Edes kirjahaaste ei pystynyt ihmeisiin: joulukuussa en näköjään saanut aikaiseksi yhtään blogipostausta. Tauoista huolimatta olen kuitenkin viime kuukausina kirjoittanut enemmän kuin aikoihin, joten ei muuta kuin tuulta päin ja kirjahaasteen seuraavaan tehtävään! 11. tehtävänä on esitellä suosikkikirjailijan teos. Tehtävä ei ole helppo, koska suosikkeja on niin monta. Aika moni heistä on jo tullut tavalla tai toisella esiin tässä kirjahaasteessa, mutta esimerkiksi Joel Haahtela ja Thomas Mann ovat vielä jääneet kulisseihin. Eivätkä he pääse näyttämölle vieläkään. Valintani on nimittäin Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä. Se ei ole suosikkini Hustvedtin kirjoista, mutta koska luin sen juuri joululomalla, se on tuoreimmassa muistissa.
Pidän kovasti romaanin katkonaisuudesta ja sirpalemaisuudesta. Sieluni lepää, kun ei tarvitse yrittää lukea liian pitkiä pätkiä kerrallaan. Samaan kirjaan mahtuu monenlaista tekstiä, muun muassa sähköpostikirjeenvaihtoa, johon olen aiemmin törmännyt lähinnä viihdekirjallisuudessa.
Myös Hustvedtin lukeneisuudesta pidän, vaikka se välillä läheneekin ärsyttävää. Miten voi joku olla noin fiksu ja tietäväinen? Hustvedtin muista romaaneista tuttuun tapaan juoni katkeaa välillä tieteellisiin ja filosofisiin pohdintoihin. Ne ovat ihan kiinnostavia mutta jotenkin eivät minulle henkilökohtaisesti niin valaisevia ja merkitseviä kuin vastaavat kohdat esimerkiksi Amerikkalaisessa elegiassa.
Niin se juoni – se nyt ei ole kummoinen. Romaanin päähenkilö ja kertoja Mia on saanut hermoromahduksen, kun hänen miehensä on ilmoittanut, että haluaa pitää "paussia" heidän 30 vuotta kestäneestä avioliitostaan. Mia matkustaa kesäksi kotiseudulleen, jossa hän pohtii avioliittoaan, pitää runokurssia teinitytöille ja viettää aikaa äitinsä ja tämän ystävien kanssa.
Kertoja puhuu välillä suoraan lukijalle, mikä hieman etäännyttää ja tekee kouriintuntuvista ja kipeistäkin tapahtumista abstrakteja ja ulkokohtaisia. Teemat ovat kylläkin elämänmakuisia. Niistä voisi mainita naisten välisen, sukupolvet ylittävän ystävyyden, tuttuuden ja vierauden kokemukset ja taiteen parantavan voiman.
Kuva on lainattu kustantajan sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti