Ilta tulee ajoissa
tervehtii kädestä
nipistää poskesta kuin ystävää.
Lapsi lyö tuulta,
huutaa,
lentää hanhiparven mukana.
Viimeinen väre
käy ruusupensaassa.
Kohta katkaistaan varret,
levitetään hiekkaa tielle.
Kirjoitan kirjeen
sytytän oman valoni.
***
Runotorstain aiheena on syksy. Tavallisuudesta poiketen tätä tekelettäni en ehtinyt edes kunnolla lukea läpi ennen kuin julkaisin sen. Odotan kommentteja innokkaasti!
P.S. Otsikko on ehkä maailman parhaasta syysrunosta ikinä. Sen on kirjoittanut Rainer Maria Rilke.
Edit 23.10.: Muutin vähän kahta säettä, niitä, joissa puhutaan hanhista ja hiekasta, ja poistin yhden välimerkin.
5 kommenttia:
Kauniisti tiivistettynä syksyn olennainen. Haikea mutta turvallinen tunnelma.
Ihana runo, just syksy ~huokailuja~
Pidin...
Kiitokset kaikille kommenteista! Wilhelmiinan kommentit saivat minut suorastaan hämilleni :) Tekee mieli sanoa niin kuin turkulaisvitseissä: Jaa mää vai?
Itseäni on tuo "lentää hanhien kanssa" -rivi ruvennut pikkuisen ärsyttämään. Asia on juuri noin, mutta sanat eivät miellytä. Saatan vähän muokata sitä.
Eikö kukaan olisi järjestämässä blogimiitin runo- tai muun aiheisia etkoja tänään klo 16-19? Saattaisin vaikka päästä paikalle.
Eikös se, mikä itseään ärsyttää, ole monesti juuri se terä, mikä puree?
Lähetä kommentti