Uusi vuosi, uudet lomat

Ehei, en ole tukehtunut kinkkuun enkä hukkunut glögisammioon. Kaikki raajatkin olivat tallella, kun viimeksi tarkistin.

Joululoma meni plörinäksi miehen jatkuvan sairastelun takia. Nyt täytyy tehdä villisti töitä, että pääsee helmikuun alussa uudelle lomalle ja kotoa pois.

Blogitantereilla hiljaiseloni saattaa jatkua.

Sentimentaalista joulua, iloista joulua, hyvää joulua kaikille

Pahoittelen, että ensimmäinen joulurunoni on siirappinen ja hieman kristillinen. Siitä huolimatta se saa minulle tipan linssiin:

Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

(Mika Waltari)

***

Pahoittelen, että toinen joulurunoni on saksankielinen. Tämä vain on minun mielestäni joka vuosi yhtä mainio:

Zur Weihnachtszeit, wenn alle rennen
und die Lichterkerzen brennen,
malt Rasputin für diese Feier
aus Freiheitsgründen Ostereier.

(Janosch: Bärengeschichten - Das grosse Buch von Rasputin dem Vaterbär)

***

En pahoittele yhtään sitä, että tänään jään joululomalle. Näille näppiksille palaan joskus loppiaisen jälkeen.

Hyvää joulua kaikille!

Lapsuudenmuistoja pääkaupunkiseudulta

Tänä aamuna koin sellaisen tunteen, että tällaista on ollut ennenkin. Tiedättehän sen tunteen, sillä on hieno ranskankielinen nimi. Astuin ovesta ulos ja suoraan lapsuuteni jouluun.

Kaikki aina muistelevat, miten ennen oli talvella lunta. Ei ollut pääkaupunkiseudulla 1970-luvulla. Tyypillinen joulusää oli juuri tällainen: jäinen, loskainen ja pimeä.

Mutta ketäpä se haittaa? Eihän jouluna tarvitse olla ulkona! Jouluna maataan kuusen alla uudet pyjamat päällä, luetaan lahjakirjoja ja syödään. Aamulla ensimmäiseksi suklaakonvehteja, illalla viimeiseksi kinkkuvoileipää ja tummaa olutta, tai toisin päin.

Ainut pikkuisen harmittava juttu on se, että en sitten tämän vuoden puolella ehtinyt käyttää otsikkoa, jonka mietin valmiiksi tämän viikon tiistaina. Otsikko olisi ollut Snö i Böle. Oli sitä ainakin sentti, mutta tuolla se sulaa kovaa vauhtia.

Viikonloppuna jo luulin, että joulustressi olisi ollut tuloillaan, mutta ei sentään. Se olikin työstressin poikanen, joka kipitti tiehensä heti, kun sain urakan tehdyksi. Ystävät! Kylänmiehet! Kansalaiset! Älkää stressatko joulusta! Paitsi jos nautitte stressistä, siinä tapauksessa stressatkaa minunkin puolestani.

Joulu on valon juhla, mutta silloin on aina niin pimeää, ettei kukaan näe, onko nurkissa pölyä vai ei. Jos jokin ruokalaji ei ehdi joulupöytään, sitä ilmankin pärjätään. Tai ainahan sen voi syödä välipäivinä.

Meillä vietetään joulua koko suvun voimin. Jokaisella on joku bravuuriruoka, jonka hän tuo yhteiseen pöytään. (Minä vastaan tölkkiherneistä. Mutta älkää nyt tästä päätelkö mitään minun kokkaustaidoistani.)

Mummon bravuuri on kautta aikojen ollut taivaallisen ihana imelletty perunalaatikko. Yhtenä jouluna mummo, pappa, eno ja lahjat saapuivat sovittuun aikaan joulunviettoon, mutta perunalaatikko oli jäänyt kotiin. Kriisipalaverin paikka. Joulun hengessä päätettiin, että aattoaterian voi syödä ilman perunalaatikkoakin ja että isä saa laatikon mukaansa, kun käy viemässä mummon ja papan kotiin. Hyvältä laatikko maistuisi joulupäivänäkin. Nam! Vaan arvatkaapa, muistiko mummo antaa laatikon isälle tai isä pyytää sitä mukaansa? Ei ja ei.

Jotta tarina ei venyisi ihan mahdottomaksi, kerron lyhyesti, että loppujen lopuksi laatikko matkusti kerran ympäri pääkaupunkiseutua ja unohtui yöksi autoon (onneksi oli kylmä yö), josta se aamulla noudettiin ja laitettiin uuniin lämpiämään. Kun laatikkoa vihdoin tapaninpäivänä kannettiin pöytään, se putosi lattialle.

Se ei ollut sen perunalaatikon vuosi.

Hej, tomtegubbar, slå i glasen, och låt oss lustiga vara!

Ette ikinä usko. Kirjoitin joulukortit valmiiksi jo keskiviikkona. Kaksi päivää etuajassa! Mikähän ihme minuun on mennyt? Ehkä joulun henki?

Joulumieli on muutenkin vallannut talon. Tänä aamuna ensimmäinen äännähdys, joka Viisivuotiaan sängyn suunnalta kuultiin, meni näin: "Jag med, och du med!" Äidin porsaat on hitti molemmilla kotimaisilla.

Joulukalentereita meille on siunaantunut neljä kappaletta. Katselin luukkujen availutouhua laiskana kahvikuppini takaa ja ihmettelin ääneen, että on sulla siinä puuhaa. Tähän Viisivuotias: "Niin mutta se on kivaa puuhaa!" Poika-äiti 6-0.

Viikonvaihteessa ajattelin ottaa pojastani mallia ja olla pikkuisen puuhakas. Aion hankkia joulukuusen, joulukahvitella ystävän kanssa ja tehdä valmiiksi muutamat joululahjat (tuo viimeinen kuulostaa hienommalta kuin onkaan - kunhan nyt liimailen vähän kuvia sinne tänne).

Alkuviikosta teen hulluna töitä, sillä lehti menee painoon tiistaina (no menee menee, ihavvarmasti menee). Tiistain jälkeen ehkä ehdin taas tännekin jotain kirjoittaa. Toisaalta ensi viikon perjantain jälkeen minusta ei kuulla pitkään aikaan, sillä silloin alkaa loma. Kultainen kahden viikon loma! Lomalomaloma!

Koska meillä on joulu,
juhla armas lasten ja aikuisten,
eikä rasita mikään,
syyt' on olla iloinen!

Saisikohan tällä hengentuotteella osallistua Runotorstain huonon runon haasteeseen?

Kanuunaralliin seuraavana aamuna

Meemiviikko jatkuu. Tämän bongasin Kriisiltä ja Zepalta. Ideana on valita joku artisti ja vastata esitettyihin kysymyksiin kyseisen artistin biisien nimillä. Artisti on Nypykät. Muutin vähän kysymyksiä, ettei tarvinnut taivuttaa biisien nimiä.

Sukupuolesi?
Entinen tyttö

Mikä on suurin unelmasi?
Jazzilla taivaaseen

Asia, jota inhoat?
Rehelliset laatat

Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
Karuselli

Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Häikäisee

Asia, josta pidät?
Lastenlaulu

Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Sua odoteltiin jo

Paikka, jossa haluaisit olla?
Kaunis Barcelona

Kuvaile elämää?
Elämä on sumfaraa

Kuvaile itseäsi?
Salamimakkarapötkö

Asia, jonka haluaisit juuri nyt?
Drinkki

Edit: Sori, oli pakko tehdä samma på engelska. Pogues on vaan niin hyvä. Fairytale in New York ja Nypyköiden Salaisuus ovat sitä paitsi kauneimmat rakkauslaulut ikuna.

Sukupuolesi?
I'm a man you don't meet every day

Mikä on suurin unelmasi?
Fairytale in New York

Asia, jota inhoat?
Worms

Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
The sick bed of Cuchulainn

Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Sitting on top of the world

Asia, josta pidät?
Smell of petroleum

Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Love you till the end

Paikka, jossa haluaisit olla?
Misty morning, Albert Bridge

Kuvaile elämää?
Bottle of smoke

Kuvaile itseäsi?
A pair of brown eyes

Mitä haluaisit juuri nyt?
Sit down by the fire

Painakaa tämä mieleenne, että tunnistatte minut sitten

Monet kunnon ihmiset (linkit puuttuvat) ovat sitä mieltä, että meemit ovat todiste niihin osallistuvien tylsyydestä, henkisestä laiskuudesta ja pakottavasta tarpeesta kirjoittaa silloinkin, kun mitään sanottavaa ei ole. Allekirjoitan tämän iloisesti. Juuri siksihän ne ovat meikäläiselle kuin taivaan lahja.

Sitä paitsi Kauran ja Tosikon keksimään meemelöiseen on melkein pakko osallistua. Tehtävänä on miettiä kolme harrastusta, jotka ilmoittaa, kun joutuu pääsemään Kuka kukin on -kirjaan. Hyödyllinen meemi! Olen sitä mieltä, että näihin tilanteisiin on syytä varautua hyvissä ajoin. Olen jo suunnitellut itselleni puvun ja kampauksen Linnan juhliinkin. Niinpä kävin toimeen tomerasti. Listasin mielessäni vaikka miten hienoja harrastuksia, jotka ulottuivat perheenäitien ykköshobbysta kuolemalla palkittavaan paheeseen, imuroinnista irstauteen. Myös taivaanrannan maalaaminen on minulle mieluinen ja komean kuuloinen harrastus. Lopulta päädyin näihin kolmeen:

Harrastuksekseni
1. haaveilen Moskovasta
2. laulan punkkia autossa
3. rapsutan selkää, omaani ja toisten.

Ensisijaisesti aion päätyä Kuka kukin on -teokseen salanimellä kirjoittavana, lähes keskimittaisena runoilijana. Niin että kai harrastukseni saavat olla hieman monimerkityksisiä?

Hei tyyppi, anna mä sytytän sun kynttilän

Ajankohtainen viikkovitonen on tällä kertaa lainattu Veeralta.

1. Kuinka usein poltat kynttilöitä? Missä?
Talvella päivittäin keittiön pöydällä. Juuri nyt suosin paksuja läpivärjättyjä pöytäkynttilöitä, joita poltan isohkon messinkialustan päällä. Alusta ei ole kovin kaunis mutta erinomaisen toimiva. On siinä lisäksi se hyvä puoli, että se heijastaa vienosti kynttilän valoa.

2. Onko väliä millaisia kynttilöitä (suosikkibrändi tai -malli)?
No on väliä. Niiden pitää olla tukevia ja väreiltään yhteen sopivia. Bränditietoisuuteni ei kuitenkaan ulotu ihan kynttilöihin asti.

3. Mistä hankit kynttiläsi (onko vinkkiä kynttiläpuodista?), vai teetkö ne ehkä itse?
Olosuhteiden pakosta Stockmannilta, koska niitä pitää yleensä saada nopeasti enkä jaksa ajatella, minne muuallekaan menisin ostoksille. Kerran vuodessa käyn IKEAssa, ja silloin yleensä ostan muutaman kynttilän varastoon.

4. Sähkökynttilät: ei vahingossakaan vai ne nimenomaan (miksi)?
Joulukuusi meillä on ollut vasta siitä lähtien, kun Viisivuotias alkoi ymmärtää joulun sanoman (= mahdollisimman paljon lahjoja ja muuta krääsää). Pojan takia ei tulisi mieleenkään laittaa kuuseen aitoja kynttilöitä. Myös parvekkeella pidän sähkövalosarjaa, koska muuten olisi niin pirun pimeää.

5. Suomen ensimmäinen Lucia kruunattiin 1936, mitä mieltä olet tästä, tänä vuonna 70 vuotta vanhasta, traditiosta?
En ota asiakseni olla mitään absoluuttista mieltä. Miten traditiosta voisikaan? Toiset juhlii, toiset ei, ja sillä hyvä.

Haikumaanantai

Runotorstain tehtävänantona oli kirjoittaa mahdollisimman lyhyt tarina, joka kuitenkin olisi runo. Turvauduin tiiviin muodon mestareihin, japanilaisiin. Tässä tämä:

*

Sormus putosi
hankeen, enkä ostanut
uutta tilalle.

*

Kommentit ovat tervetulleita!

Luukut kiinni

Joulukalenteri tyssäsi taas alkuunsa. On tässä ollut kaikenlaista puuhaa, ja muun hyvän päälle taisin saada vielä korvatulehduksen. Nyt vetäydyn pariksi päiväksi vällyjen alle ja toivotan kaikille loistokasta itsenäisyyspäivää ja valoisaa joulunodotusta!

Pata porisemaan

Pelastusarmeijan Joulupadassa on meille kaikille potti kartutettavaksi: BLOGGAAJAT. Kiitokset Virkanaiselle haasteesta. Kaikki mukaan!

Edit: Olkoon tämä Kukkamaan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Mikä voisi olla jouluisampi kuin joulupata? Ei mikään.

Muistutan itseäni päivä päivältä enemmän

Hei, aika,
pysähdy hetkeksi,
että saan kiittää sinua.
Vaihdan pelon selluliittiin
koska tahansa.
En enää kerro mielipiteitäni,
koska olen vielä nuori
mutta riittävän vanha tajuamaan,
miten lapsellinen olen.
Vielä vuodet tuovat
rautaa ja lihasta.
Opin pitämään peileistä
ennen kuin on liian myöhäistä.

*

Runotorstain 27. haaste on Juicen runo.

Kuka vie, kuka vie, ja mitä mä saan?

Äitiyteen kuuluu monenlaista. Muun muassa sitä, että hieroo puoli yötä lapsen kivistäviä jalkoja. Eikä edes mieti, että jättäisi hieromatta.

En tiedä, mikä Viisivuotiasta vaivaa - levottomat jalat, suonenveto vai kasvukivut. Vaiva on sen verran harvinainen, ettei ole tarvinnut ottaa selvää. Olisiko tämä ollut toinen kerta tämän vuoden puolella. Toistaiseksi en ole keksinyt, mikä muu auttaa kuin hieronta. Vinkkejä? Kukaan?

Toinenkin äitiyteen liittyvä kysymys rassaa mieltäni näin joulun alla. Mistä hitosta löytäisi Buzz Lightyearin ja hänen pahiksensa Zurkin?

Yleensä emme osta leluja lahjaksi, koska niitä tulee muutenkin ihan tarpeeksi kaiken maailman kumminkaimoilta. Nyt on sellainen poikkeustapaus, että Buzz ja Zurk ovat ainoat lahjatoiveet, jotka Viisivuotias on esittänyt (+ kolmen euron pilailuväline, joka kantaa herttaista nimeä pierupurkki). Jos yhtään tunnette nykylasten ahneutta, tässä kohdassa silmänne pullistuvat päästä ja leukanne loksahtaa napaan. Siis kuvitelkaa: vain kaksi lahjatoivetta! Ja niitä ei sitten löydy mistään. Paitsi ehkä jostain tilaamalla, mutta eihän mikään enää jouluksi ehdi. Dilemmaa kerrakseen.

Kahtiajako ei ole ohi

Kun Laskuri lakkasi toimimasta, siirryin Site Meterin käyttäjäksi. Pikku hiljaa olen tutustunut sen ominaisuuksiin, joista erityisesti maailmankartta on kiehtova. Joku on tullut Kukkamaalle Lähi-idästä! Jännittävää! Ellei suorastaan pelottavaa.

Hakusanat on Site Meterissä listattu jotenkin paremmin kuin Laskurissa. Uutuuden viehätyksen takia niitä on hauska seurata. Arvelen, että hakusanojen luetteleminen blogissa jakaa kansan kahtia: toisten mielestä se on mukavaa pikkuhupia ja toisten mielestä tylsempää kuin ... no, mikä nyt kenenkäkin mielestä on tylsintä mitä ajatella saattaa (olisin kirjoittanut tähän formulat, mutta kuulemma niitäkin joku katsoo, ja se saasteen määrähän on itse asiassa huolestuttavaa eikä sikäli ollenkaan tylsää). Takaisin pääraiteelle: minä kuulun ensimmäiseen ryhmään ja muutenkin teen täällä ihan mitä lystää, joten - ta-daa - seuraavaksi saatte kuulla, millä hakusanoilla Kukkamaalle on löydetty marraskuussa 2006.

Suurin osa lukijoista saapuu Blogilistan tai muiden kirjoittajien blogien kautta. Hakusanoista Kukkis ja Kukkamaa ovat yllättävän yleisiä. Mitähän kummaa niillä etsitään?

Tämän syksyn ykköshittejä hakusanarintamalla (pitikin päästä sanomaan) ovat olleet sotakuvat ja muut tämän hakusanan variantit. Miehiä kuvissa uppoaa arvatenkin tähän samaan kategoriaan? Ei täällä mitään muita mieskuvia ole näkynyt, valitettavasti. Satuin osumaan ajankohtaiseen asiaan kertomalla pappani rintamakuvista samoihin aikoihin, kun salaiset, rajut sotakuvat vapautettiin julkaisukiellosta. Pahoitteluni kaikille skandaalien etsijöille - täältä ette niitä löydä.

Pahoitteluni ja eioota muillekin, jotka hakevat täältä tietoa erilaisia kuvista, olipa kuvan aiheena sitten mummo, lihava tai vanha joulu.

Sivupalkin Kjell Westö -sitaatti tuo paljon kävijöitä. Hienon Helsinki-kuvauksen takia suosittelen kirjaa, vaikken olekaan itse vielä lukenut sitä kokonaan.

Oikea gulassi, lihapata + paprika ja ruokaa kiinankaalista ovat ymmärrettäviä hakusanoja, koska näitä on Kukkamaan ruokaosastolla käsitelty. Sen sijaan en oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella hakusanoista tomaatti + nivelrikko. Miksi Google kuvittelee, että täältä löytyisi vastaus? Ja mikä on kysymys? Aiheuttaako tomaatti nivelrikkoa, vai parantaako se sen? Tästä pitäisi ottaa selvää.

Sinä, joka olet jaksanut lukea tänne asti, älä huoli! En aio listata ihan jokaista hakusanaa. Eihän siinä olisi mitään vitsiä, pikemminkin siitä voisivat kantapäät haljeta. Yhtä asiaa vain päivittelen. Onko kutsuni joutunut postissa hukkaan? Vai miksi täältä haetaan tietoa aiheesta linnan juhlat 06?

Hinta, jonka joudumme maksamaan valoisasta kesästä

Viisto valo
heijastuu hetken
hangesta.

Nostan kelkan seinää vasten.

Minä kuulun tänne
rommi kaakaoon
puut saunan pesään.

Vain hetken.

*

Runotorstain haasteen aiheena on kaamos.

Hei te englannin kielen taitajat

Onko teistä mitään omituista tässä uimahallin kuulutuksessa:

Dear customer. Please shower before going into the pool. Leave your swimsuit outside the sauna.

Kielen pintatason kökköyksistä en sano mitään, mutta. Tuleeko kenellekään muulle tästä sama olo kuin minulle? Nimittäin jos olisin suomalaisista uimahallitavoista tietämätön ulkkis, tämän kuulutuksen perusteella toimisin seuraavasti: ensin menisin suihkuun, sitten riisuisin uimapuvun saunan ulkopuolelle ja vasta sitten menisin altaaseen.

Jos tiedotus koostuu vain kahdesta päälauseesta, jotenkin sitä kaiketi odottaa, että ne liittyisivät samaan asiaan. Olettaa, että ne etenevät kronologisesti tai ovat muuten vain jotenkin loogisesti yhteydessä toisiinsa. Vai?

Samaisessa uimahallissa oli aamulla Koillisen Kantakaupungin Hunksien syyskokous, tai siltä ainakin näytti. En valita.

Ihan toiseen asiaan: Viisivuotias on nukkunut jo neljä peräkkäistä yötä kokonaan omassa sängyssään tulematta kainaloon. Äidillä on halivaje.

Kusti polkee, balalaikka soi

Taidan olla tulossa vanhaksi. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että maailma muuttuu pelottavaan suuntaan. Tämä on erilaista kuin ydinsodan tai ilmastonmuutoksen pelko. Syitä on kaksi: posti ja radio. Molemmat ovat ilmiöitä, jotka eivät näköjään oikein sovi nykymaailmaan mutta joihin pers.koht. suhtaudun hyvin lämpimästi.

Postiin minulla on ollut lämmin suhde lapsesta asti. Sinne kannoin kultaisen säästöpossuni, ja vastineeksi sain postimerkkejä, noita ihmelappusia, joilla pysyin yhteydessä maailman joka kolkkaan. Pienenä tyttönä olin nimittäin kova haalimaan kirjekavereita ja kirjoittamaan kirjeitä. Vieläkin tulee 1970-luvun postimerkin liiman maku suuhun, kun noita aikoja muistelen.

Myöhemmin posti kuljetti salmiakkia ja ruisleipää niille perheenjäsenille, jotka vuorollaan opiskelivat tai työskentelivät ulkomailla. Vielä myöhemmin postissa sai äänestää! Tämä oli tärkeää liikkuvaiselle ihmiselle, koska ikinä ei voinut tietää, missä heräsi varsinaisen vaalipäivän aamuna. Äänioikeuden käyttämättä jättäminen ei ollut mikään vaihtoehto.

Nyt ei posteja enää ole. Enimmäkseen on vain asiamiesposteja, joissa varsinainen bisnes on jotakin muuta ja postiasiat hoidetaan vasemmalla kädellä*. Postin asiakkaille ei ole tilaa eikä oikein postillekaan. Pakkauslaatikoita ei myydä, korteista ja paperitavarasta puhumattakaan. Vanhana postimyyntiasiakkaana olen elämänmuutoksen edessä: on pakko alkaa taas käydä kaupoissa, koska ei niissä sentään ole yhtä masentava tunnelma kuin asiamiespostissa.

Kohta ei ole radiotakaan. Ainakaan mitään sellaista kanavaa, jota viitsisi kuunnella. Olen ilmeisesti vanhanaikainen, koska minusta on kivaa, kun joku vieras ihminen valitsee levyt ja soittaa minulle mieleistäni musiikkia. Siis jotain muuta kuin listapoppia tai iskelmää. YleQ:n lakkauttaminen oli niin järkyttävä tempaus, että melkein lopetin tv-luvan maksamisen siihen. Tällä viikolla haudataan Radio City, joka ei tietenkään ole enää pitkään aikaan ollut sitä mitä 1980-luvulla - mutta on tämä siitä huolimatta erään aikakauden loppu. Nuoruus on ohi. Nyyh.

Onhan noita nettiradioita, kai, mutta kun ne eivät kuulu meidän keittiön Tivolista.

*) Minulla ei ole mitään vasenkätisiä vastaan, monet parhaista ystävistänikin ovat vasenkätisiä. Sen sijaan kiskan poitsuilla on selvästikin vain yksi toimiva käsi, ja se on oikea. Kun sellaiset sällit laitetaan hoitamaan asioita myös vasurilla, siitä ei tule muuta kuin sotkua.

Kulttuurin kukka kaunis kukka

Viikkovitonen on kulturelli.

Koska olet viimeksi, tai oletko koskaan, käynyt (ja jos olet, niin mitä kävit katsomassa ja miksi):

1. Oopperassa?
Syys-lokakuussa katsomassa Beethovenin Fideliota. Käyn oopperassa vähintään kerran vuodessa, koska tykkään siitä. Voisin kydä useamminkin, jos tulisi vain lähdettyä. Pakokeinona arjesta ooppera on meitsin top-kolmosessa juopottelun ja ulkona liikkumisen ohella. Toisin kuin juopottelu ooppera ei rasita maksaa, ja toisin kuin ulkona oopperassa voi käyttää korkokenkiä.

2. Teatterissa?
Gulp, tästäpä onkin vierähtänyt pidempi aika. Viimeksi kävin Kom-teatterissa katsomassa Suomen hevosta. Onkohan siitä jo kaksi vuotta?

Kouluaikoina luuhasin paljon teatterissa mutta en enää nykyisin. Äiti-ihmisen vapaaillat ovat niin harvassa, että ne tuppaavat kulumaan erityisen lähellä sydäntä olevien asioiden parissa. Edellisestä kysymyksestä voi päätellä, että näitä ovat ooppera, ulkoilu ja juopottelu, mutta on niitä muitakin.

Isojen laitosteattereiden pönötys ei minua edes kiinnosta. Q-teatterin Pahaa tahtoa pikkuisen tekisi mieleni katsomaan, sitä kun on kovin kehuttu.

3. Galleriassa?
Kesälomalla kuuluu nuohota pikkupaikkakuntien kahvilat, keskiolutkuppilat ja näyttelyt. Onko Ruovedellä galleriaa? Jos on, kävin siellä heinäkuussa.

4. Museossa?
Ks. ed. Tänä syksynä en ole ehtinyt museoon, mutta pidän niistä kovin. Heti kun kalenterissa on tyhjää ja ulkona harmaata ja surkeaa, säntäämme Viisivuotiaan kanssa kansallismuseoon. Näin on sovittu. Sään puolesta voitaisiin mennä milloin tahansa tästä hamaan kesäkuuhun asti, mutta kalenteri on kinkkisempi juttu, koska aikaa pitäisi olla mieluiten koko päivä. Eihän minulla mitään tähdellisempiä menoja ole, mutta Viisivuotias on kysytty heppu esim. isovanhempiensa (6 kpl) keskuudessa.

5. Baletissa?
Huhtikuussa 2005 kävin Pietarin Mariinski-teatterissa katsomassa jotain todellista klassikkoa ... Olisiko ollut Joutsenlampi? Vaikka en nyt muista, mitä olin katsomassa, tilaisuus teki minuun kyllä vaikutuksen. Erityisesti ihailin perinteikästä teatterirakennusta, venäläistyylistä pukuloistoa ja orkesterin upeaa meininkiä. Myös lämpiöbaareille annan täydet pisteet.

En käy baletissa kovin usein. Elämässäni olen käynyt ehkä kolme kertaa, ja kertaakaan en ole maksanut lippua itse. Mariinskiin pääsin miehen työkeikan takia. Olen iloinen, että pääsin.

Elämä on lyhyt, nukkuakin pitää, ja tehdä töitä. Kaikelle hienolle ei ole aikaa vaikka tahtoisikin. Tanssitaide ei ole raivannut tietään lähimpänä sydäntäni olevien asioiden listalle.

Runo

Kun heräsin, merta ei enää ollut,
oli kostea, valkoinen valo,
sen sisällä peili,
sukellukset ja siiveniskut.

Nousen katolle
pukeudun sumuun.
Joka minut täältä hakee
saa silmäni ja sydämeni.

Älä hölmöile
et voi luvata pois
sitä mikä ei ole sinun.

Lepää vähän.
Ota onnea kädestä kiinni
ja silitä sen vatsaa.

*

Runotorstain haasteen aiheena on valkoinen.

Ehkä maailman kulunein vitsi ja pari muuta asiaa

Minun piti äsken luoda kansio ja antaa sille nimeksi "painokelpoiset". Arvannette, mitä siitä tuli.

Niin siitä eilisestä: olimme totta tosiaan vähän jossain. Istuimme baarissa, siemailimme hyvää olutta ja juttelimme enimmäkseen työhön liittyvistä asioista. Kuten aikakauslehtien ilmoitusmyynnistä ja siitä, miten blogit ja wikit muokkaavat ihmisten suhdetta muihin medioihin. Tämä on edistystä, koska pitkän aikaa Viisivuotiaan syntymän jälkeen pystyimme puhumaan vain kakkavaipoista, päiväkodin tädeistä ja sen sellaisesta. Ehkä vielä joskus etenemme niin pitkälle, että oikeasti keskustelemme henkilökohtaisista asioista, siitä, mikä meitä liikuttaa. Esmes seuraavassa elämässä voisin hyvinkin kuvitella, että näin käy.

Tulimme kotiin varttia vaille yhdeksän, juuri kun pappa oli lukenut äänensä käheäksi Kolmea iloista rosvoa ja yövalo oli sammutettu. Ehdimme toivottaa Viisivuotiaalle hyvää yötä ja saattaa papan matkaan kiitoksin, ja sitten alkoikin Lost.

Erittäin onnistunut ilta. Voisin vaikka joskus ottaa uusiksi.

Päivitys

Presidentinvaaleihin liittyy kaikkea kivaa, esimerkiksi vaalimainoksia. Enää meillä ei itketä.

Tämän vielä halusin jakaa kanssanne: Eilen raahustin töistä kotiin jo valmiiksi kauhuissani siitä, millainen sotku illalla olisi siivottavana. Vaan katso! Meillä asuvat miehet ja heistä varsinkin se isompi olivat siivonneet jo kaiken. Oli imuroitu, pesty vessa ja raivattu tavaroita paikoilleen. Siivota piti, koska tänään tulee pappa Viisivuotiasta hoitamaan. Menemme illalla käymään vähän jossain. Kahdeksaksi kotiin ja silleen, mutta ehtii sitä siinäkin. Vähän jotain.