Viikkovitosessa pyydetään luettelemaan "viisi mielestäsi tylsintä tai inhottavinta kotiaskaretta (kerro myös miksi et niistä pidä)".
1. Lintujen hätisteleminen parvekkeelta
Tämä ei ole edes tylsää vaan kamalinta ja inhottavinta mitä tiedän. Varsinkin, koska meillä on lasitettu parveke ja lasit yleensä kesälläkin kiinni yhtä ruutua lukuun ottamatta. Parvekkeen edessä kasvaa isoja puita, joissa pikkulintuja parveilee, ja ilmeisesti pösilöimmät yksilöt luulevat parvekkeen alalaidasta esiin pistävää sadevesiputkea puun oksaksi. Muuta selitystä en keksi sille, että joskus talvella, kun lasit ovat kokonaan kiinni, partsille silti pääsee talitinttejä. Siinä me kaksi säikkyä, lintu ja minä, yritämme päästä eroon toisistamme ilman että kumpikaan saa sydäriä. Se on karmeaa. Kaikkein karmeinta oli jouluaatonaattona, kun yksi tintti oli heittänyt veivinsä meidän parvekkeella. Yäk, en halua muistella sitä.
2. Tavaroiden järjesteleminen
Ei ole mun juttu. En pysty keksimään tavaroille loogisia paikkoja, eikä meillä sellaisia olisikaan, koska joka paikka on jo täysi. Sen sijaan tavaroista luopuminen ja niiden vieminen kierrätykseen on minun mielestäni ihanaa, mutta en saa harrastaa sitä tarpeeksi, koska elän kahden hamsterin kanssa.
Tähän kohtaan on kaksi poikkeusta. 1. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kirjahylly pitäisi kerran vuodessa tyhjentää, pestä ja täyttää uudestaan. Se olisi vielä kykyjeni rajoissa, koska kuinka vaikeaa nyt on ottaa kirjat pois ja laittaa ne takaisin paikoilleen? En vaan viitsi. Laiskottaa. 2. Vaatekaapin järjestämisessä on jotain terapeuttista. Kaikista parasta on, kun saa laittaa talvivaatteet säilöön ja ottaa kesävaatteet käyttöön.
3. Silittäminen
Itse silittäminen ei ole niin tylsää kuin silityslaudan ja -raudan virittäminen käyttökuntoon. En vaan saa aikaiseksi. Yleensä en silitäkään mitään, mitä nyt joskus hetkellisessä mielenhäiriössä pöytäliinoja tai Viisivuotiaan harvoja kauluspaitoja.
4. Kylpyhuoneen (tai minkä tahansa muun tilan) perinpohjainen siivoaminen
Olen enemmän sellainen "pikkuisen sieltä täältä" -tyyppi. Tosin joku raja siinäkin: kyllä minun mielestäni esimerkiksi tiskaamiseen kuuluu myös tiskipöydän ja muiden keittiön tasojen pyyhkiminen. Mies taas siivoaa raivokkaasti ja perinpohjaisesti sen minkä siivoaa, mutta pöytiä hän ei pyyhi koskaan. Hmmm. Tässä on selvä koulukuntaero.
5. Imuroiminen
Järkyttävän tylsää, pahanhajuista ja hikistä hommaa. Lisäksi ihan turhaa, sillä heti kun imuri on laitettu takaisin kaappiin, jostain putkahtaa lisää villakoiria ja hiekkakasoja.
11 kommenttia:
Luin ton kolmosen ekaksi ilman l-kirjainta. Eikä ole vielä edes perjantai!
Olen asettanut silitysvehkeet mahd. mukavaan paikkaan ja telkun eteen mahtuu työskentelemään, joten homma on periaatteessa ihan oolrait. Kaksi kertaa vuodessa...
Hihhihhii, en ollut huomannutkaan tuota Heikki Sanaleikkiä :–D (olen kait niin siveä). Sitä ne vauvapuheet teettää.
Si(l)ittäminen on raskasta ja kurjaa hommaa, mutta mitäpä sitä ei rakkaittensa hyväksi tekisi. (Miäs tosin silittää tai jättää silittämättä omat paitansa, mutta housut olen luvannut prässätä.)
Minäkään en silitä ikinä! Mies silittää aamuisin kauheella kolinalla paitansa (yritän välillä vihjaista että silittäisi vaikka su-iltaisin paidat koko viikoksi, mutta jostain kumman syystä saan murhaavia katseita tyyliin "hyvä se on sieltä sohvannurkasta neuvoa").
Meillä myös mies silittää omat vaatteensa. Eipä ole koskaan kuitenkaan tarjoutunut silittämään minun vaatteitani. Hmph.
Oh, onneksi Elma-setä on roudari, eli tietänette roudareiden työvaatteet.. niitä ei todellakaan tarvi silittää. Katu-uskottavampaa ois rypistää niitä!
Miesten paitojen silittäminen on jotain kamalinta. Olen joskus joutunut kuitenkin sitäkin tekemään.
Kaikki muu kotityö on ihanaa<3
Elma<3 siivous. :)
Imurointi on ihanaa! Kun kuulee niiden paskojen rapsahtavan sinne putkeen ja pussiin.. uuuh..
Ja silleen ;)
Hitsit, juuri äsken Touhulassa arvelin, että imuroimisesta ei tykkää kukaan! Elma, nyt äkkiä sinne korjaamaan virhearvio!
Kukkis-setä käy töissä t-paidassa ja farkuissa tai reisareissa, mutta arvatkaapa mitä? Hän silittää silti riepunsa! Eikö olekin ihme niuho.
(Itse asiassa Kukkis-setä käy töissä isossa toimistotalossa reisareihin PUKEUTUNEENA. Anteeksi epätäsmällisyys.)
Huomenta,
olen juuri siirtynyt tänne silityshuoneen puolelle. Hyvänä houkuttimena on, että raudan lämmetessä ehdin lukasta pari merkintää!
Minä nimittäin silitän Gorban paidat, yksi kerrallaan, aina aamulla miehen ollessa suihkussa.
Kaikki lapset silittävät itse omat vaatteensa. Ne haluavat olla riippumattomia. Gorba ei itsenäisyyttä ja vapautta kaipaa, se vaiihtyy hyvin huollettuna.
Minäkin viihtyisin hyvin huollettuna :) Näyttää vain aika epätodennäköiseltä, että kukaan rupeaisi huoltamaan.
Hieno homma, että silität! Vaikka olenkin jonkin sortin feministi, minusta jokainen saa valita, tekeekö ja mitä tekee toisen puolesta.
I love silittäminen! Varsinkin kissojen ja Lapsen ja miehen, mutta vaatteiden silittäminen musiikin tai telkkariohjelman kanssa antaa mulle sairasta kotiäitityydytystä.
Entisessä avioliitossani olin jossain vaiheessa tarjoilija ja aamuisin silloinen mieheni pisti kahvin tulemaan ja silitti työpaitani, sitten toi kahvin sänkyyn ja kohta lämpimiksi silitetyt työvaatteet suihkun viereen odottamaan. Enkä koskaan pyytänyt tai edes odottanut moista. Oli se vaan niin huomaavaista(parhaita muistojani avioliitosta)...
-minh-
Apua, tuollainen aamukohtelu kuulostaa niin ihanalta, että melkein tekisi mieli pyytää silloisen miehesi puhelinnumeroa ... Joo, voin kuvitella, että silittämisestä voisi nauttiakin, nautinhan minäkin tiskaamisesta (joskus, tavallaan). Pitäisi ehkä olla silityshuone, jossa laudat ja raudat olisivat valmiina. Taas yksi huonetoive lisää unelmakämppääni ...
Lähetä kommentti