Sentimentaalista joulua, iloista joulua, hyvää joulua kaikille

Pahoittelen, että ensimmäinen joulurunoni on siirappinen ja hieman kristillinen. Siitä huolimatta se saa minulle tipan linssiin:

Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

(Mika Waltari)

***

Pahoittelen, että toinen joulurunoni on saksankielinen. Tämä vain on minun mielestäni joka vuosi yhtä mainio:

Zur Weihnachtszeit, wenn alle rennen
und die Lichterkerzen brennen,
malt Rasputin für diese Feier
aus Freiheitsgründen Ostereier.

(Janosch: Bärengeschichten - Das grosse Buch von Rasputin dem Vaterbär)

***

En pahoittele yhtään sitä, että tänään jään joululomalle. Näille näppiksille palaan joskus loppiaisen jälkeen.

Hyvää joulua kaikille!

Lapsuudenmuistoja pääkaupunkiseudulta

Tänä aamuna koin sellaisen tunteen, että tällaista on ollut ennenkin. Tiedättehän sen tunteen, sillä on hieno ranskankielinen nimi. Astuin ovesta ulos ja suoraan lapsuuteni jouluun.

Kaikki aina muistelevat, miten ennen oli talvella lunta. Ei ollut pääkaupunkiseudulla 1970-luvulla. Tyypillinen joulusää oli juuri tällainen: jäinen, loskainen ja pimeä.

Mutta ketäpä se haittaa? Eihän jouluna tarvitse olla ulkona! Jouluna maataan kuusen alla uudet pyjamat päällä, luetaan lahjakirjoja ja syödään. Aamulla ensimmäiseksi suklaakonvehteja, illalla viimeiseksi kinkkuvoileipää ja tummaa olutta, tai toisin päin.

Ainut pikkuisen harmittava juttu on se, että en sitten tämän vuoden puolella ehtinyt käyttää otsikkoa, jonka mietin valmiiksi tämän viikon tiistaina. Otsikko olisi ollut Snö i Böle. Oli sitä ainakin sentti, mutta tuolla se sulaa kovaa vauhtia.

Viikonloppuna jo luulin, että joulustressi olisi ollut tuloillaan, mutta ei sentään. Se olikin työstressin poikanen, joka kipitti tiehensä heti, kun sain urakan tehdyksi. Ystävät! Kylänmiehet! Kansalaiset! Älkää stressatko joulusta! Paitsi jos nautitte stressistä, siinä tapauksessa stressatkaa minunkin puolestani.

Joulu on valon juhla, mutta silloin on aina niin pimeää, ettei kukaan näe, onko nurkissa pölyä vai ei. Jos jokin ruokalaji ei ehdi joulupöytään, sitä ilmankin pärjätään. Tai ainahan sen voi syödä välipäivinä.

Meillä vietetään joulua koko suvun voimin. Jokaisella on joku bravuuriruoka, jonka hän tuo yhteiseen pöytään. (Minä vastaan tölkkiherneistä. Mutta älkää nyt tästä päätelkö mitään minun kokkaustaidoistani.)

Mummon bravuuri on kautta aikojen ollut taivaallisen ihana imelletty perunalaatikko. Yhtenä jouluna mummo, pappa, eno ja lahjat saapuivat sovittuun aikaan joulunviettoon, mutta perunalaatikko oli jäänyt kotiin. Kriisipalaverin paikka. Joulun hengessä päätettiin, että aattoaterian voi syödä ilman perunalaatikkoakin ja että isä saa laatikon mukaansa, kun käy viemässä mummon ja papan kotiin. Hyvältä laatikko maistuisi joulupäivänäkin. Nam! Vaan arvatkaapa, muistiko mummo antaa laatikon isälle tai isä pyytää sitä mukaansa? Ei ja ei.

Jotta tarina ei venyisi ihan mahdottomaksi, kerron lyhyesti, että loppujen lopuksi laatikko matkusti kerran ympäri pääkaupunkiseutua ja unohtui yöksi autoon (onneksi oli kylmä yö), josta se aamulla noudettiin ja laitettiin uuniin lämpiämään. Kun laatikkoa vihdoin tapaninpäivänä kannettiin pöytään, se putosi lattialle.

Se ei ollut sen perunalaatikon vuosi.

Hej, tomtegubbar, slå i glasen, och låt oss lustiga vara!

Ette ikinä usko. Kirjoitin joulukortit valmiiksi jo keskiviikkona. Kaksi päivää etuajassa! Mikähän ihme minuun on mennyt? Ehkä joulun henki?

Joulumieli on muutenkin vallannut talon. Tänä aamuna ensimmäinen äännähdys, joka Viisivuotiaan sängyn suunnalta kuultiin, meni näin: "Jag med, och du med!" Äidin porsaat on hitti molemmilla kotimaisilla.

Joulukalentereita meille on siunaantunut neljä kappaletta. Katselin luukkujen availutouhua laiskana kahvikuppini takaa ja ihmettelin ääneen, että on sulla siinä puuhaa. Tähän Viisivuotias: "Niin mutta se on kivaa puuhaa!" Poika-äiti 6-0.

Viikonvaihteessa ajattelin ottaa pojastani mallia ja olla pikkuisen puuhakas. Aion hankkia joulukuusen, joulukahvitella ystävän kanssa ja tehdä valmiiksi muutamat joululahjat (tuo viimeinen kuulostaa hienommalta kuin onkaan - kunhan nyt liimailen vähän kuvia sinne tänne).

Alkuviikosta teen hulluna töitä, sillä lehti menee painoon tiistaina (no menee menee, ihavvarmasti menee). Tiistain jälkeen ehkä ehdin taas tännekin jotain kirjoittaa. Toisaalta ensi viikon perjantain jälkeen minusta ei kuulla pitkään aikaan, sillä silloin alkaa loma. Kultainen kahden viikon loma! Lomalomaloma!

Koska meillä on joulu,
juhla armas lasten ja aikuisten,
eikä rasita mikään,
syyt' on olla iloinen!

Saisikohan tällä hengentuotteella osallistua Runotorstain huonon runon haasteeseen?

Kanuunaralliin seuraavana aamuna

Meemiviikko jatkuu. Tämän bongasin Kriisiltä ja Zepalta. Ideana on valita joku artisti ja vastata esitettyihin kysymyksiin kyseisen artistin biisien nimillä. Artisti on Nypykät. Muutin vähän kysymyksiä, ettei tarvinnut taivuttaa biisien nimiä.

Sukupuolesi?
Entinen tyttö

Mikä on suurin unelmasi?
Jazzilla taivaaseen

Asia, jota inhoat?
Rehelliset laatat

Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
Karuselli

Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Häikäisee

Asia, josta pidät?
Lastenlaulu

Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Sua odoteltiin jo

Paikka, jossa haluaisit olla?
Kaunis Barcelona

Kuvaile elämää?
Elämä on sumfaraa

Kuvaile itseäsi?
Salamimakkarapötkö

Asia, jonka haluaisit juuri nyt?
Drinkki

Edit: Sori, oli pakko tehdä samma på engelska. Pogues on vaan niin hyvä. Fairytale in New York ja Nypyköiden Salaisuus ovat sitä paitsi kauneimmat rakkauslaulut ikuna.

Sukupuolesi?
I'm a man you don't meet every day

Mikä on suurin unelmasi?
Fairytale in New York

Asia, jota inhoat?
Worms

Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
The sick bed of Cuchulainn

Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Sitting on top of the world

Asia, josta pidät?
Smell of petroleum

Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Love you till the end

Paikka, jossa haluaisit olla?
Misty morning, Albert Bridge

Kuvaile elämää?
Bottle of smoke

Kuvaile itseäsi?
A pair of brown eyes

Mitä haluaisit juuri nyt?
Sit down by the fire

Painakaa tämä mieleenne, että tunnistatte minut sitten

Monet kunnon ihmiset (linkit puuttuvat) ovat sitä mieltä, että meemit ovat todiste niihin osallistuvien tylsyydestä, henkisestä laiskuudesta ja pakottavasta tarpeesta kirjoittaa silloinkin, kun mitään sanottavaa ei ole. Allekirjoitan tämän iloisesti. Juuri siksihän ne ovat meikäläiselle kuin taivaan lahja.

Sitä paitsi Kauran ja Tosikon keksimään meemelöiseen on melkein pakko osallistua. Tehtävänä on miettiä kolme harrastusta, jotka ilmoittaa, kun joutuu pääsemään Kuka kukin on -kirjaan. Hyödyllinen meemi! Olen sitä mieltä, että näihin tilanteisiin on syytä varautua hyvissä ajoin. Olen jo suunnitellut itselleni puvun ja kampauksen Linnan juhliinkin. Niinpä kävin toimeen tomerasti. Listasin mielessäni vaikka miten hienoja harrastuksia, jotka ulottuivat perheenäitien ykköshobbysta kuolemalla palkittavaan paheeseen, imuroinnista irstauteen. Myös taivaanrannan maalaaminen on minulle mieluinen ja komean kuuloinen harrastus. Lopulta päädyin näihin kolmeen:

Harrastuksekseni
1. haaveilen Moskovasta
2. laulan punkkia autossa
3. rapsutan selkää, omaani ja toisten.

Ensisijaisesti aion päätyä Kuka kukin on -teokseen salanimellä kirjoittavana, lähes keskimittaisena runoilijana. Niin että kai harrastukseni saavat olla hieman monimerkityksisiä?

Hei tyyppi, anna mä sytytän sun kynttilän

Ajankohtainen viikkovitonen on tällä kertaa lainattu Veeralta.

1. Kuinka usein poltat kynttilöitä? Missä?
Talvella päivittäin keittiön pöydällä. Juuri nyt suosin paksuja läpivärjättyjä pöytäkynttilöitä, joita poltan isohkon messinkialustan päällä. Alusta ei ole kovin kaunis mutta erinomaisen toimiva. On siinä lisäksi se hyvä puoli, että se heijastaa vienosti kynttilän valoa.

2. Onko väliä millaisia kynttilöitä (suosikkibrändi tai -malli)?
No on väliä. Niiden pitää olla tukevia ja väreiltään yhteen sopivia. Bränditietoisuuteni ei kuitenkaan ulotu ihan kynttilöihin asti.

3. Mistä hankit kynttiläsi (onko vinkkiä kynttiläpuodista?), vai teetkö ne ehkä itse?
Olosuhteiden pakosta Stockmannilta, koska niitä pitää yleensä saada nopeasti enkä jaksa ajatella, minne muuallekaan menisin ostoksille. Kerran vuodessa käyn IKEAssa, ja silloin yleensä ostan muutaman kynttilän varastoon.

4. Sähkökynttilät: ei vahingossakaan vai ne nimenomaan (miksi)?
Joulukuusi meillä on ollut vasta siitä lähtien, kun Viisivuotias alkoi ymmärtää joulun sanoman (= mahdollisimman paljon lahjoja ja muuta krääsää). Pojan takia ei tulisi mieleenkään laittaa kuuseen aitoja kynttilöitä. Myös parvekkeella pidän sähkövalosarjaa, koska muuten olisi niin pirun pimeää.

5. Suomen ensimmäinen Lucia kruunattiin 1936, mitä mieltä olet tästä, tänä vuonna 70 vuotta vanhasta, traditiosta?
En ota asiakseni olla mitään absoluuttista mieltä. Miten traditiosta voisikaan? Toiset juhlii, toiset ei, ja sillä hyvä.

Haikumaanantai

Runotorstain tehtävänantona oli kirjoittaa mahdollisimman lyhyt tarina, joka kuitenkin olisi runo. Turvauduin tiiviin muodon mestareihin, japanilaisiin. Tässä tämä:

*

Sormus putosi
hankeen, enkä ostanut
uutta tilalle.

*

Kommentit ovat tervetulleita!

Luukut kiinni

Joulukalenteri tyssäsi taas alkuunsa. On tässä ollut kaikenlaista puuhaa, ja muun hyvän päälle taisin saada vielä korvatulehduksen. Nyt vetäydyn pariksi päiväksi vällyjen alle ja toivotan kaikille loistokasta itsenäisyyspäivää ja valoisaa joulunodotusta!

Pata porisemaan

Pelastusarmeijan Joulupadassa on meille kaikille potti kartutettavaksi: BLOGGAAJAT. Kiitokset Virkanaiselle haasteesta. Kaikki mukaan!

Edit: Olkoon tämä Kukkamaan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Mikä voisi olla jouluisampi kuin joulupata? Ei mikään.

Muistutan itseäni päivä päivältä enemmän

Hei, aika,
pysähdy hetkeksi,
että saan kiittää sinua.
Vaihdan pelon selluliittiin
koska tahansa.
En enää kerro mielipiteitäni,
koska olen vielä nuori
mutta riittävän vanha tajuamaan,
miten lapsellinen olen.
Vielä vuodet tuovat
rautaa ja lihasta.
Opin pitämään peileistä
ennen kuin on liian myöhäistä.

*

Runotorstain 27. haaste on Juicen runo.