Tyyppasin vihdoin espressopannua, jonka ostin loppukesästä kirpparilta 2,5 eurolla, ja ainakin se toimi! Siis keitti kahvia eikä esimerkiksi höyrystänyt vettä pois ja jättänyt jäljelle pelkkiä kuivia puruja, kuten edellinen pannuni tuppasi saattovaiheessaan tekemään. Maku oli aika tuju, mutta kahvikin oli seissyt jääkaapissa jonkin aikaa. Sitä paitsi kahvisnobin ystävättäreni mukaan pannu tulee sitä paremmaksi mitä enemmän sillä keittää. Tämä on sentään ruostumatonta terästä! Olen astunut yhden askeleen eteenpäin tielläni kohti täydellistä kahvinautintoa.
Alessiin, kahvimyllyyn ja luomupapuihin on sentään vielä matkaa. Ystäväpariskunnan alusta loppuun snobbailtu kahvi on kyllä täydellisen makuista, mutta itse en jaksa nähdä ihan niin paljon vaivaa. Ehkä jaksaisinkin, jos ei olisi pyykki-, tiski- ja viihdytysvuoroja – mutta kumpi on tärkeämpää? Mieluummin hoidan useamman ihmisen huushollia kuin keitän rauhassa itselleni kahvia. Tarvinneeko mainita, että ystäväpariskunta on lapseton.
5 kommenttia:
Hmm. Eli tää menee ehkä niin, että kun on sinkku, niin hädin tuskin jaksaa/viitsii/ehtii keittää kahvia itselleen ja parhaassa tapauksessa turvautuu pikakahviin. Sitten kun rupeaa elämään parisuhteessa, niin aletaan snobbailla kahvinkeiton suhteen oikein kunnolla ja nyylätään ja viilataan. Ja sitten kun tulee lapsia, niin ei enää ehdi/jaksa/on parempaakin tekemistä.
Ehkä sitten, kun lapset lentää pesästä ja itse jää eläkkeelle, on taas aikaa panostaa täydelliseen kahvinautintoon?
Kahvi on kyllä tärkeä asia elämässä.
Mä en luovu enää pressopannusta! Ikuna! Huoleton on: porot pohjalle, vesi perään ja mäntä päälle leijumaan. Kun on mennyt 3-6 minsaa, painaa männän alas ja vualaa, kahvi on siinä.
Mulla on kaksi, omaan käyttöön pikkupannu ja vieraiden tulla isompi.
Tiina, epäilemättä se menee just noin.
Zepa, pressopannu on ok teelle mutta miun maun mukkaan kahvi ehtii jäähtyä siinä liikaa. Vaivaton se kyllä on.
Tuosta lapsettoman pariskunnan snobbailusta: on varmaan ilkeää huomauttaa, että lahjoittaisin vaikka lainarahalla kaikille Suomen kahvikissoille teräksiset espressokeittimet, jos se toisi meille lapsen.
Meillä on sekä teräksinen espressokeitin että pressopannu ja keitämme mielellämme oikein hyvät kahvit (en tietysti tiedä, mitä se mainitsemasi snobbailu on, mutta ei espresson keittäminen vaadi yhtään sen enempää aikaa tai vaivaa kun kahvinkeittimelläkään (mistä en tosin mitään tiedä, kun ei minulla ole ikinä sellaista ollut)), mutta vaihtaisin milloin tahansa kahvilla snobbailun tai minkä vaan ajan kuluttamisen lapsen hoivaamiseen jos se vain minulle suotaisiin.
Anteeksi jo etukäteen mahdollisesti aiheuttamani paha mieli, taisi olla oman mielentilani kannalta huono hetki lukea tämä kirjoitus.
Jospa, minunhan pitäisi pyytää anteeksi, koska ilman muuta tuosta näkökulmasta kirjoitukseni saattaa vaikuttaa loukkaavalta ja tunteettomalta. Toisaalta kaikkihan me kirjoitamme omasta elämäntilanteestamme käsin. Minä olen äärimmäisen kiitollinen yhdestä omasta lapsestani, mutta samalla olen aina haaveillut vähän isommasta perheestä, ja nyt kun olen sellaisen saanut, iloitsen kaikesta siihen liittyvästä, jopa siitä, mitä en enää ehdi tehdä.
Minä en myöskään omista suodatinkahvinkeitintä. Toisin kuin ystäväpariskunnalleni minulle kuitenkin käy valmiiksi jauhettu espressokahvi ja kelpuutan jopa useampia kahvimerkkejä. Sitä tarkoitin sillä, että en snobbaile.
Lähetä kommentti