En ole kuollut tai koomassa, en Como-järvellä kalastamassa Clooneyn kanssa enkä kadonnut Kalahariin. Vietän ihan tavallista kesälomaa. Jos tätä sadekautta voi kesäksi sanoa - toista oli meikäläisen nuoruudessa, kun merivesi oli koko heinäkuun 24-asteista eikä sinilevää ollut vielä keksitty.
Wienin-reissultakin tulin pois, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä niille teilleni. Kai minulla sitten oli liian ikävä Viltsua ja erästä toista elämäni miestä.
Yksi uusi temppu on tänä kesänä opeteltavana. Harjoittelen pahan äitipuolen roolia, ja pärjäisin siinä muuten ihan mainiosti, mutta pahuksen tytärpuoliehdokas tulee vähän liian hyvin toimeen minun kanssani. 2-vuotiaat ovat juuri sellaisia, salakavalia sydäntenmurskaajia.
Roolitarjouksia sen kun satelee, seuraavaksi pitäisi opetella olemaan koululaisen äiti. Se tarkoittaa säntillisiä aamuja, tarkkoja aikatauluja ja sitä, että auktoriteetteja ei kyseenalaisteta. Huh huh. Tarttee varmaan varata aika lobotomiaan tai ainakin teipata suu kiinni kuudeksi vuodeksi. Tosin ei sekään auta minuuttiaikatauluihin.
Nyt jos joku kuvittelee, että oikeasti arvostelen elämäntilannettani, Suomen koululaitosta tai edes tämän kesän säätä - pelko pois! Elämä on jännää siitä huolimatta tai juuri sen takia, että kukaan meistä ei ole sokerista tehty.
3 kommenttia:
Alkosta saa niitä pientä (33cl) pienempiä (25cl) punkkupulloja jotka on justsopivii yhden leidin aterialle. Ei parane alkaa laskea litrahintaa täs kohtaa - jos punkku on rahakysymys, sittenhän lååda on se ainoa oikea...
No tulithan sinä takas, kun tarpeeksi vonkas!
Noniiiiin, vihdoinkin se on takas, erittäin mukava lukea oli tämäkin postaus. varoitan sua nyt etukäteen siitä kouluhommasta. Kun ekana päivänä jätät lapsen kouluun, kuljet sen päivän alahuuli väpättäen liikutuksesta.
Mä en vielä tiedä, meneekö toi Laps lukioon vai kymppiluokalle, ihan rennosti vaan otetaan tää kesä...
-minh-
Lähetä kommentti