Tuttavapiirissäni on intouduttu sikiämään. Vauvoja pukkaa sieltä ja täältä. Ilmeisesti nelikymppisyys lähestyy sen verran kovaa vauhtia, että kaikki ajattelevat "nyt tai ei koskaan" - olipa kyse ekasta tai neljännestä lapsesta.
Moniaisista syistä minulle ei noita taida lisää tulla, vaikka haluttaisikin. Siksipä onkin hyvä, että muille tulee. Saa nuuhkia, kanniskella, leikkiä ja tutustua. Ilman vastuuta, kitinää, pyllyn pyyhkimistä ja harrastuksiin kuskaamista. Asian valoisia puolia listatakseni.
Sitä paitsi äiti on ehdoton ykkössuosikki vain rajallisen ajan. Kolmivuotias siskontyttöni, entinen äidin kylkimyyry, valitsee jo nykyään leikkikamukseen tai vieruskaverikseen ruokapöytään mieluummin tädin kuin äidin. Tästä egobuustista huolimatta en tietenkään kuvittele syrjäyttäväni kenenkään oikeita vanhempia. Olen iloinen, jos saan olla kiva täti ja hyvä kaveri.
***
Eilisen laskiaissunnuntain kunniaksi laskin kaksi kertaa pulkalla ja söin kaksi laskiaispullaa. Urheilun ja herkuttelun suhde meni kerrankin kohdilleen. Kyllä nyt tulee pitkät pellavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti