhjiä, rohtuneita käsiäsi.
Voisit tulostaa kaikki kuvat,
avata muistoille oven,
sen sijaan että nyt tilkitset sitä umpeen.
Voisit kirjoittaa loppuun
kaikki keskeneräiset runosi
etkä koskaan olisi yksin.
--------------------
Runotorstain 17. haasteena oli pätkä yhdestä Mamban biisistä, jota olen aina salaa inhonnut. Osallistuinpa kuitenkin. Edellisestä kerrasta onkin aikaa.
7 kommenttia:
Tämä on vahvatunnelmainen runo. Liekö salainen inhosi vaikuttanut :) Ensimmäisellä lukukerralla luin runosi pettäjän kuvauksena, toisella runo näyttäytyi epäonnistuneen runoilijan kuvana. Monitulkintaisuus tekee tekstin kiinnostavaksi, pidän runon kuvista, niiden monimielisyydestä: "Paperikaton alla/ voisit istua suojassa/ pahoilta tuulilta."
mä tykkäsin koko jutskasta ja samasta kohdasta kuin tui erityisesti:
Paperikaton alla...
ps. Minäkin inhoan tuota(kin) Mamban biisiä
Tykkäsin!
Vahva runo, pidin kovasti.
Niin, ja minä inhoan ylipäänsä Mambaa.
Runon moni-ilmeisyys viehättää - lukijan vapaudessa voimme tehdä siitä omat mielikuvamme. Minua erityisesti lämmittivät kolme viimeistä riviä!"Kirjoittaisit loppuun kaikki keskeneräiset runosi ETKÄ OLISI KOSKAAN ENÄÄ YKSIN."
Kaikki jää aina kesken. Surullista. Miten sitä lopulta katuukaan tekemättömyyttään.
Kiitos kommenteista! Minä en voi inhota Mambaa mitenkään kategorisesti vaikka haluaisinkin, koska jotenkin tykkäsin siitä 80-luvulla. Aika kultaa muistot ...
Lähetä kommentti