Rukkanen parka. Pieni, vaatimaton vaatekappale pitää talvipakkasilla näppimme lämpiminä, ja mitä se saa palkaksi aherruksestaan? - Sanontoja, joilla viitataan ikäviin tai vielä ikävämpiin asioihin. Ne voi antaa tai saada tai heittää naulaan. Huonosti käyttäytyvistä lemmikeistä voi uhata jopa tehdä sellaiset.
Nyt on tullut naulaan heittämisen aika. Bloggaamisen kulta-aikana kirjoitusaiheita ei tarvinnut kaivella väkisin ja pelkkä ajatus Veijo Bloggeriin kirjautumisesta hykerrytti kuin olisi ollut kuumatkin treffit tulossa. Sori vaan Veijo, mutta tää meidän juttu ei enää toimi.
Mielelläni yhä luen blogeja ja joskus harvoin kommentoinkin, mutta oma blogi ei ole mielessä ikinä. Naamakirja vie isoimman siivun sosiaalisesta nettiajasta, ja mikrobloggaus alkaa nousta sen rinnalle toiseksi aikasyöpöksi.
Pelkkää ajanpuutetta en voi kuitenkaan syyttää viime aikojen laiskasta bloggaamisestani. Kukkamaan puolittainen anonymiteetti on myös alkanut vaivata. Läheisimmät blogitutut ovat tätä nykyä tuttuja muuallakin - sellaisissa ympyröissä, joissa olen enemmän oma itseni tai ainakin esiinnyn omalla nimelläni. Kuka tämä "Kukkis" oikein on, ja miksi minun pitäisi raahata häntä mukanani?
Kiitän ystäviä, tuttuja ja vieraita, kaikkia teitä, jotka olette lukeneet, kommentoineet, poikenneet satunnaisesti tai vierailleet uskollisesti. Teidän kanssanne olen nauranut monet naurut ja tainnut joskus jonkun kyyneleenkin vuodattaa. Täältä olen saanut tukea silloin kun olen tarvinnut - ja tiedätte varmaan, että olen tarvinnut.
Tavataan toisaalla!
P. S. Jos jäät kaipaamaan yhteystietojani tai haluaisit kaverikseni vaikkapa Naamakirjassa, ilmoitathan joko kommentilla tai sähköpostilla. Kukkiksen sähköpostiosoite kukkis7 (ättä) gmail.com toimii toistaiseksi, mutta luen sitä erittäin harvoin.
12 kommenttia:
Mä tiesin heti kun näin tän blogilistalla päivittyneenä, että tämä oli nyt tässä. Oikeinpa tiesin.
So long dear Kukkis, en nyt ala kyynelehtimään, koska palataan tuolla muualla!
Moi moi Kata, sua mä kyllä ikävöin kovasti, kun en oo sua muualta löytänyt kuin täältä ... Tietty ainahan voisi ruveta vaikka meilailemaan!
Jaha, heipot sitte. Oli kiva ta-va-ta ja lukea suoraan!
No nyyhkis. Outoa jos ei pääse Kukkamaalle enää ollenkaan, kun on tänne kuitenkin jo neljän vuoden ajan kurkistellut. Ikävä tullee!
Mööh!
Mutta mehän jne. :)
Kas, elämä kuljettaa. Onhan tämä tainnut jo melkoista rimpuilua hetken ajan olla sinulle. Onneksi on tiedot vaihdettuina siellä toisaalla.
Harmi, mutta ainahan sie voit tehdä comebackin.
Zepa, Rosmariini, Tiina ja Satujatar, kiitos teille kaikille! Kyllä mullekin varmasti ikävä tulee, ja saapa nähdä, vaikka joskus vielä päätyisinkin comebackiin ...
Ai sinäkin:(
No, yhteyttä voidaan pitää toisaalla, oli kivat blogivuodet, kiitos!
-minh-
Jaha, ja just nyt, kun minä olen kuudetta kertaa tänä vuonna ollut ainakin kaksi viikkoa putkeen pois blogeista, tulee tällainen uutinen!
Pitkin kevättä on ollut mielessä, että joskus jos ehtisi syömään, niin olispas kiva mennä just sun kanssa syömään. Mutta kun ei vaan ole muka ehtinyt. Mulla vissiin on vaihtoehtoisia yhteystietojasi, mutta jos varmuuden vuoksi jonkin meiliosoitteen tuikkaisit tulemaan. Eihän sitä tiedä, vaikka syksyllä olisi virrannut maahamme niin paljon uutta aikaa, että lounastreffi ei olisi mikään maailmanmittakaavan järjestelyhomm!
terkuin
Sä
Minh: kiitos itsellesi, varmasti pidetään yhteyttä, ja sun blogiasi käyn lukemassa edelleen.
SÄ: just laitoin sulle työasioissa sähköpostia ja ehdotin lounastreffejä syksyllä! Enkä siis ollut lukenut kommenttiasi sitä ennen :)
Pahus. Ymmärrän, mutta silti pahus.
Ohari, no niinhän mä oon sulle monta kertaa sanonut :)
Lähetä kommentti