Olen aina ihmetellyt ja usein myös ääneen päivitellyt eläkeläisiä. Sillä sekunnilla kun he saavat käyttöönsä kaiken maailman ajan, he eivät yhtäkkiä enää ehdikään tehdä mitään.
Hyvä esimerkki on kummitätini, joka on edelleen yhtä reipas ja toimelias nainen kuin on aina ennenkin ollut – mutta jonka kalenterin yksi kampaajakäynti tai pihasiivous saa ratkeamaan liitoksistaan. Samalle päivälle tai joskus edes viikolle ei voi sopia mitään muuta. Tästä syystä treffien järjestämiseen hänen kanssaan menee aina vähintään kuukausi.
Taas kerran, kuten aina, pilkka osui omaan nilkkaan. Tätä nykyä en tee juuri muuta kuin syötän vauvaa, vaihdan vaippoja ja pesen pyykkiä. Jos päivässä on yksikin tästä kaavasta poikkeava, ennalta sovittu meno, olen sen jälkeen ihan naatti.
Yksitoikkoisuudesta tulee elämäntapa. Päivät kulkevat samaa pientä rataansa, jonka ulkopuoliset asiat lakkaavat kiinnostamasta. Uutisia ei jaksa seurata. Naamakirjakin on vähän siinä ja siinä.
Älkää käsittäkö väärin, arvostan valtavasti meikäläistä pitkää äitiys- ja vanhempainvapaata. On ihanaa vain olla, varsinkin kun oleminen ei ole mitenkään "vain" vaan keskittynyttä läsnäoloa: vauvan vieressä köllöttelemistä ja seurustelemista, koululaisen kanssa keskustelemista ja pienten pulmien ratkaisemista. Jos en olisi jäänyt vauvavapaalle, olisi varmaan ollut pakko yrittää saada vuorotteluvapaata tai jotain. Juuri tällaista aikaa olen kaivannut.
Tylsä elämä on vaihteeksi aivan käsittämättömän mukavaa. Siinä on kuitenkin yksi huono puoli: siitä on vaikea keksiä mitään kerrottavaa. Aion silti yrittää.
6 kommenttia:
Yhtään väheksymättä eläkeläisiä, mutta onhan se varmaan sata kertaa raskaampaa (tai väsyttävämpää) olla pienen vauvan kanssa kotona kuin eläkkeellä. Eläkeläiset herää vapaaehtoisesti kukonlaulun aikaan, pienten lasten vanhemmat siksi kun on pakko. Olen kuullut. :D
Samassa venhossa keikutaan. Kaikkea sitä äitiyslomalle suunnitteli vaan vähän sai aikaan!
Sulle pitäis muuten olla sähköpostia :)
Jööh. Ei onnistu tää kirjoittaminenkaan enää.
Tiina, en mä vaan tiedä mistään kukonlauluista kun mulla on aina ollut niin hyväunisia lapsia :)
Ally, no niinpä olikin, kiva kiva! Sulla taas pitäisi olla kaveripyyntö odottamassa :)
Siinä on kuitenkin yksi huono puoli: siitä on vaikea keksiä mitään kerrottavaa.
Jos ihan perusteista lähdettäisiin, niin onhan jo huomattavan merkittävä uutispommi otsikoida postaus: Tällä viikolla olen enimmäkseen syöttänyt vauvaa!
Ennen hienot rouvat vetäytyivät toisaalle odotusajaksi, Kukkis vetäytyi blogitauolle.
Muistan muuten ajatelleeni just samalla tavalla "yksi asia per päivä" omien lasten vauva-aikaan. Jos jo sain aikaiseksi riuhtaista itseni neuvolaan, ei samlle päivälle ollut voimia sopia mitään muuta.
Olen valtavan onnellinen puolestasi!
Sun äitis, kiitos kiitos, onhan tämä onnekasta. Kieltämättä on myös hupaisaa katsella blogitaukoa edeltävän postauksen päivämäärää ja laskeskella siitä viikkoja tämän vuoden helmikuulle ... :)
Lähetä kommentti