Hei, aika,
pysähdy hetkeksi,
että saan kiittää sinua.
Vaihdan pelon selluliittiin
koska tahansa.
En enää kerro mielipiteitäni,
koska olen vielä nuori
mutta riittävän vanha tajuamaan,
miten lapsellinen olen.
Vielä vuodet tuovat
rautaa ja lihasta.
Opin pitämään peileistä
ennen kuin on liian myöhäistä.
*
Runotorstain 27. haaste on Juicen runo.
5 kommenttia:
Peili ei valehtele, ja jos arvostaa rehellisyyttä, tulee toimeen peilin kanssa:)
Ennen pitkää.
Pidin runostasi.
Minäkin vaihdan pelon selluliittiin. Enpä ole tullut ajatelleeksi noin. Minkä ulkonäössä menettää, sen usein itsevarmuudessa saavuttaa. Terveellinen näkökulma toden totta.
Peili kertoo vain osan totuutta. Jossakin vaiheessa läski on rautaa ja peili valehtelee taas. Mutta runosi on oivaltava ja sujuva, Kukkis, kuten muutkin runosi.
Rohkeutta vaatii tuo vaihtokauppa selluliitin ja pelon välillä..
Kiitokset kommenteista! Anteeksi etten nyt vastaa jokaiselle erikseen, flunssa vaatii veronsa.
Lähetä kommentti