12.3.07

There's no such thing as vanhakin jaksaa

Perjantai-iltana olimme oikein hienosti syömässä. Ruokalajeja oli seitsemän ja viinitkin valittiin sommelierin suosituksesta (vaikka vähintään yksi ihminen seurueessamme oli sitä mieltä, että siinä on maailmankaikkeuden turhin duuni). Lasku oli sen mukainen, mutta minun ja yhden toisen seurueemme jäsenen ei tarvinnut siitä piitata. Meille tarjottiin, koska juhlittiin meidän syntymäpäiviämme (vaikka 1-2 meistä oli sitä mieltä, että mitä juhlimista siinä on, että vanhenee). Tokihan juhlia piti jatkaa baarissa. Onneksi kenellekään ei tullut mieleen järjestää jatkojen jatkoja.

Lauantaiaamuna yhdeltätoista minä ja mieheni lähdimme ajamaan Viisivuotiaan uusimman serkun ristiäisiin. Viisivuotias oli mestoilla valmiiksi, sillä hän oli ollut serkkujen luona yökylässä. Elämän suurissa arpajaisissa minulle oli arvottu virsien säestäjän ja miehelleni videokuvaajan tehtävät. Onneksi kummankaan kädet eivät tärisseet kovin pahasti.

Ristiäisten jälkeen meidät ja uudet kummit oli kutsuttu jatkamaan juhlimista ja jäämään yöksi. Oli oikein hauska ilta ja useimmilla meistä seuraava aamukin. Kummisetä tarjosi konjakkia ja sikareita mutta ONNEKSI älysin kieltäytyä niistä ja nauttia vain kaljaa ja kuohuviiniä. Kuka nyt edes haluaisi nuuhkia sikarinsavua, jos vaihtoehtona on nuuhkia parikuista vauvaa? No, ehkä monikin, mutta en minä.

Sunnuntaiaamuna olin suorastaan ällöttävän reipas, mutta niin muutkin naiset olivat. Keitimme kahvia, vaihdoimme kakkavaippoja, etsimme kurahaalareita, teimme happihyppelyn ja haimme noutokebabbia, jota vapisevat miehemme raahautuivat haistelemaan.

Onneksi minun mieheni oli kuitenkin ajokuntoinen. Viikonlopun ohjelma ei nimittäin loppunut siihen, vaan sunnuntai-iltapäivänä kiisimme vielä kaveriperheen esikoisen 5-vuotissynttäreille. Sisäinen freesiyteni ei näköjään loistanut riittävästi ulospäin, koska joku kysyi minulta, olinko väsynyt. Mies taas veti pienet päiväunet istuma-asennossa. Lapsilla oli kuitenkin hauskaa, ja pääsinhän minäkin syömään sipsejä ja leikkimään piilosta.

Sunnuntai-iltana en enää pystynytkään minkäänlaisiin henkisiin tai ruumiillisiin suorituksiin, ellei lasketa mukaan American idolin katsomista ja paahtoleivän laittamista Viisivuotiaalle. Yöllä nukuin niin sikeästi etten ikinä.

Mahtava viikonloppu, mutta onneksi näitä ei ole useammin. Muuten tuntisin itseni vielä vanhemmaksi kuin nyt.

6 kommenttia:

Hestia kirjoitti...

Olihan hurja viikonloppu, itse en kykenisi tuollaiseen juhlimisputkeen.

Ja isot synttärionnittelut tietty! Itselläni on samat luvut edessä syksyllä, en ole aivan varma mitä siitä pitäisi ajatella...

--KATA-- kirjoitti...

Paljon onnea!

(Minä täytän tänä vuonna kolmekymmentä ja en pysty enää tuollaiseen juhlintaan. Tai sitten tarvitsen alkuviikon lomaa, olen siis epänomaalin kuihtunut kolmekymppinen)

Allyalias kirjoitti...

Sinut on nähty bileissä Kalmantie 1:ssä

Kaura kirjoitti...

Onnea! Ihanaa, että tuttavapiirissä on myös kyvykäs virsiensäestäjä! :-)

Sun äitis kirjoitti...

Onnea!

kukkis kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista! Perjantain juhlat olivat etuajassa, pelätty 37 ei siis ole vielä täynnä vaan tässä on muutama päivä aikaa kärsiä ikäkriisiä ...

Hestia: Odota pari päivää, niin voin antaa vinkkejä siitä, miten lukemaan kannattaa suhtautua ...

Kata: Päinvastoin, minusta tuntuu että olet harvinaisen upea ja mahtava kolmekymppinen!

Allyalias: Vau! Palaan asiaan!

Kaura: Sinä täällä! Ihanaa! Juu, piano ja nuotit eteen niin meitsi selviää mistä vain, tarvittaessa jopa kanttorin hommista :)

Sun äitis: Kiitos! Et varmaan halua olla mikään ikäikoni, mutta siitä huolimatta on pakko sanoa, että sinä ja muutama muu ihana nainen tuovat lohtua meille ikäkriiseilijöille. Kunhan muutama vuosi menee, minäkin voin alkaa ihanaksi.