1.3.07

Kootut paljastukset

Kata kehottaa listaamaan kymmenen klassikkoa, joita ei ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle.

Minä en yleensä kovin kauaa yritä. Jos joku kirja ei heti nappaa, se on sen menoa. Listani voisi olla loputon, mutta saan sen helposti typistetyksi kymmeneen, koska suurimpaan osaan esimerkiksi näistä klassikoista en ole koskaan edes tarttunut.

1. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Siitä poikkeuksellinen kirja, että sen olen yrittänyt aloittaa useampaankin kertaan. Pidän Sormusten herran tarinasta ja maailmasta. Hurahdin siihen, kun näin Ryhmiksen hienon kesäteatteriesityksen Suomenlinnassa joskus 20 vuotta sitten, ja fanitan myös Jacksonin leffoja kybällä (enkä ainoastaan Viggo Mortensenin pesemättömän tukan takia). Alkuperäinen kirja ei vaan iske yhtään. Se on hiton tylsä, huonosti kirjoitettu ja paperin makuinen.

2. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Tätä en ole edes yrittänyt lukea sen jälkeen kun täytin 13. Ellen ihan väärin muista, Sinuhen ensimmäinen sivu on listalla "pitkäveteisimmät kirjan aloitustavat ikinä". Ja Waltari on sentään kirjoittanut hienon "näin tulet kirjailijaksi" -oppaan!

3. Franz Kafka: Oikeusjuttu
Ks. ed. Alku ei vaan napannut. Tästä tulikin mieleeni, että en ole lukenut myöskään Linnaa, koska suunnittelin lukevani sen saksaksi ja olen unohtanut koko jutun. Ei muuta kuin hankintalistalle. Saksaksi pystyn lukemaan tylsiäkin kirjoja. Olen lukenut mm. Effi Briestin, joka oli kertakaikkisen puuduttava. Jos harkitsette sen lukemista, etsikää sen sijaan jostain rikkinäinen loisteputki ja kuunnelkaa sen surinaa. Taatusti mielenkiintoisempaa.

4. Paul Auster: New York -trilogia
Teksti oli ok, mutta yritin lukea kirjaa pokkariversiona, jonka paperi sai ihoni kananlihalle. Joskus vielä luen tämän, ehdottomasti kovakantisena.

5. Patrick Süskind: Parfyymi
Onko tämä klassikko? Ainakin se oli myös Katan listalla. Pidin sitä yöpöydälläni kirjapinon alimmaisena kymmenen vuotta, kunnes päätin, että elämä on liian lyhyt.

6. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Jossain vaiheessa halusin samastua siihen porukkaan, joka luki Kunderaa ja Kristevaa, joi teetä ja poltti tupakkaa ja kävi henkevän ironisia keskusteluja. Ei minusta ollut siihen.

7. Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
Nyttemmin en enää välitä esittää hienompaa kuin olen, vaan tyydyn osaani kahvia juovana dekkarinlukijana. Tämä on dekkarikirjallisuuden klassikko, jonka haluaisin lukea mutta en vaan pysty.

8. Raamattu
Meinasin kirjoittaa tähän Kalevala, mutta sitä aitoa ja alkuperäistä en ole tainnut koskaan edes aloittaa. Sen sijaan olen ainakin kaksi kertaa alkanut lukea Raamattua alusta. En ole päässyt edes Mooseksen kirjojen loppuun, vaan kummallakin kerralla israelilaiset ovat jääneet erämaahan. Jos Raamattu oikeasti loppuisi siihen, maailma saattaisi olla erilainen paikka.

9. Dostojevskin koko tuotanto
Nuorena, kun yritin kahlata läpi venäläisiä klassikkoja, olin enemmän Tolstoihin kallellani. Ainakin Rikosta ja rangaistusta yritin lukea useampaan kertaan, mutta ei siitä tullut mitään. En siis edelleenkään ole lukenut yhtään Dostojevskin teosta kokonaan. Menen nurkkaan häpeämään, kunhan ensin olen paljastanut vieläkin pahemman syntini (ks. kohta 10).

10. Väinö Linnan koko tuotanto
Olen huono suomalainen ja erittäin pahoillani kaikesta.

13 kommenttia:

allyalias kirjoitti...

Mulla on paha aukko venäläisten klassikoiden kanssa. Suosittelen vaikka Bulgakovin (kirjoitinkohan oikein) Saatana saapuu Moskovaan, noiden vanhojen herrojen sijaan, jos et ole vielä kokeillut.

Saako tulla samaan nurkkaan muiden Linna-aukkolaisten kanssa? Täälläkin ilmoittautuu yksi mukaan.

Veera kirjoitti...

Jumankekka, Kukkis, mun lista alkaisi ihan noilla samoilla...

--KATA-- kirjoitti...

Nonniin, vihdoin joku mainitsi Austerin! En kehdannut laittaa sitä listalleni, Bobin lempikirjailija. Minä en ymmärrä Austerin huumoria enkä mitään muutaakaan mitä hän yrittää minulle kertoa!

Tosin Kundera, Kafka ja Dostojevski ovat minulle top 10 lemppareissa.
Tämä on erittäin mielenkiintoinen meemiö!

--KATA-- kirjoitti...

"etsikää sen sijaan jostain rikkinäinen loisteputki ja kuunnelkaa sen surinaa"...
Repeilen täällä ääneen.

kukkis kirjoitti...

Kyllä, erittäin mielenkiintoinen meemi! Jännää huomata, että lukumieltymykset limittyvät: voi olla yhteisiä inhokkeja ja ihan erilaisia suosikkeja ja taas päin vastoin.

Todennäköisesti vika on minussa eikä Dostojevskissa, kun en ole pystynyt hänen teoksiaan lukemaan.

Ja hahaa, en olekaan ainoa suomalainen, joka ei ole lukenut Linnaa!

Touhis kirjoitti...

Ei yhtään Linnaa täälläkään. Eikä noita muitakaan. Tolkien on jotenkuten räpiköity läpi joskus, mut en tiedä voisiko sitä varsinaisesti mukaan laskea ;)

Kriisi kirjoitti...

Ihanaa, samis, ihanaa! Vaikka tarina itsessään on hyvä, Tolkien EI ole hyvä kirjoittaja, ihanaa kun joku muukin on sitä mieltä!

Varapygmi kirjoitti...

Kovasti ilahdutti, kiitos. Kundera on munsta aina ollut köykäistä ja hienoa kamaa. Kafkat jopa vahvaakin. Austerin trilogian pari ekaa nappasivat.
(Sivuhuomio: olen hönössä.)
Mut moni sama on jäänyt haaveeksi: Tolkien, Waltari, Collins, Raamattu… Süskindia en ole edes haaveillut.

minh kirjoitti...

Tein tuon listan muutama kuukausi sitten, johon linkitit ja tulokseni oli yllättävän kova. Mutta hyvin painottunut uusiin ja länsimaisiin kirjailijoihin ja kirjoihin.

Dostojevski on mieletön. Tartuin tuumasta toimeen luettuani Kristevan Mustan Auringon ja analyysin Dostojevskin kirjoitusten masennustaipumuksesta. Ymmärsin heti paljon paremmin ja osasin arvostaa kirjoja uudella tavalla. Aiemmin olin lukenut ainoastaan Rikoksen ja rangaistuksen, tosi nuorena ja väenväkisin.

Jos sen Austerin kanssa tehtäisiin nyt vaikka niin, että jätettäisiin se New York-trilogia ihan unholaan toistaiseksi ja aloitettaisiin niistä tuoreemmista kirjoista, kuten vaikka Illuusioiden kirja. Olen vakuuttunut, että se toimisi, Katalla ainakin!

Taru sormusten herrasta ykkösosa luettu, hirveää sköndää. Minun pääni ei taivu fantasiakirjallisuuteen oikein millään, se on joku rakenteellinen vika.
-minh-

kukkis kirjoitti...

Sovitaan nyt kaikki yhteisesti että Tolkienia EI tarvitse kenenkään lukea! Mahtavaa löytää samanmielisiä!

Kunderan suhteen en ole täysin luopunut toivosta. Tälläkin hetkellä mulla on yksi hänen kirjansa yöpöydällä (ei aavistustakaan, minkä niminen - taitaa olla jo jonkin aikaa kulunut siitä, kun sen viimeksi avasin ...). Köykäisyys on minun makuuni, ja periaatteessa kuvittelen, että voisin hyvinkin pitää hänen kirjoitustyylistään. Jotenkin vain tuntuu teennäiseltä, enkä ymmärrä, miksi.

Kafkan Kirjeitä Milenalle oli mulle yksi tärkeimmistä kirjoista joskus esimurrosikäisenä. Jotain muitakin lyhyitä juttuja olen lukenut, ja Linnan aion lukea (tai ainakin yrittää), kunhan se tulee vastaan alkukielellä. (Tarkoitan siis Kafkan Linnaa enkä Väinö Linnaa :))

Austeriakin voin vielä kokeilla, mutta Dostojevskista en lupaa mitään! Ehkä sitten joskus, kun saan jostain valtavasti aikaa ja keskittymiskykyä ...

hdcanis kirjoitti...

Toteanpa tänne saman kuin parille muullekin, Tolkienin TSH ei ole järin hyvä kirja, suosittelen ennemmin Hobittia joka onnistuu saamaan paljon paremmin sellaisen sadunomaisen tunnelman...(tietysti ei sitten jos ei kestä lukea satuja ollenkaan)

Raamattua ei kannata lukea kokonaisena möhkäleenä kannesta kanteen, innostus kuolee lähes varmasti siihen pirun erämaavaellukseen. Hyppää rennosti vain eteenpäin ja lue vaikka Job tai Saarnaaja tai Aamos tai Luukkaan evankeliumi...Joonan kirjasta tulee henkkoht mieleen Daniil Harms.

En ole lukenut yhtään Linnan kirjaa, eikä asiantilaan ole odotettavissa muutosta ihan lähiaikoina. Austeria saatan lukea jossain vaiheessa...

Piilomajan emäntä kirjoitti...

Multakaan ei onnistu mitkään Tolkienit sun muut. Linnaa ei onnistu liioin eikä Aleksis Kivi.
Rikos ja rangaistus meni parissa yössä sen jälkeen kun olin nähnyt tosi nuorena Kaurismäen elokuvaversion aiheesta.
Sinuhe pölyttyy mutta Waltarin pienoisromaanit ja novellit menee hyvin ja useastikin.

PAolo Coelhoa yritin kanssa muttei luonnistu minulta. Oikeastaan hyväkin, ainakin sen jälkeen kun S. Kuronen mainitsi että se on hänen lempikirjailijansa;-))

kukkis kirjoitti...

Hieno aihe, kun kirvoittaa kommentteja vielä muutaman päivän jälkeen. Kiitos kommentaattoreille!

Itse asiassa olen lukenut Raamatusta suurimman osan mutta sekalaisessa järjestyksessä. Joskus vielä haluaisin lukea sen alusta loppuun. En tiedä miksi. Olenpahan nyt vain saanut tuommoisen ajatuksen päähäni.

Coelho on yllättävän monen turhan julkkiksen lempikirjailija eli ilmeisesti jotenkin muodissa (?). Ehkäpä juuri siksi en ole uskaltanut hänen teoksiinsa kajota ... Sen sijaan Aleksis Kivestä tykkään, Seitsemän veljestä on yksi lempikirjoistani.