Viisivuotias oli mummin luona yökylässä. Ei ikävöinyt vanhempia vähääkään. Sen sijaan kotiin päästyään ikävöi mummia alahuuli mutrussa.
Tästä se alkaa. Kohta olen karmea kalkkis, jonka seurassa ei voi näyttäytyä. Hetki vielä, ja poika muuttaa kotoa pois, soittaa joskus jos muistaa ja käy kylässä kaksi kertaa vuodessa.
Lapsi on minun elämäni keskipiste hamaan loppuun asti. Itse en ole kovin tärkeä kenellekään. Asia on yleisessä tiedossa ja päivänselvä. Silti sen tajuaminen riipaisee.
28.3.07
Sukkavihaajan vapaapäivä
Eilen olin iltamenoissa pikkukengissä ilman sukkia. Oli mulla tosin pitkä hame ja pitkä takki, mutta silti. Repikää siitä!
Inhoan sukkia, ja käytän niitä vain silloin, kun on ehdottoman pakko. Näillä leveysasteilla se tarkoittaa surkean suurta osaa vuodesta.
Kun ensimmäisen kerran keväällä jätän sukat pois, yleensä en pue niitä takaisin ennen syys-lokakuuta. Tänään kuitenkin mamoilin ja palasin garderoobiin, jota olen käyttänyt viikonlopusta lähtien: varrettomat sukat ja umpikengät mutta sentään vajaamittaiset, lyhytlahkeiset housut. Viipotan täällä paljain säärin. Repikää siitäkin!
Ihana maaliskuu!
Inhoan sukkia, ja käytän niitä vain silloin, kun on ehdottoman pakko. Näillä leveysasteilla se tarkoittaa surkean suurta osaa vuodesta.
Kun ensimmäisen kerran keväällä jätän sukat pois, yleensä en pue niitä takaisin ennen syys-lokakuuta. Tänään kuitenkin mamoilin ja palasin garderoobiin, jota olen käyttänyt viikonlopusta lähtien: varrettomat sukat ja umpikengät mutta sentään vajaamittaiset, lyhytlahkeiset housut. Viipotan täällä paljain säärin. Repikää siitäkin!
Ihana maaliskuu!
23.3.07
22.3.07
Rooseenleeeew
Se tuli meille eilen. Se on ihana!
Onneksi vanha pesukone älysi hajota kerralla. Muuten meillä varmaan tehtäisiin jotain omituisia kommervenkkejä juuri nyt. Miehen mielestä mitään uutta ei saa ostaa ennen kuin on todellinen tarve. Todellisen tarpeen kriteerit ovat äärimmäisen tiukat. Esimerkiksi uutta imuria ei voi ostaa, vaikka nykyisen letku on taittunut sillä tavalla, että alle 180-senttisten (suomeksi: minun) pitää imuroidessaan vääntää itseään ihme asentoon, jotta letku pysyy suorassa ja p*ska kulkee letkussa. Imuri on seitsemän vuotta vanha ja imee muutenkin niin huonosti, että mikä tahansa lätkäjengi ottaisi sen mielellään maaliinsa. Kuten huomaatte, selvästikään mitään todellista tarvetta uudelle imurille ei ole.
Olen harkinnut sitä, että lopettaisin imuroinnin kokonaan, kunnes imurointiolosuhteet paranevat, mutta valitettavasti se kalikka kapsahtaisi omaan nilkkaan. Mies ei edes huomaisi mitään. Todennäköisempää on, että joku päivä vain marssin kauppaan ja ostan uuden imurin. Eiköhän sen saa tuotua kotiin ratikassa.
Niin, mutta pesukoneestahan minun piti puhua. Se on kaunis! Niin puhdas ja tahraton! Edellinen kone oli sukuperintöä, ja siinä oli fläkkejä, joihin ei edes kaikkien paikkojen ihmepuhdistaja Universal stone auttanut. En ole siisteysintoilija, kuten alla olevasta näkee, mutta tykkään ennemmin, että sotkut ovat omiani tai perheenjäsenteni jättämiä.
Jos ei töissä olisi niin mieletön kiire, mieluiten olisin jäänyt tänään kotiin parantelemaan kevätflunssaani ja pesemään pyykkiä.
Ainut vaan, että viimeistään nyt pitäisi ostaa uusi pyykkikori ja kylppärin matto, ehkä myös suihkuverho. Minun mielestäni näitä voisi joskus vaihdella ihan vain mielensä piristykseksi, mutta arvaatte varmaan mieheni näkemyksen aiheesta. Hänen mielestään uusia ei tarvitse ostaa, vaikka pyykkikorista puuttuu kansi ja matto alkaa olla muovitetulta alapuoleltaan aika riekaleina. Täytynee tehdä itse asialle jotain. On kaksi syytä, miksi en ole jo tehnytkin. Se, että en aja autoa, on pelkkä tekosyy, koska esimerkiksi Ikeaan menee bussi ihan meidän kulmilta. Varsinainen syy on se, että en mitenkään nauti ostohelveteissä käymisestä. Vaan mitäpä sitä ei tekisi kylppärinsä hyväksi? Ei mitään.
Saisikohan junailluksi itsensä mukaan seuraavaan bloggareiden Ikea-kimppaan?
Onneksi vanha pesukone älysi hajota kerralla. Muuten meillä varmaan tehtäisiin jotain omituisia kommervenkkejä juuri nyt. Miehen mielestä mitään uutta ei saa ostaa ennen kuin on todellinen tarve. Todellisen tarpeen kriteerit ovat äärimmäisen tiukat. Esimerkiksi uutta imuria ei voi ostaa, vaikka nykyisen letku on taittunut sillä tavalla, että alle 180-senttisten (suomeksi: minun) pitää imuroidessaan vääntää itseään ihme asentoon, jotta letku pysyy suorassa ja p*ska kulkee letkussa. Imuri on seitsemän vuotta vanha ja imee muutenkin niin huonosti, että mikä tahansa lätkäjengi ottaisi sen mielellään maaliinsa. Kuten huomaatte, selvästikään mitään todellista tarvetta uudelle imurille ei ole.
Olen harkinnut sitä, että lopettaisin imuroinnin kokonaan, kunnes imurointiolosuhteet paranevat, mutta valitettavasti se kalikka kapsahtaisi omaan nilkkaan. Mies ei edes huomaisi mitään. Todennäköisempää on, että joku päivä vain marssin kauppaan ja ostan uuden imurin. Eiköhän sen saa tuotua kotiin ratikassa.
Niin, mutta pesukoneestahan minun piti puhua. Se on kaunis! Niin puhdas ja tahraton! Edellinen kone oli sukuperintöä, ja siinä oli fläkkejä, joihin ei edes kaikkien paikkojen ihmepuhdistaja Universal stone auttanut. En ole siisteysintoilija, kuten alla olevasta näkee, mutta tykkään ennemmin, että sotkut ovat omiani tai perheenjäsenteni jättämiä.
Jos ei töissä olisi niin mieletön kiire, mieluiten olisin jäänyt tänään kotiin parantelemaan kevätflunssaani ja pesemään pyykkiä.
Ainut vaan, että viimeistään nyt pitäisi ostaa uusi pyykkikori ja kylppärin matto, ehkä myös suihkuverho. Minun mielestäni näitä voisi joskus vaihdella ihan vain mielensä piristykseksi, mutta arvaatte varmaan mieheni näkemyksen aiheesta. Hänen mielestään uusia ei tarvitse ostaa, vaikka pyykkikorista puuttuu kansi ja matto alkaa olla muovitetulta alapuoleltaan aika riekaleina. Täytynee tehdä itse asialle jotain. On kaksi syytä, miksi en ole jo tehnytkin. Se, että en aja autoa, on pelkkä tekosyy, koska esimerkiksi Ikeaan menee bussi ihan meidän kulmilta. Varsinainen syy on se, että en mitenkään nauti ostohelveteissä käymisestä. Vaan mitäpä sitä ei tekisi kylppärinsä hyväksi? Ei mitään.
Saisikohan junailluksi itsensä mukaan seuraavaan bloggareiden Ikea-kimppaan?
15.3.07
Opi perusasiat
Vuosi sitten matkin ystävääni Justrosea ja kerroin, mitä muun muassa olen oppinut elämässäni. Asioita on yksi jokaista ikävuotta kohden, mutta ne eivät ole kronologisessa tai missään muussakaan järjestyksessä.
Taas olen vanhentunut vuodella, ja listaan pitää lisätä yksi kohta. Koska alkuperäiseen listaani ei voi linkittää, julkaisen sen tässä uudestaan. Koettakaa kestää. Näyttäisi siltä, että lista pitää edelleen paikkansa.
37. "Rakastakaa. Muuten kasvaa Turpa." (Lainaus Kari Hotakaisen Lastenkirjasta.)
36. Suurin osa uskomuksistasi osoittautuu vääräksi ennemmin tai myöhemmin.
35. Täytyy nauraa paljon. Muuten kaikki rypyt ja juonteet osoittavat alaspäin.
34. Liittyy edelliseen: maan vetovoima todellakin on luonnonlaki, joka ei ole kumottavissa.
33. Hihattomat paidat eivät sovi kenellekään yli 25-vuotiaalle.
32. Edellisestä huolimatta yli 25-vuotiaiden kannattaa käyttää hihattomia paitoja erityisesti kesäkuumalla, koska ne ovat mukavan vilpoisia eikä niihin tule hikiläikkiä.
31. Veri, hiki ja kyyneleet eivät maailmasta lopu. Siksi kannattaa tutustua ajoissa pesuohjeisiin. Tämä ei ole vertauskuva vaan totisinta totta.
30. South Parkin kokin sanonta pätee kaikkiin sukupuoliin:
Sometimes a man doesn't really love a woman.
He just says so to get some action.
29. Avioseksistä kieltäytymiseen on oltava todella hyvä syy.
28. Omat lapset* ovat ihmisen suurin aarre.
*) biologiset tai adoptoidut
27. Ystävät ovat ihmisen toiseksi suurin aarre.
26. Ystävyys on puutarha, jota pitää hoitaa ja vaalia.
25. Hyväkuntoinen puutarha kestää lyhytaikaisen laiminlyönnin, ja kuivuneen ja kuolleenkin puutarhan voi saada uudestaan kukoistamaan.
24. Arki-iltoina ei voi juoda väkeviä eikä kokonaista pulloa punaviiniä. Tai voi, mutta pitää olla valmis kestämään seuraukset.
23. On parempi taipua kuin taittua.
22. Muissakin vanhoissa viisauksissa on usein totuuden siemen, mutta niiden luetteleminen on tylsää ja puuduttavaa.
21. Joidenkin asioiden oppiminen on joillekin vaikeaa. Jos yhdellä tavalla ei onnistu, kannattaa kokeilla toisella tavalla.
20. Lähteminen on kamalaa, ja lenkille lähteminen on erityisen kamalaa. Useimmiten se kuitenkin kannattaa.
19. Sen sijaan matkalle lähteminen on ihanaa, kutkuttavaa, riemukasta ja toisinaan välttämätöntä.
18. Valinnat on tehtävä tietoisesti. Jos joutuu katumaan, on jo liian myöhäistä.
17. Jos en kuuntele itseäni, miksi muutkaan kuuntelisivat minua?
16. Jotta mahtuu hengittämään, on otettava oma tilansa. Sen voi löytää keittiön pöydän nurkalta, kallion laelta, uimahallin altaasta tai meren rannalta, mistä vain.
15. Ei kannata tapella tunteitaan vastaan, mutta ei myöskään kannata alkaa niiden orjaksi. Vuorokauden tai varttitunnin päästä maailma näyttää toisenlaiselta.
14. Ei ole juuri mitään, mitä hyvin nukuttu yö ei parantaisi.
13. Lasten suusta kuulee totuuden. Esimerkiksi tämän: "Mä haluun olla yövaatteilla koko päivän, niin mä oon sit valmis, kun tulee ilta." (Nelivuotias)
12. Kaikki, mitä minulle tapahtuu, on jo tapahtunut jollekulle muullekin. En ole yksin. Kohtalotovereita on mahdollista löytää.
11. Perunamuusi on hyvä lohturuoka.
10. Suru kuluu pienemmäksi suremalla.
9. Rakkaus lisääntyy rakastamalla.
8. Joka päivä on aihetta juhlaan.
7. Silti voi olla päiviä, joina ei ole aihetta nousta ylös sängystä.
6. Joka päivä oppii jotain uutta. Halusi tai ei.
5. Kaikenlainen eläminen kerryttää kokemuksia. Kaverillani on kokemusta monista miehistä, useista paikoista, lähtemisistä ja saapumisista. Minulla on kokemusta siitä, miten eletään yhden miehen kanssa puoli elämää ja miten pysytään itsepintaisesti samassa paikassa.
4. Jos löytää hyvät farkut, kannattaa ostaa saman tien kahdet samanlaiset.
3. Toimi näin, jos haluat, että asiat sujuvat: Kehu ja kiitä aina kun on aihetta. Korjaa toisten tekemät virheet niin, että he eivät huomaa. Perustele kritiikki hyvin ja valitse sanasi huolellisesti. Ole ystävällinen. Älä toimi näin, jos haluat pönkittää egoasi ja nousta muiden yläpuolelle.
2. Lapselle täytyy antaa aikaa ja hellyyttä. Eivätkä ne ole pahitteeksi aikuisellekaan.
1. Jos aamulla ehtii sylitellä, päivästä tulee parempi.
Taas olen vanhentunut vuodella, ja listaan pitää lisätä yksi kohta. Koska alkuperäiseen listaani ei voi linkittää, julkaisen sen tässä uudestaan. Koettakaa kestää. Näyttäisi siltä, että lista pitää edelleen paikkansa.
37. "Rakastakaa. Muuten kasvaa Turpa." (Lainaus Kari Hotakaisen Lastenkirjasta.)
36. Suurin osa uskomuksistasi osoittautuu vääräksi ennemmin tai myöhemmin.
35. Täytyy nauraa paljon. Muuten kaikki rypyt ja juonteet osoittavat alaspäin.
34. Liittyy edelliseen: maan vetovoima todellakin on luonnonlaki, joka ei ole kumottavissa.
33. Hihattomat paidat eivät sovi kenellekään yli 25-vuotiaalle.
32. Edellisestä huolimatta yli 25-vuotiaiden kannattaa käyttää hihattomia paitoja erityisesti kesäkuumalla, koska ne ovat mukavan vilpoisia eikä niihin tule hikiläikkiä.
31. Veri, hiki ja kyyneleet eivät maailmasta lopu. Siksi kannattaa tutustua ajoissa pesuohjeisiin. Tämä ei ole vertauskuva vaan totisinta totta.
30. South Parkin kokin sanonta pätee kaikkiin sukupuoliin:
Sometimes a man doesn't really love a woman.
He just says so to get some action.
29. Avioseksistä kieltäytymiseen on oltava todella hyvä syy.
28. Omat lapset* ovat ihmisen suurin aarre.
*) biologiset tai adoptoidut
27. Ystävät ovat ihmisen toiseksi suurin aarre.
26. Ystävyys on puutarha, jota pitää hoitaa ja vaalia.
25. Hyväkuntoinen puutarha kestää lyhytaikaisen laiminlyönnin, ja kuivuneen ja kuolleenkin puutarhan voi saada uudestaan kukoistamaan.
24. Arki-iltoina ei voi juoda väkeviä eikä kokonaista pulloa punaviiniä. Tai voi, mutta pitää olla valmis kestämään seuraukset.
23. On parempi taipua kuin taittua.
22. Muissakin vanhoissa viisauksissa on usein totuuden siemen, mutta niiden luetteleminen on tylsää ja puuduttavaa.
21. Joidenkin asioiden oppiminen on joillekin vaikeaa. Jos yhdellä tavalla ei onnistu, kannattaa kokeilla toisella tavalla.
20. Lähteminen on kamalaa, ja lenkille lähteminen on erityisen kamalaa. Useimmiten se kuitenkin kannattaa.
19. Sen sijaan matkalle lähteminen on ihanaa, kutkuttavaa, riemukasta ja toisinaan välttämätöntä.
18. Valinnat on tehtävä tietoisesti. Jos joutuu katumaan, on jo liian myöhäistä.
17. Jos en kuuntele itseäni, miksi muutkaan kuuntelisivat minua?
16. Jotta mahtuu hengittämään, on otettava oma tilansa. Sen voi löytää keittiön pöydän nurkalta, kallion laelta, uimahallin altaasta tai meren rannalta, mistä vain.
15. Ei kannata tapella tunteitaan vastaan, mutta ei myöskään kannata alkaa niiden orjaksi. Vuorokauden tai varttitunnin päästä maailma näyttää toisenlaiselta.
14. Ei ole juuri mitään, mitä hyvin nukuttu yö ei parantaisi.
13. Lasten suusta kuulee totuuden. Esimerkiksi tämän: "Mä haluun olla yövaatteilla koko päivän, niin mä oon sit valmis, kun tulee ilta." (Nelivuotias)
12. Kaikki, mitä minulle tapahtuu, on jo tapahtunut jollekulle muullekin. En ole yksin. Kohtalotovereita on mahdollista löytää.
11. Perunamuusi on hyvä lohturuoka.
10. Suru kuluu pienemmäksi suremalla.
9. Rakkaus lisääntyy rakastamalla.
8. Joka päivä on aihetta juhlaan.
7. Silti voi olla päiviä, joina ei ole aihetta nousta ylös sängystä.
6. Joka päivä oppii jotain uutta. Halusi tai ei.
5. Kaikenlainen eläminen kerryttää kokemuksia. Kaverillani on kokemusta monista miehistä, useista paikoista, lähtemisistä ja saapumisista. Minulla on kokemusta siitä, miten eletään yhden miehen kanssa puoli elämää ja miten pysytään itsepintaisesti samassa paikassa.
4. Jos löytää hyvät farkut, kannattaa ostaa saman tien kahdet samanlaiset.
3. Toimi näin, jos haluat, että asiat sujuvat: Kehu ja kiitä aina kun on aihetta. Korjaa toisten tekemät virheet niin, että he eivät huomaa. Perustele kritiikki hyvin ja valitse sanasi huolellisesti. Ole ystävällinen. Älä toimi näin, jos haluat pönkittää egoasi ja nousta muiden yläpuolelle.
2. Lapselle täytyy antaa aikaa ja hellyyttä. Eivätkä ne ole pahitteeksi aikuisellekaan.
1. Jos aamulla ehtii sylitellä, päivästä tulee parempi.
Tintti parvekkeella
Viikkovitosessa pyydetään luettelemaan "viisi mielestäsi tylsintä tai inhottavinta kotiaskaretta (kerro myös miksi et niistä pidä)".
1. Lintujen hätisteleminen parvekkeelta
Tämä ei ole edes tylsää vaan kamalinta ja inhottavinta mitä tiedän. Varsinkin, koska meillä on lasitettu parveke ja lasit yleensä kesälläkin kiinni yhtä ruutua lukuun ottamatta. Parvekkeen edessä kasvaa isoja puita, joissa pikkulintuja parveilee, ja ilmeisesti pösilöimmät yksilöt luulevat parvekkeen alalaidasta esiin pistävää sadevesiputkea puun oksaksi. Muuta selitystä en keksi sille, että joskus talvella, kun lasit ovat kokonaan kiinni, partsille silti pääsee talitinttejä. Siinä me kaksi säikkyä, lintu ja minä, yritämme päästä eroon toisistamme ilman että kumpikaan saa sydäriä. Se on karmeaa. Kaikkein karmeinta oli jouluaatonaattona, kun yksi tintti oli heittänyt veivinsä meidän parvekkeella. Yäk, en halua muistella sitä.
2. Tavaroiden järjesteleminen
Ei ole mun juttu. En pysty keksimään tavaroille loogisia paikkoja, eikä meillä sellaisia olisikaan, koska joka paikka on jo täysi. Sen sijaan tavaroista luopuminen ja niiden vieminen kierrätykseen on minun mielestäni ihanaa, mutta en saa harrastaa sitä tarpeeksi, koska elän kahden hamsterin kanssa.
Tähän kohtaan on kaksi poikkeusta. 1. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kirjahylly pitäisi kerran vuodessa tyhjentää, pestä ja täyttää uudestaan. Se olisi vielä kykyjeni rajoissa, koska kuinka vaikeaa nyt on ottaa kirjat pois ja laittaa ne takaisin paikoilleen? En vaan viitsi. Laiskottaa. 2. Vaatekaapin järjestämisessä on jotain terapeuttista. Kaikista parasta on, kun saa laittaa talvivaatteet säilöön ja ottaa kesävaatteet käyttöön.
3. Silittäminen
Itse silittäminen ei ole niin tylsää kuin silityslaudan ja -raudan virittäminen käyttökuntoon. En vaan saa aikaiseksi. Yleensä en silitäkään mitään, mitä nyt joskus hetkellisessä mielenhäiriössä pöytäliinoja tai Viisivuotiaan harvoja kauluspaitoja.
4. Kylpyhuoneen (tai minkä tahansa muun tilan) perinpohjainen siivoaminen
Olen enemmän sellainen "pikkuisen sieltä täältä" -tyyppi. Tosin joku raja siinäkin: kyllä minun mielestäni esimerkiksi tiskaamiseen kuuluu myös tiskipöydän ja muiden keittiön tasojen pyyhkiminen. Mies taas siivoaa raivokkaasti ja perinpohjaisesti sen minkä siivoaa, mutta pöytiä hän ei pyyhi koskaan. Hmmm. Tässä on selvä koulukuntaero.
5. Imuroiminen
Järkyttävän tylsää, pahanhajuista ja hikistä hommaa. Lisäksi ihan turhaa, sillä heti kun imuri on laitettu takaisin kaappiin, jostain putkahtaa lisää villakoiria ja hiekkakasoja.
1. Lintujen hätisteleminen parvekkeelta
Tämä ei ole edes tylsää vaan kamalinta ja inhottavinta mitä tiedän. Varsinkin, koska meillä on lasitettu parveke ja lasit yleensä kesälläkin kiinni yhtä ruutua lukuun ottamatta. Parvekkeen edessä kasvaa isoja puita, joissa pikkulintuja parveilee, ja ilmeisesti pösilöimmät yksilöt luulevat parvekkeen alalaidasta esiin pistävää sadevesiputkea puun oksaksi. Muuta selitystä en keksi sille, että joskus talvella, kun lasit ovat kokonaan kiinni, partsille silti pääsee talitinttejä. Siinä me kaksi säikkyä, lintu ja minä, yritämme päästä eroon toisistamme ilman että kumpikaan saa sydäriä. Se on karmeaa. Kaikkein karmeinta oli jouluaatonaattona, kun yksi tintti oli heittänyt veivinsä meidän parvekkeella. Yäk, en halua muistella sitä.
2. Tavaroiden järjesteleminen
Ei ole mun juttu. En pysty keksimään tavaroille loogisia paikkoja, eikä meillä sellaisia olisikaan, koska joka paikka on jo täysi. Sen sijaan tavaroista luopuminen ja niiden vieminen kierrätykseen on minun mielestäni ihanaa, mutta en saa harrastaa sitä tarpeeksi, koska elän kahden hamsterin kanssa.
Tähän kohtaan on kaksi poikkeusta. 1. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kirjahylly pitäisi kerran vuodessa tyhjentää, pestä ja täyttää uudestaan. Se olisi vielä kykyjeni rajoissa, koska kuinka vaikeaa nyt on ottaa kirjat pois ja laittaa ne takaisin paikoilleen? En vaan viitsi. Laiskottaa. 2. Vaatekaapin järjestämisessä on jotain terapeuttista. Kaikista parasta on, kun saa laittaa talvivaatteet säilöön ja ottaa kesävaatteet käyttöön.
3. Silittäminen
Itse silittäminen ei ole niin tylsää kuin silityslaudan ja -raudan virittäminen käyttökuntoon. En vaan saa aikaiseksi. Yleensä en silitäkään mitään, mitä nyt joskus hetkellisessä mielenhäiriössä pöytäliinoja tai Viisivuotiaan harvoja kauluspaitoja.
4. Kylpyhuoneen (tai minkä tahansa muun tilan) perinpohjainen siivoaminen
Olen enemmän sellainen "pikkuisen sieltä täältä" -tyyppi. Tosin joku raja siinäkin: kyllä minun mielestäni esimerkiksi tiskaamiseen kuuluu myös tiskipöydän ja muiden keittiön tasojen pyyhkiminen. Mies taas siivoaa raivokkaasti ja perinpohjaisesti sen minkä siivoaa, mutta pöytiä hän ei pyyhi koskaan. Hmmm. Tässä on selvä koulukuntaero.
5. Imuroiminen
Järkyttävän tylsää, pahanhajuista ja hikistä hommaa. Lisäksi ihan turhaa, sillä heti kun imuri on laitettu takaisin kaappiin, jostain putkahtaa lisää villakoiria ja hiekkakasoja.
13.3.07
Tähdet, tähdet, luoksenne tahtoisin pois
Pitääkö joka ****n vuosi syntymäpäivän lähestyessä kärsiä jonkinlainen ****n ikäkriisi? En jaksaisi enää. Pääseekö niistä eroon edes sitten, kun täyttää 40 ja elämä on ohi? Anteeksi kaikille, joille nelikymppisyys on todellisuutta, riisipotilas nyt ei vaan voi nostaa katsettaan omasta navastaan ja olla hienotunteinen.
Viime päivinä olen harrastanut lapsiterapiaa. Vauvojen nuuhkimisen lisäksi siihen kuuluu isompien lasten kanssa leikkimistä ja lapsellisille asioille nauramista.
Eilen illalla istuimme Viisivuotiaan kanssa vessan ja makuuhuoneen välisen käytävän lattialla kirjahyllyn edessä ja nauroimme itsemme tärviölle. Naurun aiheena olivat Risto Räppääjän nimen (omasta mielestämme) hauskat väännökset. Suosikeiksi ylsivät merten kauhu Rrrssto Rrrppaaja ja teräväkielisyydestään tunnettu Pisto Läppääjä. Hajaääniä saivat myös Listo Päppääjä, Risto Risteilijä, Lisko Pämppääjä ja mitä niitä muita nyt olikaan. Ei se tällä tavalla kuulosta juuri miltään, mutta hyvää se teki.
Seuraavaksi pitäisi selvitä tästä päivästä.
Viime päivinä olen harrastanut lapsiterapiaa. Vauvojen nuuhkimisen lisäksi siihen kuuluu isompien lasten kanssa leikkimistä ja lapsellisille asioille nauramista.
Eilen illalla istuimme Viisivuotiaan kanssa vessan ja makuuhuoneen välisen käytävän lattialla kirjahyllyn edessä ja nauroimme itsemme tärviölle. Naurun aiheena olivat Risto Räppääjän nimen (omasta mielestämme) hauskat väännökset. Suosikeiksi ylsivät merten kauhu Rrrssto Rrrppaaja ja teräväkielisyydestään tunnettu Pisto Läppääjä. Hajaääniä saivat myös Listo Päppääjä, Risto Risteilijä, Lisko Pämppääjä ja mitä niitä muita nyt olikaan. Ei se tällä tavalla kuulosta juuri miltään, mutta hyvää se teki.
Seuraavaksi pitäisi selvitä tästä päivästä.
12.3.07
There's no such thing as vanhakin jaksaa
Perjantai-iltana olimme oikein hienosti syömässä. Ruokalajeja oli seitsemän ja viinitkin valittiin sommelierin suosituksesta (vaikka vähintään yksi ihminen seurueessamme oli sitä mieltä, että siinä on maailmankaikkeuden turhin duuni). Lasku oli sen mukainen, mutta minun ja yhden toisen seurueemme jäsenen ei tarvinnut siitä piitata. Meille tarjottiin, koska juhlittiin meidän syntymäpäiviämme (vaikka 1-2 meistä oli sitä mieltä, että mitä juhlimista siinä on, että vanhenee). Tokihan juhlia piti jatkaa baarissa. Onneksi kenellekään ei tullut mieleen järjestää jatkojen jatkoja.
Lauantaiaamuna yhdeltätoista minä ja mieheni lähdimme ajamaan Viisivuotiaan uusimman serkun ristiäisiin. Viisivuotias oli mestoilla valmiiksi, sillä hän oli ollut serkkujen luona yökylässä. Elämän suurissa arpajaisissa minulle oli arvottu virsien säestäjän ja miehelleni videokuvaajan tehtävät. Onneksi kummankaan kädet eivät tärisseet kovin pahasti.
Ristiäisten jälkeen meidät ja uudet kummit oli kutsuttu jatkamaan juhlimista ja jäämään yöksi. Oli oikein hauska ilta ja useimmilla meistä seuraava aamukin. Kummisetä tarjosi konjakkia ja sikareita mutta ONNEKSI älysin kieltäytyä niistä ja nauttia vain kaljaa ja kuohuviiniä. Kuka nyt edes haluaisi nuuhkia sikarinsavua, jos vaihtoehtona on nuuhkia parikuista vauvaa? No, ehkä monikin, mutta en minä.
Sunnuntaiaamuna olin suorastaan ällöttävän reipas, mutta niin muutkin naiset olivat. Keitimme kahvia, vaihdoimme kakkavaippoja, etsimme kurahaalareita, teimme happihyppelyn ja haimme noutokebabbia, jota vapisevat miehemme raahautuivat haistelemaan.
Onneksi minun mieheni oli kuitenkin ajokuntoinen. Viikonlopun ohjelma ei nimittäin loppunut siihen, vaan sunnuntai-iltapäivänä kiisimme vielä kaveriperheen esikoisen 5-vuotissynttäreille. Sisäinen freesiyteni ei näköjään loistanut riittävästi ulospäin, koska joku kysyi minulta, olinko väsynyt. Mies taas veti pienet päiväunet istuma-asennossa. Lapsilla oli kuitenkin hauskaa, ja pääsinhän minäkin syömään sipsejä ja leikkimään piilosta.
Sunnuntai-iltana en enää pystynytkään minkäänlaisiin henkisiin tai ruumiillisiin suorituksiin, ellei lasketa mukaan American idolin katsomista ja paahtoleivän laittamista Viisivuotiaalle. Yöllä nukuin niin sikeästi etten ikinä.
Mahtava viikonloppu, mutta onneksi näitä ei ole useammin. Muuten tuntisin itseni vielä vanhemmaksi kuin nyt.
Lauantaiaamuna yhdeltätoista minä ja mieheni lähdimme ajamaan Viisivuotiaan uusimman serkun ristiäisiin. Viisivuotias oli mestoilla valmiiksi, sillä hän oli ollut serkkujen luona yökylässä. Elämän suurissa arpajaisissa minulle oli arvottu virsien säestäjän ja miehelleni videokuvaajan tehtävät. Onneksi kummankaan kädet eivät tärisseet kovin pahasti.
Ristiäisten jälkeen meidät ja uudet kummit oli kutsuttu jatkamaan juhlimista ja jäämään yöksi. Oli oikein hauska ilta ja useimmilla meistä seuraava aamukin. Kummisetä tarjosi konjakkia ja sikareita mutta ONNEKSI älysin kieltäytyä niistä ja nauttia vain kaljaa ja kuohuviiniä. Kuka nyt edes haluaisi nuuhkia sikarinsavua, jos vaihtoehtona on nuuhkia parikuista vauvaa? No, ehkä monikin, mutta en minä.
Sunnuntaiaamuna olin suorastaan ällöttävän reipas, mutta niin muutkin naiset olivat. Keitimme kahvia, vaihdoimme kakkavaippoja, etsimme kurahaalareita, teimme happihyppelyn ja haimme noutokebabbia, jota vapisevat miehemme raahautuivat haistelemaan.
Onneksi minun mieheni oli kuitenkin ajokuntoinen. Viikonlopun ohjelma ei nimittäin loppunut siihen, vaan sunnuntai-iltapäivänä kiisimme vielä kaveriperheen esikoisen 5-vuotissynttäreille. Sisäinen freesiyteni ei näköjään loistanut riittävästi ulospäin, koska joku kysyi minulta, olinko väsynyt. Mies taas veti pienet päiväunet istuma-asennossa. Lapsilla oli kuitenkin hauskaa, ja pääsinhän minäkin syömään sipsejä ja leikkimään piilosta.
Sunnuntai-iltana en enää pystynytkään minkäänlaisiin henkisiin tai ruumiillisiin suorituksiin, ellei lasketa mukaan American idolin katsomista ja paahtoleivän laittamista Viisivuotiaalle. Yöllä nukuin niin sikeästi etten ikinä.
Mahtava viikonloppu, mutta onneksi näitä ei ole useammin. Muuten tuntisin itseni vielä vanhemmaksi kuin nyt.
9.3.07
Rima
Joskus sokea kana löytää jyvän ja keskivertobloggaaja tulee osallistuneeksi klassikkomeemiin, joka kirvoittaa liudan hyviä kommentteja ja synnyttää ainakin yhden lukupiirin. Tämmöisen suorituksen jälkeen minulle käy niin, että bloggaamisen rima nousee huomattavasti, ihan siihen maanpinnan tasolle. Mistä nyt enää voi kirjoittaa?
Vastaus kuuluu: ei mistään. Päässä ei liiku yhden yhtä ilmaisukelpoista ajatusta. Ainakaan juuri nyt. Tällä viikolla seuranani ovat olleet yölliset ilmestykset, joita voi nähdä vain silloin, kun on kamala kiire ja unettomuutta ja 37-vuotissyntymäpäivä lähestyy. Minh on kuvannut omiaan raadollisesti ja minun nähdäkseni realistisesti. Hänen syynsä ovat erilaisia kuin minun, mutta pelko kuulostaa siitä huolimatta tutulta.
Silloin ei auta muu kuin kirjoittaa välipostaus, jossa ei sanota mitään mutta suositellaan muutamaa hyvää blogia.
Onneksi voi rentoutua lukemalla talvilomalta palannutta Runotorstaita. Suosittelen erityisesti Suojakännin kevätrunoa ja Allyn sinistä tilitystä.
Ai niin! Jos joku ei ole vielä huomannut, että Ohari on tullut takaisin, niin kerrottakoon, että Ohari on todellakin tullut takaisin! Maailma alkaa olla valmis.
Vastaus kuuluu: ei mistään. Päässä ei liiku yhden yhtä ilmaisukelpoista ajatusta. Ainakaan juuri nyt. Tällä viikolla seuranani ovat olleet yölliset ilmestykset, joita voi nähdä vain silloin, kun on kamala kiire ja unettomuutta ja 37-vuotissyntymäpäivä lähestyy. Minh on kuvannut omiaan raadollisesti ja minun nähdäkseni realistisesti. Hänen syynsä ovat erilaisia kuin minun, mutta pelko kuulostaa siitä huolimatta tutulta.
Silloin ei auta muu kuin kirjoittaa välipostaus, jossa ei sanota mitään mutta suositellaan muutamaa hyvää blogia.
Onneksi voi rentoutua lukemalla talvilomalta palannutta Runotorstaita. Suosittelen erityisesti Suojakännin kevätrunoa ja Allyn sinistä tilitystä.
Ai niin! Jos joku ei ole vielä huomannut, että Ohari on tullut takaisin, niin kerrottakoon, että Ohari on todellakin tullut takaisin! Maailma alkaa olla valmis.
MacPirkka
Kaipaatko joskus sunnuntaisin krapularuokaa? Noutopizzaan ei tarvitse turvautua, kun varaat jo etukäteen kotiisi seuraavat tarvikkeet: Pirkka-kebablihasuikaleita (pakastealtaasta), Pirkka- chilimaustettua tomaattimurskaa, valkosipulia, valmista valkoista salaatinkastiketta (esim. Felixin valkosipulikastike) tai kermaviiliä ja mieleisiäsi lisukkeita.
Tee näin:
Kippaa pannuun oliiviöljyä ja kebabsuikaleet. Paista, kunnes liha vähän ruskistuu. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella, pilko ne, ja lisää lihan joukkoon kuullottumaan. Kaada päälle chilimaustettu tomaattimurska ja tilkka vettä. Peitä kannella ja anna porista jonkin aikaa. Jos kastike uhkaa kuivua liikaa, lisää hieman vettä. Kastike toimii näinkin, mutta sitä voi maustaa lisää oman makunsa mukaan.
Tarjoa kebabkastikkeen kanssa mieleisiäsi lisukkeita, esimerkiksi riisiä, ranskalaisia tai pitaleipää. Kebab-paikan tunnelmaa lisää lautaselle kasattu keko salaattia, tomaattia, pepperoneja ja valkoista kastiketta. Juomaksi sopii limu tai vesi.
Tee näin:
Kippaa pannuun oliiviöljyä ja kebabsuikaleet. Paista, kunnes liha vähän ruskistuu. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella, pilko ne, ja lisää lihan joukkoon kuullottumaan. Kaada päälle chilimaustettu tomaattimurska ja tilkka vettä. Peitä kannella ja anna porista jonkin aikaa. Jos kastike uhkaa kuivua liikaa, lisää hieman vettä. Kastike toimii näinkin, mutta sitä voi maustaa lisää oman makunsa mukaan.
Tarjoa kebabkastikkeen kanssa mieleisiäsi lisukkeita, esimerkiksi riisiä, ranskalaisia tai pitaleipää. Kebab-paikan tunnelmaa lisää lautaselle kasattu keko salaattia, tomaattia, pepperoneja ja valkoista kastiketta. Juomaksi sopii limu tai vesi.
1.3.07
Kootut paljastukset
Kata kehottaa listaamaan kymmenen klassikkoa, joita ei ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle.
Minä en yleensä kovin kauaa yritä. Jos joku kirja ei heti nappaa, se on sen menoa. Listani voisi olla loputon, mutta saan sen helposti typistetyksi kymmeneen, koska suurimpaan osaan esimerkiksi näistä klassikoista en ole koskaan edes tarttunut.
1. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Siitä poikkeuksellinen kirja, että sen olen yrittänyt aloittaa useampaankin kertaan. Pidän Sormusten herran tarinasta ja maailmasta. Hurahdin siihen, kun näin Ryhmiksen hienon kesäteatteriesityksen Suomenlinnassa joskus 20 vuotta sitten, ja fanitan myös Jacksonin leffoja kybällä (enkä ainoastaan Viggo Mortensenin pesemättömän tukan takia). Alkuperäinen kirja ei vaan iske yhtään. Se on hiton tylsä, huonosti kirjoitettu ja paperin makuinen.
2. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Tätä en ole edes yrittänyt lukea sen jälkeen kun täytin 13. Ellen ihan väärin muista, Sinuhen ensimmäinen sivu on listalla "pitkäveteisimmät kirjan aloitustavat ikinä". Ja Waltari on sentään kirjoittanut hienon "näin tulet kirjailijaksi" -oppaan!
3. Franz Kafka: Oikeusjuttu
Ks. ed. Alku ei vaan napannut. Tästä tulikin mieleeni, että en ole lukenut myöskään Linnaa, koska suunnittelin lukevani sen saksaksi ja olen unohtanut koko jutun. Ei muuta kuin hankintalistalle. Saksaksi pystyn lukemaan tylsiäkin kirjoja. Olen lukenut mm. Effi Briestin, joka oli kertakaikkisen puuduttava. Jos harkitsette sen lukemista, etsikää sen sijaan jostain rikkinäinen loisteputki ja kuunnelkaa sen surinaa. Taatusti mielenkiintoisempaa.
4. Paul Auster: New York -trilogia
Teksti oli ok, mutta yritin lukea kirjaa pokkariversiona, jonka paperi sai ihoni kananlihalle. Joskus vielä luen tämän, ehdottomasti kovakantisena.
5. Patrick Süskind: Parfyymi
Onko tämä klassikko? Ainakin se oli myös Katan listalla. Pidin sitä yöpöydälläni kirjapinon alimmaisena kymmenen vuotta, kunnes päätin, että elämä on liian lyhyt.
6. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Jossain vaiheessa halusin samastua siihen porukkaan, joka luki Kunderaa ja Kristevaa, joi teetä ja poltti tupakkaa ja kävi henkevän ironisia keskusteluja. Ei minusta ollut siihen.
7. Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
Nyttemmin en enää välitä esittää hienompaa kuin olen, vaan tyydyn osaani kahvia juovana dekkarinlukijana. Tämä on dekkarikirjallisuuden klassikko, jonka haluaisin lukea mutta en vaan pysty.
8. Raamattu
Meinasin kirjoittaa tähän Kalevala, mutta sitä aitoa ja alkuperäistä en ole tainnut koskaan edes aloittaa. Sen sijaan olen ainakin kaksi kertaa alkanut lukea Raamattua alusta. En ole päässyt edes Mooseksen kirjojen loppuun, vaan kummallakin kerralla israelilaiset ovat jääneet erämaahan. Jos Raamattu oikeasti loppuisi siihen, maailma saattaisi olla erilainen paikka.
9. Dostojevskin koko tuotanto
Nuorena, kun yritin kahlata läpi venäläisiä klassikkoja, olin enemmän Tolstoihin kallellani. Ainakin Rikosta ja rangaistusta yritin lukea useampaan kertaan, mutta ei siitä tullut mitään. En siis edelleenkään ole lukenut yhtään Dostojevskin teosta kokonaan. Menen nurkkaan häpeämään, kunhan ensin olen paljastanut vieläkin pahemman syntini (ks. kohta 10).
10. Väinö Linnan koko tuotanto
Olen huono suomalainen ja erittäin pahoillani kaikesta.
Minä en yleensä kovin kauaa yritä. Jos joku kirja ei heti nappaa, se on sen menoa. Listani voisi olla loputon, mutta saan sen helposti typistetyksi kymmeneen, koska suurimpaan osaan esimerkiksi näistä klassikoista en ole koskaan edes tarttunut.
1. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Siitä poikkeuksellinen kirja, että sen olen yrittänyt aloittaa useampaankin kertaan. Pidän Sormusten herran tarinasta ja maailmasta. Hurahdin siihen, kun näin Ryhmiksen hienon kesäteatteriesityksen Suomenlinnassa joskus 20 vuotta sitten, ja fanitan myös Jacksonin leffoja kybällä (enkä ainoastaan Viggo Mortensenin pesemättömän tukan takia). Alkuperäinen kirja ei vaan iske yhtään. Se on hiton tylsä, huonosti kirjoitettu ja paperin makuinen.
2. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Tätä en ole edes yrittänyt lukea sen jälkeen kun täytin 13. Ellen ihan väärin muista, Sinuhen ensimmäinen sivu on listalla "pitkäveteisimmät kirjan aloitustavat ikinä". Ja Waltari on sentään kirjoittanut hienon "näin tulet kirjailijaksi" -oppaan!
3. Franz Kafka: Oikeusjuttu
Ks. ed. Alku ei vaan napannut. Tästä tulikin mieleeni, että en ole lukenut myöskään Linnaa, koska suunnittelin lukevani sen saksaksi ja olen unohtanut koko jutun. Ei muuta kuin hankintalistalle. Saksaksi pystyn lukemaan tylsiäkin kirjoja. Olen lukenut mm. Effi Briestin, joka oli kertakaikkisen puuduttava. Jos harkitsette sen lukemista, etsikää sen sijaan jostain rikkinäinen loisteputki ja kuunnelkaa sen surinaa. Taatusti mielenkiintoisempaa.
4. Paul Auster: New York -trilogia
Teksti oli ok, mutta yritin lukea kirjaa pokkariversiona, jonka paperi sai ihoni kananlihalle. Joskus vielä luen tämän, ehdottomasti kovakantisena.
5. Patrick Süskind: Parfyymi
Onko tämä klassikko? Ainakin se oli myös Katan listalla. Pidin sitä yöpöydälläni kirjapinon alimmaisena kymmenen vuotta, kunnes päätin, että elämä on liian lyhyt.
6. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Jossain vaiheessa halusin samastua siihen porukkaan, joka luki Kunderaa ja Kristevaa, joi teetä ja poltti tupakkaa ja kävi henkevän ironisia keskusteluja. Ei minusta ollut siihen.
7. Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
Nyttemmin en enää välitä esittää hienompaa kuin olen, vaan tyydyn osaani kahvia juovana dekkarinlukijana. Tämä on dekkarikirjallisuuden klassikko, jonka haluaisin lukea mutta en vaan pysty.
8. Raamattu
Meinasin kirjoittaa tähän Kalevala, mutta sitä aitoa ja alkuperäistä en ole tainnut koskaan edes aloittaa. Sen sijaan olen ainakin kaksi kertaa alkanut lukea Raamattua alusta. En ole päässyt edes Mooseksen kirjojen loppuun, vaan kummallakin kerralla israelilaiset ovat jääneet erämaahan. Jos Raamattu oikeasti loppuisi siihen, maailma saattaisi olla erilainen paikka.
9. Dostojevskin koko tuotanto
Nuorena, kun yritin kahlata läpi venäläisiä klassikkoja, olin enemmän Tolstoihin kallellani. Ainakin Rikosta ja rangaistusta yritin lukea useampaan kertaan, mutta ei siitä tullut mitään. En siis edelleenkään ole lukenut yhtään Dostojevskin teosta kokonaan. Menen nurkkaan häpeämään, kunhan ensin olen paljastanut vieläkin pahemman syntini (ks. kohta 10).
10. Väinö Linnan koko tuotanto
Olen huono suomalainen ja erittäin pahoillani kaikesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)