Siltä jää kaikki kesken

... niin kuin nyt tuo kirjahaastekin. Pahus. Ja mä olin sentään ihan varma, että sen saisin valmiiksi. Edes sen. Mutta ehei. Sinne painui, unholaan kaulaliinantekeleen, tyhjien hillopurkkien, liimaamattomien valokuvien, romanttisten matkasuunnitelmien ja muiden keskeneräisten haaveiden kanssa. Pitäisikö ottaa Pastanajauhajien kommenttilaatikon haaste vastaan ja ryhtyä ruokabloggaajaksi? Facebookissakin jos en jaa opettavaisia linkkejä, kommentoin kahta asiaa: lasten tekemisiä ja syötyjä ruokia. Siinä mun elämäni sisältö. Itselleni erinomaisen tärkeää, kaikille muille suloisen yhdentekevää. Tarkemmin ajateltuna ei ole mikään ihme, että blogi kumisee tyhjyyttään.

Aapo, Lauri, Simeoni ja muutama muu

Tekisi kovasti mieleni osallistua tähän kirjahaasteeseen, joka kiertää muuallakin, nyt viimeksi ainakin SoulFoods&Moodsilla. Epäilen, että en ehdi kirjoittaa joka päivä, tai itse asiassa olen aika varma siitä. Täytyy sitten vaan skipata sen päivän haaste tai vastata useampaan kerrallaan. Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Tulta päin!

Ilmeisesti on tarkoitus, että haaste alkaa helposti, sillä ensimmäisenä päivänä pitää esitellä lempikirjansa. Tähän kysymykseen minulla on tapana vastata, että lempikirjani on Seitsemän veljestä. Aika nössöä, mutta veljesten joukoissa seison.

Miksi juuri veljekset? Jos joku kysyy tätä minulta livenä, huokaisen syvään ja pyörittelen hetken silmiäni – se tarkoittaa, että nyt tulee pitkä ja tylsä selitys mutta itsepä siitä pyysit.

Ensinnäkin minusta lempikirjan lukemisesta täytyy olla kulunut riittävän pitkä aika, ennen kuin sitä voi kutsua lempikirjaksi. Mieluiten sen pitää olla luettu monta kertaa, ja lukijan pitää haluta palata sen pariin aina uudelleen. Kirja voi toki kolahtaa ensilukemalta niin, että se tuntuu paremmalta kuin mikään muu siihen asti luettu, mutta kirjan ja lukijan suhteen kehittymiselle pitää antaa aikaa. Enhän mä tuota ukkoanikaan heti hylkää, vaikka tänään tulisikin vastaan pitkä, tumma, hurmaava muukalainen, joka veisi jalat alta pelkällä katsellaan. Ihan sama veljesten kanssa.

Minä olen tutustunut veljeksiin ala-asteella kuten varmaan suurin osa ikätovereistani. Opukseen palattiin yläasteella ja lukiossa, ja syytä olikin, onhan se kansalliskirjailijan tuotantoa ja ensimmäinen merkittävä suomeksi kirjoitettu romaani. Nykyään näyttää olevan kirjallisuudenopetus vähän erilaista, ainakaan meidän Viltsu ei ole vielä lukenut koulussa muuta kuin Kapteeni Kalsareita.

En ole ihan varma, milloin olen ensimmäistä kertaa lukenut koko kirjan alusta loppuun ihan itse. Viimeistään kuitenkin parikymppisenä yliopistossa. Sen jälkeen olen lukenut sen monta kertaa ihan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti.

Mikä minua kirjassa kiehtoo? Tuttuus, hauskuus, autenttinen historiallisuus ja etelähämäläisen mutkaton asenneilmasto – mutta ennen kaikkea kieli. On se Aleksis ollut aika jäbä, kun on osannut kirjoittaa kielellä, joka yhä edelleen on täydellisen elävää ja helppolukuista. Ainakin minun mielestäni. Näkökulmani voi tosin olla rajoittunut, sillä neljäsosa juuristani on Hämeen mailla, ja hämäläismurrettahan täällä kotikaupungissanikin puhutaan.

Niin että voitaisko jo lopettaa tämä tylsä jorina ja antaa Aleksiksen puhua puolestaan. Valitsin ihan lyhyen katkelman, joka sopii tähän ajankohtaan ja kertoo siitä, mitä minäkin mieluiten tekisin juuri nyt:

Talvi tuli, lumi peitti maan, aholla kiertoili vinkka tuuli ja rakenteli kinoksia vasten pirtin seiniä. Mutta pirtissä, parven hiottavassa lämpymässä oljentelivat veljekset, leväten menneen kesän monesta puuhasta ja vaivasta. Ahkeraan he kylpeilivät, hautelivat jäseniänsä pehmeillä vihdoilla herttaisessa löylyssä. Humisten kuumalta kiukaalta kohosi löyly, hajosi kiiriskellen ympäri huonetta, tunkeusi viimein reijistä ulos ja haihtui kylmän-kiljuvaan ilmaan, alakuloisen, vaalean taivaan alle.

Koko kirjan voi lukea osoitteessa www.gutenberg.org/. Kuva on lainattu osoitteesta www.kava.fi/museo/elokuvaperinne/seitseman-veljesta-1939, jossa kaivataan apua tämän ja muiden kuvien henkilöiden ja tapahtumapaikkojen tunnistamisessa.

30 day book challenge
Day 1: Favorite book
Day 2: Least favorite book
Day 3: Book that makes you laugh out loud
Day 4: Book that makes you cry
Day 5: Book you wish you could live in
Day 6: Favorite young adult book
Day 7: Book that you can quote/recite
Day 8: Book that scares you
Day 9: Book that makes you sick
Day 10: Book that changed your life
Day 11: Book from your favorite author
Day 12: Book that is most like your life
Day 13: Book whose main character is most like you
Day 14: Book whose main character you want to marry
Day 15: First ‘chapter book’ you can remember reading as a child
Day 16: Longest book you’ve read
Day 17: Shortest book you’ve read
Day 18: Book you’re most embarrassed to say you like
Day 19: Book that turned you on
Day 20: Book you’ve read the most number of times
Day 21: Favorite picture book from childhood
Day 22: Book you plan to read next
Day 23: Book you tell people you’ve read, but haven’t (or haven’t actually finished)
Day 24: Book that contains your favorite scene
Day 25: Favorite book you read in school
Day 26: Favorite nonfiction book
Day 27: Favorite fiction book
Day 28: Last book you read
Day 29: Book you’re currently reading
Day 30: Favorite coffee table book

Ulkona

Haluatteko tietää, mitä näen, kun katson ikkunasta ulos? Jos ette halua, niin minkäs minä sille voin. Katselkaa sitten vaikka Zermattin maisemia, onhan siellä lievästi hienompaa kuin Helsingissä. Kerron kuitenkin.

Kun katson ikkunasta ulos juuri nyt, täällä töissä, näen sellaista mitä voi kuvitellakin näkevänsä ison toimistotalon ikkunasta keväisenä perjantai-iltapäivänä. Näen Simpsons-taivaan, talojen kattoja, muutaman lipun liehumassa ja kauempana siintäviä puiden latvoja. Jos vähän kurkottelen, näen myös Pasilan tv-tornin, ja jos siristän, näen vesitornin, joka sijaitsee jossain pohjoisemmassa. Ehkä peräti Vantaalla asti. On mulla näköalat.

Kuulen myös kaikenlaista, joka houkuttelisi minua jo pois täältä neljän seinän sisältä. Ratikan kolinaa, lokkien kirkumista, liikenteen huminaa. Vaikka enpä mä pitkälle pääse, kun kohta täältä lähden. Saan mennä omaan keittiööni kokkaamaan ruokaa perheelle ja tihrustamaan ulos ikkunoista, joiden läpi talven jäljiltä tuskin näkee. Sen verran kuitenkin, että voi seurata kevään etenemistä. Puissa on jo isot lehdet! Uutinen! Kevään vaalea vehreys alkaa olla takanapäin ja kesä täällä! Lisää uutisia! Tuomi kukkii jo, ja kohta kukkii kielo!

Tämän ihanuuden jaoin kanssanne ihan vain siksi, että blogia täytyy päivittää, muuten se näivettyy. Valitukset ja parannusehdotukset otetaan vastaan kommenttilootassa. Perjantain kunniaksi voin vaikka tarjota virtuaalikahvit. Pullaa kans.

Täällä ei ole mitään nähtävää

Huh huh. Tää mun bloggaustahti on kyllä sen verran kova, että jos en kohta vähennä bloggaamista, saan bloggauskyynärpään ja bloggaustupintulehduksen. Kaiken uhalla kuitenkin taas ilahdutan teitä syvällisillä mietteilläni!

Joo. Tota noin. Eipä tässä muuta.

Jospa nyt vaan pistän kirjaimia riviin

Oli helppo päättää, että aloitan uudestaan bloggaamisen. Päätöksen toteuttaminen on osoittautunut hieman vaikeammaksi.

Bloggaustauon aikana olen ehtinyt ihan liiaksi tottua mikrobloggaukseen (yäk mikä sana). Mulle ei yksinkertaisesti tule mieleen mitään naamakirjan statuspäivitystä kummempaa kirjoitettavaa. Enkä kai nyt sentään voi kirjoittaa tänne ihan samoja kuin sinne. Vai?

Joskus kuvittelin jopa, että voisin kirjoittaa jotain, mikä riittävän etäältä ja silmät sirrillä katsottuna vaikuttaisi huumorilta, mutta naamakirja on vienyt multa senkin taidon. Nyyh. Kaik män.

Ihmissuhteista nillittämisen lopetin jo silloin, kun hylkäsin vanhan Kukkamaan ja siirryin tänne, eikä mulla ole mitään halua aloittaa sitä uudestaan.

Mistä siis kirjoittaisin?

Tilanne vaatii toimenpiteitä. Onko meemejä enää, vai onko ne kuopattu? Nyt tarttis joko pistää näppis laulamaan vaikka väkisin - tai kuopata koko hanke.

Sappisaippua, rakkauteni

Joko meidän Viltsu oli tavallista siistimpi vauva, tai sitten muistini hänen vauva-ajoiltaan on hyvin valikoiva. Esimerkiksi tahranpoistosta minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia. 

Tiedän tämän kuuluvan niihin aiheisiin, joista ette halua tietää mitään, mutta paljastan silti: vauvat kakkaavat paljon, ja vauvan kakka tahraa.

Onneksi on keksitty sappisaippua. Jos ette tiedä, mitä se on, googlatkaa – tai vielä parempaa, marssikaa ostamaan sitä. Sitä voi hinkata tahraan kuin tahraan, ja lika irtoaa pesukoneessa.

Ei mulla muuta. Poistun takaisin hinkkaamaan.

Ajetaan me randomilla

Touhis haastoi mut kertomaan satunnaisia asioita itsestäni.

Säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Tässä tulee:

1. Vanhenemisessa ei minun mielestäni ole muuta vikaa kuin se, että jäljellä oleva aika lyhenee. Rupsahtaminen ja ryppyyntyminen on toistaiseksi ollut minusta pelkästään mielenkiintoista, vaikka varmaan se jossain vaiheessa ylittää rajan, jonka jälkeen alkaa ottaa pattiin.

2. Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut autoa 17-18 vuoteen. Ei ole ollut tarvetta. Enää en edes osaisi ajaa, enkä aio opetella uudestaan, ellei ole ihan pakko. Juuri nyt en keksi, mikä sellainen pakko voisi olla.

3. Tykkään terävistä lyijykynistä. Juuri teroitettu kynä on vähän liian terävä, mutta kun sillä hetken kirjoittaa, se saavuttaa terävyyden ja tylsyyden välisen optimaalisen tilan.

4. Töissä muhun iskee aina kaksi hirveää himoa: a) makean syömiseen ja b) typerien nettipelien pelaamiseen. Kotona en suo kummallekaan ajatustakaan.

5. Ikävöin hurjasti siskoni lapsia, joita en ole nähnyt yli kuukauteen.

6. Kun on minun vuoroni viedä Viltsua harrastuksiin, otan dekkarin mukaan ja livistän odotusajaksi lähibaariin lukemaan ja juomaan yhden oluen.

En haasta ketään, koska kaikki on arvatenkin jo haastettu.

Joka päivä on naistenpäivä

Naistenpäivänä tein sitä mitä kuuluukin: kävin pitkällä juorulenkillä meren jäällä, olin kaverin luona kylässä ja nautin hänen miehensä tekemän lounaan ja kotimatkalla ostin itselleni tulppaaneja. Silloin ehtinyt mihinkään meemeihin tarttumaan, mutta mihinkäs tämä Tiinalta napattu kahdessa päivässä vanhenisi?

Testaa kuinka tosinainen olet. TOSInainen ruksaa kaikki vaihtoehdot. Täytä juoksevin numeroin niin näet heti tuloksen.

Oletko koskaan

[1] vetänyt toista naista tukasta tai raapinut (olen kasvanut siskojen kanssa)
[2] flirttaillut tuntemattomien miesten kanssa
[3] flirttaillut tuttujen miesten kanssa
[ ] teeskennellyt ystävää (en ystävää mutta kaveria kyllä)
[4] puhunut selän takana pahaa
[5] näyttänyt merkitseviä ilmeitä tai käsimerkkejä toisen näkemättä
[ ] topannut rintsikoita (omissa täytteissä on tarpeeksi ja vähän liikaakin)
[ ] ollut juhlimassa ilman alushousuja (saunomista ei varmaan lasketa)
[6] korjannut sukkahousuja kynsilakalla
[7] kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin
[8] udellut ihmisistä
[9] juoruillut
[ ] nyppinyt kulmakarvat (au, sattuu)
[10] sheivannut intiimialuetta
[ ] käyttänyt hiuslisäkettä tai pidennyksiä (en muistaakseni)
[ ] värjännyt hiukset vähintään kahdella värillä yhtäaikaa
[11] leiponut pullaa (viimeksi 20 vuotta sitten)
[ ] nyplännyt pitsiä (olen vain katsellut vierestä, kun mummo on nyplännyt)
[12] graavannut lohta (se on helppoa)
[ ] ollut pikalaihdutuskuurilla
[ ] lihonut takaisin
[13] valehdellut painosi (ei kai siitä kuulukaan puhua totta?)
[ ] käynyt manikyyrissä
[ ] käynyt pedikyyrissä (varmaan pitäisi, kun omahoito ei kohta enää auta)
[ ] käyttänyt laihdutustuotteita
[14] "korjaillut" valokuvaasi
[15] ollut tilanteessa, jossa maskarat ovat valuneet pitkin poskia
[16] valehdellut ikäsi tai ollut tarkoituksella asiasta hiljaa
[17] käyttänyt ryppyvoidetta (jos silmänympärysvoide lasketaan)
[ ] käyttänyt hoikentavia sukkahousuja
[ ] liikkunut vain ulkonäkösyistä (häh?)
[18] keikistellyt peilin edessä (olenhan ollut pikkutyttö)
[ ] käyttänyt sukkanauhaliivejä (valitettavasti en!)
[ ] poseerannut alasti (ai valokuvissa? en)
[19] ihaillut missejä (pienenä tykkäsin Sirpa Viljamaasta, niin, ja olihan mulla myös Johanna Raunio -paperinukke)
[ ] osallistunut missikisoihin
[20] meikannut liikaa
[21] pillahtanut itkuun juhlien pikkutunneilla (todennäköisesti olen, koska liikutun säälittävän helposti ja itkeä tirauttelen kaikenlaisissa tilanteissa)
[22] parantanut maailmaa koko yön
[23] puhunut puhelimessa tunnin putkeen toisen naisen kanssa (useastikin lankapuhelinten aikaan, kun ei ollut vielä internettiä eikä tekstareita, ajatelkaas, lapset sitä!)
[24] käynyt kävelylenkillä naisystävän kanssa ja suu on käynyt tauotta koko matkan (viimeksi toissapäivänä)
[ ] sauvakävellyt
[ ] käyttänyt itseruskettavaa voidetta
[25] teeskennellyt orgasmin (tai ainakin liioitellut)
[ ] "piikitellyt" toista ihmistä
[26] lukenut lehdestä tai netistä seksivinkkejä
[27] vertaillut ulkonäköäsi muihin
[28] aloittanut uuden harrastuksen ja jättänyt sen muutaman kerran jälkeen
[ ] paastonnut
[29] tehnyt hyvää makaronilaatikkoa
[ ] inhonnut anoppia (mulla oli mahtava anoppi, olemme edelleen kavereita)
[30] hävennyt miestäsi
[31] kehuskellut lapsillasi (yritän välttää tätä, mutta minkä sille voi, kun on niin lahjakas lapsi, selvästi äitiinsä tullut)
[32] esittänyt avutonta vastakkaiselle sukupuolelle (etteivät masentuisi ja tuntisi itseään tarpeettomiksi)
[ ] pyytänyt bensa-asemalla apua tuntemattomalta
[33] räpytellyt silmiäsi tarkoituksella (esmes kun niissä on ollut roska)
[34] vedonnut naisten ja miesten töihin kun olet jättänyt jotain tekemättä (ks. "esittänyt avutonta" -kohdan selitys)
[35] meikannut vain "omaksi iloksesi"
[36] vetänyt vatsaa sisään vain antaaksesi hoikemman vaikutelman
[37] ostanut jo valmiiksi liian pienen vaatteen ajatellen että laihdutat kyllä muutaman kilon (huvittava juttu sinänsä, koska en ole koskaan laihduttanut)
[38] syönyt ison levyn suklaata kerralla (alle kaksikymppisenä joskus harrastin tällaista, nykyisin parin-kolmen palan jälkeen alkaa ällöttää)
[39] ottanut lasten karkeista (etenkin sekoituspusseista salmiakkeja)
[40] syönyt karkkia lapsilta salaa
[ ] inhonnut appiukkoa (appi oli yhtä kiva kuin anoppikin)
[41] pessyt mattoja juuriharjalla
[ ] kutonut kangaspuilla (taas olen vain katsonut vierestä)
[42] passannut miestä (kuuluu asiaan parisuhteessa - minäkin odotan, että mua passataan, edes joskus ja edes vähän)
[ ] haaveillut rikkaasta miehestä (en mutta fiksusta ja komeasta kyllä)
[ ] ostanut viimeisillä rahoillasi itsellesi uuden vaatteen tai meikkejä (ihan tähän en ole ikinä tilannetta päästänyt, mutta kieltämättä olen törsännyt vaatteisiin joskus, kun ei oikeasti olisi ollut rahaa)
[43] shoppaillut koko päivän tyttöjen kanssa (= luuhannut koko päivän kirppiksillä)
[ ] ollut koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin
[ ] kuunnellut korvat höröllä Dr. Philin viisauksia
[44] siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla
[ ] käynyt alusvaatekutsuilla
[ ] käynyt seksilelukutsuilla
[ ] tilannut kotiin MeNaiset
[45] ollut Elloksen tiliasiakas (hävettää tunnustaa, mutta 80-luvulla puolet vaatteistani oli Ellokselta - toisaalta koko 80-luku oli niin nolo vuosikymmen, että tämähän on pientä)
[46] paaponut koiraa
[47] kiillottanut hopeita
[ ] silittänyt alushousuja (häh? en silitä edes päällihousuja jos ei ole pakko)
[48] puristellut finnejä
[ ] käyttänyt värillisiä piilolinssejä (enkä värittömiäkään)
[49] tehnyt ihonkuorinnan
[ ] käynyt meditaatiokurssilla
[ ] uskonut horoskooppeihin
[ ] käynyt selvänäkijällä
[ ] ollut hevoshullu
[ ] fanittanut poikabändiä
[50] tykännyt Dingosta (no silloin 80-luvulla)
[51] nähnyt eroottisia unia
[52] ostanut tarpeetonta Tupperware-kutsuilta
[53] juossut alvariinsa vessassa
[54] pissannut julkiselle paikalle maistissa
[ ] katkaissut kengästä koron vahingossa
[ ] tehnyt miehen tarkoituksella mustasukkaiseksi
[ ] deittaillut kahta miestä yhtä aikaa
[55] kadehtinut lähimmäistäsi (pikkuisen joo)
[56] himoinnut toisen omaa (esim. kenkiä ja käsilaukkuja)
[ ] tilannut jotain ostos TV:stä
[ ] vääristellyt totuutta edellisiin vastatessani, montako kertaa? (hitto, mun piti, mutta unohdin)

Olen näköjään 56-prosenttisesti tosinainen.

Pötköä syötteenlukijassa

Peesaan Kauraa ja Kataa ja monia muita, joiden mielestä blogimaailmasta on kadonnut hohto, kivat keskustelut ja hmmm, miten sitä nyt kuvailisi, yhteisöllisyys.

Koska teksti on vain pötkönä syötteenlukijassa, ei tule yhtä henkilökohtaista oloa lukiessa - blogisivulla tuntuu kuin olisi jollakulla kylässä,

meinaa Kaura, ja näinhän se justiinsa on. Syötteenlukija on näppärä keksintö, mutta se tasapäistää tekstiä eikä kovasti houkuta keskustelemaan. Sitä paitsi kommentointi on käynyt vaivalloiseksi. Ennen kuin saa klikatuksi itsensä oikealle sivulle, on jo unohtanut, mitä aikoi sanoa. (Ehkäpä juuri siksi aikoinaan opetettiinkin, että joka paikkaan pitäisi päästä yhdellä klikkauksella.)

Kata sanoo:

tuntuu siltä, että kaikki kiva, se mikä ennen oli keskustelua kommenttilaatikoissa, on muuttanut facebookkiin.

Naamakirjassa minäkin vähäiseksi käynyttä nörtteilyaikaani kulutan, ja se on ihan kivaa, mutta ei se blogeja korvaa. Yksi iso ero on siinä, että feibussa suurin osa porukasta esiintyy omalla nimellään. Blogien puolittaisen anonymiteetin suojissa on vapaata ja turvallista. Facebookissa taas jokaista kommenttia ja muistiinpanoa koristaa oma pärstä. (Puhumattakaan siitä, että Iso Paha Facebook uhkaa anastaa kaikkien meidän hengentuotteet.)

Täällä minä silti roikun, harvakseltaan mutta kumminkin, jonkinlaisen ylösnousemuksen toivossa. Kiitos teille, ihanille blogisuosikeilleni, jotka kommenttien hyytymisestä ja muista vastoinkäymisistä huolimatta edelleen jaksatte päivittää! Elämä olisi köyhempää, jos teitä ei olisi.

Tänään on juuri oikea aika

Kesän kääntyminen syksyksi on hienoa aikaa. Koulu alkaa, jumppa alkaa, postiluukusta tupsahtaa Juhlaviikkojen ja oopperan ohjelma. Voi rapsuttaa mullat kantapäistään ja ruveta taas kaupunkilaiseksi. Mitä siitä, että loma on ohi ja illat kääntyvät pimeän puoleen - voi sytyttää kynttilän, istua parvekkeella ja katsella oudon riemun tuntein syysmyrskyssä taipuvia puita.

Lattiaremontti venyi kesäkuun puolelle, ja sen jälkeen en ole juurikaan viettänyt aikaani seinien sisällä pistämässä paikkoja kuntoon. Mitä siitäkään. Tällä hetkellä minua ei yhtään haittaa elellä keskeneräisessä huushollissa. Itse asiassa en ole aikonutkaan laittaa mattoja takaisin, menisivät uudet lattiat ihan hukkaan. Sitten kun lakkaa tarkenemasta villasukat jalassa, voin harkita asiaa uudestaan.

Sitä paitsi olen lapsesta asti salaa haaveillut siitä, että huonekalut olisivat väärissä paikoissa. Viltsun mielikuvitusleikissä lelut heräävät elämään öisin, minä taas kuvittelen, miten sisustus etsii yöllä itselleen uuden paikan. Violetiksi maalattu lasten piirustuspöytä käy ihan hyvin sohvapöydästä, ja sohvapöytä sopii mainiosti keittiön ikkunalaudan jatkeeksi. Läppäri on löytänyt itselleen kodin eteisen lipastolta, joka on salaa hiipinyt olkkarin nurkkaan ja toivoo, ettei sitä huomattaisi sieltä.

Joskus kirjoitin päiväkirjaani, että ansaitsen niin monta uutta alkua kuin on tarpeen. Niin me kaikki. Tervetuloa vanhat tutut ja satunnaiset kulkijat, käykääpä kommenttilootassa morjenstamassa. Baari on auki, saa tilata, mitä tykkää.

Ans kattoo nyt mitä tästäkin tulee

Sitten viime näkemän olen tehnyt kaikenlaista.

Töissä olen muun muassa pistänyt pari lehteä painoon ja käynyt työmatkalla ihan Turussa asti.

Kotona olen alistanut lapseni länsimaiselle hapatukselle ja orjatyölle. Yhdessä tehtailimme n. 50 yksilöllistä joulukorttia.

Tällä viikolla olen pääasiassa kiroillut nettiyhteyden puuttumista. Welho saa yhteyden modeemiini, minä saan yhteyden modeemiini - miksi penteleessä modeemi ei saa yhteyttä mihinkään? Onko se joku seinäruusu vai?

Blogirintamalla melkein jo tapoin blogini, mutta kun se vaati liikaa eforttia, tyydyin vain näivettämään sen. Myönnän syyllisyyteni ja pyydän anteeksi. En edes uskalla luvata, että ensi vuonna olisi millään tapaa uudet kujeet. Hyvitykseksi tarjoan kaikille virtuaalista lanttulaatikkoa ja Katalle tupla-annoksen. Muitakin herkkuja saa ottaa, niitä on tarjolla kommenttilootan kätköissä. Hej, tomtegubbar!

Ruokaa! Se on sitä mitä syödään!

Tein tänään hyvää sörsseliä. Olen tehnyt sitä monesti ennenkin, mutta en ole tainnut koskaan kertoa siitä teille. Sörsseliin tarvitaan
1 napakka munakoiso,
joka siivutetaan ja ruskistetaan oliiviöljyssä. Sen jälkeen joukkoon hurautetaan
kuivattuja yrttejä (Provençen yrtit ovat aina yhtä hyviä),
valkosipulia maun mukaan ja
mahdollisesti vähän lisää oliiviöljyä.

Hetken kiehauttamisen jälkeen lisätään vielä
purkillinen paseerattua tomaattia
(tai ei mikään estä käyttämästä tuoreitakaan tomaatteja, jos sattuu kypsiä saamaan)
ja annetaan porista pienellä lämmöllä niin kauan kuin sielu sietää. Jossain välissä keitokseen voi kaataa myös tilkan valkoviiniä tai kuivaa vermuttia. Kymmenisen minuuttia ennen ruokailuaikaa joukkoon heitetään
sopiva määrä oikeaa fetajuustoa
(ei mitään lehmänmaidosta tehtyä korviketta, paitsi tietty jos siitä sattuu tykkäämään) ja
muutama musta oliivi.

Tämä sopii lähes minkä kanssa vaan. Pelkkä leipäkin riittää, mutta lihan kanssa tämä on jo juhlaruokaa. Punaviini kruunaa koko judeemin. Esimerkiksi Brown brothersin vuoden 2004 Shiraz uppoaa oikein kivasti. Hesarikin sitä kehui.

Edit: Unohdin sanoa, että jos tätä ei hauduta vaan pelkästään kiehauttaa, niin että munakoisot eivät liikoja pehmene, saa maukkaan, kylmänä tarjottavan tapas-typpisen alkuruoan. Resepti on sama tomaattimössön (ja mahd valkoviinin) lisäämiseen asti. Sen jälkeen ruoan annetaan jäähtyä, ja se maustetaan suolalla, mustapippurilla ja ehkä myös sitruunamehun tilkalla. Päälle voi ripotella tuoretta basilikaa tai timjamia.