Syysmyrsky kasvatti vaahtopäät, riuhtoi oksia ja katkaisi sähköt perjantain ja lauantain välisenä yönä. Sekin oli uutta - Helsingissä kun sähkökatkoksia ei ole. Niihin ei ole varaa.
Talviaika toi lumen. Sunnuntaiaamuna näytti tältä.
Koska mökillä oltiin viimeistä päivää, piti syödä ja juoda kuin viimeistä päivää. Muutenkin mulla on tänä syksynä taas kerran ollut kummallinen tarve ahmia ruokaa, suklaata ja punaviiniä talven varalle. Nyt on turpea olo. Tästä alkaa uusi elämä. Ihan pakko.
1 kommentti:
Puuhella on muutenkin vaan niin hieno kapistus. Kiitos kiitos, kaikesta!
Saa nähdä, käykö tuolle päätökselle samalla tavalla kuin kaikille muillekin. Esmes tänä aamuna päätin pyhästi, että en edes kurki blogeihin päin - ja katso! jo toinen postaus saman päivän aikana, eikä kello ole vielä kolmeakaan.
Lähetä kommentti