Rakastaako kaktus piikkejään
niin kuin minä sinua,
mustaa sisintäni?
Viisi vuotta puhuin sinulle
pilkoin sinut
kulutin loppuun.
Saanko jättää sinut nyt
kurkistaa varovasti ovesta
sadannen kerran
tulematta takaisin?
*
Runotorstain aiheena on hylätty. Lukijoilta kysyisin, onko tämä teidän mielestänne valmis runo vai vasta katkelma? Muutkin kommentit ovat tervetulleita!
14 kommenttia:
On runo.
Koskettava, kuvaava.
Tietysti on runo, ja antaa paljon pohdittavaa. Jos se sisin on itsessä, miten sen voi kuluttaa loppuun (tai siis arvaan kyllä miten mutta se on liian pelottavaa) vai jätetäänkö vaan se mustuus sieltä sisimmästä (ja sehän taas on hyvä jättää jos asia on käsitelty).
Sitten taas, jos se "sinä, musta sisimpäni" on joku toinen, niin kiltisti kuitenkin kysytään että "saanko jättää", mutta odotetaanko vastausta?
Kaksi ääntä runolle. Kiitos SusuPetal ja Helen!
Helenille erityiskiitos pohdiskeluista, on tosi avartavaa saada kuulla, millaisia ajatuksia runo lukijoissa herättää. Joskus lukijan ja kirjoittajan ajatukset osuvat yksiin, mutta melkein aina lukija pystyy yllättämään, ja niin kävi nytkin. Hienoja huomioita!
Minä ymmärsin runosi niin, että oli kyse parantumisesta. Pitkästä masennustilasta. Hieno runo.
Runo on. Tykkään lyhyistä jutuista, pari oikein valittua sanaa ilmaisee joskus enemmän kuin novelli :)
Ihmismieli on vähän sellainen, että se halajaa loppuratkaisua, pistettä kysymysmerkin sijaan. Siinä mielessä tietysti tavallaan "toivoo", että runo jatkuisi, mutta jos se ei jatku, lopun rakentaa itse, vastaa itse - ja se on tietenkin helevetin hyä funktio tekstille, että lukija joutuu pohtimaan, vastaisiko tuohon "Saat" vai "Et saa" (toisaalta ja toisaalta), ja onko sellainen valinta edes reaalinen.
Puuh. Hullua hurskaammaksi ei varmaan tästä kommentista kyllä tullut :-)
Paperivuorineuvoksen pakinat: kiitos kehuista ja tulkinnasta.
Turparulla: kiitos kommenteista, minäkin olen lyhyen ystävä :)
Ohari: Hyviä pointteja! Kiitos :) On ihan totta, että kysymysmerkkiin ei "saisi" lopettaa. Toisaalta mieleeni ei edes tullut, että tämä voisi tästä jatkua - jos kasvattaisin runoa tästä, niin todennäköisesti kirjoittaisin jotain lisää rivien väleihin ja matkan varrelle. Ehkä en itsekään tiedä, mien runo päättyy, tai sitten vain tykkään keskeneräisestä. Hmm. Tarttee jäädä miettimään tuota.
Kylläpä kävikin tuo kysymysmerkki nyt ärsyttämään.
Oikeastaan juuri se on tuon kysymysmerkin tarkoitus näin lukijan kannalta, ärsytys. Se on kuitenkin haastava ärsytys eikä ärsyttävä ärsytys, joka lähtee siitä, että kaikki on valmiiksi pureskeltua ja päättyy ehdottomasti pisteeseen. Niin että minun mielestäni tämä on sekä valmis (kirjoittajan ja runon kannalta) että keskeneräinen (lukijan kannalta -> jatkaa elämäänsä tulkinnassa) :-) Dingdong.
Vau, olipa hienosti sanottu eikä yhtään dingdong. Nyt voinkin lähteä rintaa röyhistellen päiväkodin kautta mökille :)
Hyvää viikonloppua kaikille!
Muikku: On runo. Mielestäni kysymykseen "saa" lopettaa. Itselleni tuli mieleen, että runon puhuja on ollut viisi vuotta terapiassa.. ; )
Kihelmöi sopivasti loppuunluettaessa. Runoksi tätä katsoisin, Sillä jatko voisi olla hankalaa. Kuitenkin runoilija itse päättää tuotoksistaan. Kihelmöi arvaamattomuudellaan ja siksi tämä pistää vielä miettimäänkin. Selviä runon tunnuksia. "Miksi en tulisikaan takaisin?"
Tässä on oikeasti jo monta runoa. Monta asiaa ja tilannetta. Jo kolme ensimmäistä riviä on kokonainen tarina. Samoin neljä viimeistä. Ne kolme riviä niiden välissä kytkevät kaksi tilaa yhteen ja rakentavat sillan niiden väliin.
Sanoisin, että tässä on ainakin kaksi ja puoli runoa :)
Muikulle, Sigurdille ja Isopeikolle kiitos hienoista analyyseista. Alan jo uskoa, että tämä on runo :)
Lähetä kommentti