Kiitos ja kumarrus sentään, Tiina paiskasi haasteella:
”Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle.”
1. Lapset. Nuo perässävedettävät, murjottavat, patalaiskat sontiaiset. Nuo edellä pomppivat, hymynaamaiset, avuliaat intopiukkikset. Silloin tällöin (lue: monta kertaa päivässä) raivostun tai tylsistyn heihin, mutta enimmäkseen kuitenkin olen lemmessä ja lääpälläni. Mitä pienten silmien pilkahduksia! Mitä läpänheittoa! Millaisia persoonallisuuksia! Ei mahda mitään, tähän minut on luotu, lasten kanssa elämiseen.
2. Aurinko, valo ja lämpö. Pitäkää neljä vuodenaikaanne, talvi ei vaan oo mun juttu. Ettei puolet elämästä kuluisi säätilan takia mököttämiseen, yritän löytää talvestakin nautinnollisia hetkiä ja hyviä puolia. Niitä ovat esimerkiksi glögi, kynttilät, uuniruoat, isot kaulahuivit, lasten pipokiharat ja punaiset posket. Lämpimästä vuodenajasta plussapuolia ei tarvitse erikseen etsiä. Voi vain olla ja nauttia.
3. Ulkona liikkuminen, olipa vuodenaika mikä tahansa. Kun happi virtaa kehoon, tuntee elävänsä. Liike selkeyttää ajatuksia ja maisematerapia hivelee sielua.
4. Parisuhde. Se voi tosiaankin olla elämää rikastuttava asia. Jännä juttu. Eksän kanssa viimeisinä vuosina totuin siihen, että parisuhde on kiiltäviä kulisseja, laimeaa kiintymystä, kamalaa ahdistusta tai kaikkia näitä yhtä aikaa. Olin jo ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu, kun samassa kodissa asuu toinen aikuinen, jolle minä olen tärkeä ja haluttava. Se on aika jees tunne.
5. Ystävät ja ystäviksi laskettavat perheenjäsenet. Pus.
6. Aistit. Koska ilman niitä emme kokisi maailmasta mitään. Näkö- ja kuuloaisti ovat ikisuosikkeja ja maailmassa pärjäämisen kannalta käteviä, mutta haluaisin kutsua estradille pari muutakin aistia, joita ilman arkeni olisi kuolettavan tylsää. Iso käsi tunto- ja makuaistille! Lapasten lämpö ja karheus, lapsen ihon pehmeys, armaan hyväilyt, tee, suklaa, pähkinät – siinä muutamia elämäni sulostuttajia, jotka ilman aisteja olisivat mulle herttaisen yhdentekeviä.
7. Oppiminen ja osaaminen. Nautin kummastakin. Muistan joka päivä olla kiitollinen siitä, että pää ja kroppa vielä toimivat ja jopa oppivat uuttakin. Rapistuminen on jo alkanut, huomaan sen kyllä, mutta vielä selkä venyy, jalka nousee, hengitys kulkee, jaksan urheilla, tajuan vitsit ja osaan laittaa ruokaa. Hyvä mä!
8. Kaunis ja tilanteeseen sopiva kielenkäyttö. Olipa sitten kirjoitettua tai puhuttua kieltä ja suomee, savvoo tai jotakin muuta.
9. Hyvät teot ja iloiset yllätykset. Muistakaa olla kilttejä toisillenne!
10. Vesi. Tykkään juoda sitä, katsella sitä ja polskia siinä. Yritän omalta osaltani hoitaa hommat sillä lailla, että lasteni lapsillakin olisi puhdasta juomavettä ja kauniita merimaisemia.
En jaa eteenpäin, mutta ottakkee, ottakkee, jos jonkun mieli tekee.
24.10.12
Pinaattipasta mainittu
Kerroin tuossa että olin syönyt hyvää pinaattipastaa. Näin se tehdään:
Laita pastan keitinvesi kiehumaan.
Lorauta pannulle öljyä, itse suosin rypsiä. Kuumenna öljyä ja heitä sekaan runsaasti kuivattuja Provencen yrttejä, ripaus chiliä ja makusi mukaan pippuria. Itse pidän pippurisekoituksesta, jossa on ainakin mustaa, valkoista ja roseeta. Huuhtele iso kasa tuoreita pinaatinlehtiä ja anna mennä pannuun öljyn ja mausteiden sekaan. Sekoittele pinaattia miedolla lämmöllä kunnes lehdet ovat vähän painuneet kasaan. Heitä joukkoon murskattua valkosipulia ja pieneksi pilkottua salottisipulia ja kuullottele niitä. Jos haluat, voit lorauttaa sekaan tilkan viiniä.
Viimeistään tässä vaiheessa keitä pasta. Toivottavasti se on jotain yhtä maukasta ja terveellistä kuin meidän lähikaupan luomu-kokojyvä-farfallet.
Jos näyttää, että pinaattimössöä on liian vähän, voit jatkaa sitä kermalla sillä aikaa kun odottelet, että pasta valmistuu. Ihan lopuksi heitä pinaatin joukkoon runsain määrin suolattuja cashew-pähkinöitä. Raasta lautaselle pastan ja soosin päälle parmesania, itkevää emmentalia tai vaikka ah, niin trendikästä pecorinoa. Hyvää on.
Laita pastan keitinvesi kiehumaan.
Lorauta pannulle öljyä, itse suosin rypsiä. Kuumenna öljyä ja heitä sekaan runsaasti kuivattuja Provencen yrttejä, ripaus chiliä ja makusi mukaan pippuria. Itse pidän pippurisekoituksesta, jossa on ainakin mustaa, valkoista ja roseeta. Huuhtele iso kasa tuoreita pinaatinlehtiä ja anna mennä pannuun öljyn ja mausteiden sekaan. Sekoittele pinaattia miedolla lämmöllä kunnes lehdet ovat vähän painuneet kasaan. Heitä joukkoon murskattua valkosipulia ja pieneksi pilkottua salottisipulia ja kuullottele niitä. Jos haluat, voit lorauttaa sekaan tilkan viiniä.
Viimeistään tässä vaiheessa keitä pasta. Toivottavasti se on jotain yhtä maukasta ja terveellistä kuin meidän lähikaupan luomu-kokojyvä-farfallet.
Jos näyttää, että pinaattimössöä on liian vähän, voit jatkaa sitä kermalla sillä aikaa kun odottelet, että pasta valmistuu. Ihan lopuksi heitä pinaatin joukkoon runsain määrin suolattuja cashew-pähkinöitä. Raasta lautaselle pastan ja soosin päälle parmesania, itkevää emmentalia tai vaikka ah, niin trendikästä pecorinoa. Hyvää on.
23.10.12
Vettä on virrannut Mynäjoessa
Välitilinpäätös, kert Ohari, Tiina ja Zepakin sen tekivät. Jospa bloggaamiseni lähtisi tästä uuteen nousuun. Olenhan jo ilmoittautunut blogitapaamiseenkin!
Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002:
1. Poikani täytti vuoden, ja palasin äitiyslomalta töihin.
2. Kipuilin, koska tiesin, että joutuisimme muuttamaan pois Kalliosta.
3. Kuvittelin, että minun ja silloisen mieheni välit palautuisivat yhtä auvoisiksi kuin ne olivat olleet.
Viisi vuotta sitten, vuonna 2007:
1. Poikani oli vahva, villi ja tunteikas eskarilainen.
2. Olin kotiutunut uuteen kaupunginosaan.
3. Vuosien väännön jälkeen erosin. Tai mieheni erosi minusta. Tai erosimme kumpikin. Mies muutti lähelle, ja minä ja Viltsu jäimme vanhaan kotiimme asumaan.
Kolme vuotta sitten, vuonna 2009:
1. Minulla oli uusioperhe ja odotin vauvaa. Hups! Niin ne vuuet männöö kun ovat männäkseen.
2. Aloin vähitellen sopeutua siihen, että poikani asui luonani vain puolet ajasta.
3. Osasin nauttia siitä, että pääsin pari-kolme kertaa viikossa joogaan tai vesijumppaan.
Vuosi sitten, vuonna 2011:
1. Lilliputti-vauva täytti vuoden ja meni päiväkotiin.
2. Piitu alkoi asua sataprosenttisesti meillä. Aloin myöntyä siihen ajatukseen, että olen äiti kolmelle lapselle. Ei niin että minulla olisi ollut mitään Piitun äitinä olemista vastaan, en vain halunnut tallata kenenkään varpaille.
3. Olisin tahtonut olla äiti neljännellekin lapselle, mutta en saanut.
Tähän asti tänä vuonna:
1. Alkuvuodesta sinnittelimme liian pienessä asunnossa, koska mulla oli epärealistisia kriteereitä uudelle kodille. Sen piti mm. olla iso ja halpa ja sijaita tietyssä korttelissa n. sadan metrin päässä ratikkapysäkistä. Itsestään täyttyvä jääkaappi ois ollut plussaa.
2. Keväällä muutimme isompaan kämppään kilometrin päähän vanhasta. Se on kohtuuhintainen, eikä ratikallekaan ole liian pitkä matka. Viihdymme, vaikka jääkaappi pitää täyttää itse.
3. Olen tehnyt vaikka mitä muutakin, mutta ne eivät kaikki mahdu tähän.
Eilen:
1. Kävin työterveyslääkärillä, joka tarjosi sairauslomaa kipeän koipeni takia. En ottanut vastaan.
2. Söin hyvää pinaattipastaa.
3. Vastaanotin mieluisan vieraan.
Tänään:
1. Klenkkaan kotiin.
2. Laitan lohilaatikon uuniin.
3. Järjestelen harrastusrumbaa.
Huomenna:
1. Laitan luultavasti chili con carnea.
2. Ai eikö tää ollutkaan ruokakysely?
3. Herra tietää.
Ensi vuonna:
1. Täytän 43. Olen siis mieleltäni ja käytökseltäni tyyni ja aikuismainen.
2. Pystymme toivottavasti viettämään koko perheen yhteistä kesälomaa ja tekemään vaikka jonkun pikku matkan jonnekin.
3. Pidän lapsille kunnolliset synttärijuhlat ja kutsun muutenkin useammin ihmisiä meille. Jos sanoo vain yleisesti "tule joskus käymään", niin ei ne perhanat tule!
Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002:
1. Poikani täytti vuoden, ja palasin äitiyslomalta töihin.
2. Kipuilin, koska tiesin, että joutuisimme muuttamaan pois Kalliosta.
3. Kuvittelin, että minun ja silloisen mieheni välit palautuisivat yhtä auvoisiksi kuin ne olivat olleet.
Viisi vuotta sitten, vuonna 2007:
1. Poikani oli vahva, villi ja tunteikas eskarilainen.
2. Olin kotiutunut uuteen kaupunginosaan.
3. Vuosien väännön jälkeen erosin. Tai mieheni erosi minusta. Tai erosimme kumpikin. Mies muutti lähelle, ja minä ja Viltsu jäimme vanhaan kotiimme asumaan.
Kolme vuotta sitten, vuonna 2009:
1. Minulla oli uusioperhe ja odotin vauvaa. Hups! Niin ne vuuet männöö kun ovat männäkseen.
2. Aloin vähitellen sopeutua siihen, että poikani asui luonani vain puolet ajasta.
3. Osasin nauttia siitä, että pääsin pari-kolme kertaa viikossa joogaan tai vesijumppaan.
Vuosi sitten, vuonna 2011:
1. Lilliputti-vauva täytti vuoden ja meni päiväkotiin.
2. Piitu alkoi asua sataprosenttisesti meillä. Aloin myöntyä siihen ajatukseen, että olen äiti kolmelle lapselle. Ei niin että minulla olisi ollut mitään Piitun äitinä olemista vastaan, en vain halunnut tallata kenenkään varpaille.
3. Olisin tahtonut olla äiti neljännellekin lapselle, mutta en saanut.
Tähän asti tänä vuonna:
1. Alkuvuodesta sinnittelimme liian pienessä asunnossa, koska mulla oli epärealistisia kriteereitä uudelle kodille. Sen piti mm. olla iso ja halpa ja sijaita tietyssä korttelissa n. sadan metrin päässä ratikkapysäkistä. Itsestään täyttyvä jääkaappi ois ollut plussaa.
2. Keväällä muutimme isompaan kämppään kilometrin päähän vanhasta. Se on kohtuuhintainen, eikä ratikallekaan ole liian pitkä matka. Viihdymme, vaikka jääkaappi pitää täyttää itse.
3. Olen tehnyt vaikka mitä muutakin, mutta ne eivät kaikki mahdu tähän.
Eilen:
1. Kävin työterveyslääkärillä, joka tarjosi sairauslomaa kipeän koipeni takia. En ottanut vastaan.
2. Söin hyvää pinaattipastaa.
3. Vastaanotin mieluisan vieraan.
Tänään:
1. Klenkkaan kotiin.
2. Laitan lohilaatikon uuniin.
3. Järjestelen harrastusrumbaa.
Huomenna:
1. Laitan luultavasti chili con carnea.
2. Ai eikö tää ollutkaan ruokakysely?
3. Herra tietää.
Ensi vuonna:
1. Täytän 43. Olen siis mieleltäni ja käytökseltäni tyyni ja aikuismainen.
2. Pystymme toivottavasti viettämään koko perheen yhteistä kesälomaa ja tekemään vaikka jonkun pikku matkan jonnekin.
3. Pidän lapsille kunnolliset synttärijuhlat ja kutsun muutenkin useammin ihmisiä meille. Jos sanoo vain yleisesti "tule joskus käymään", niin ei ne perhanat tule!
5.10.12
Siltä jää kaikki kesken
... niin kuin nyt tuo kirjahaastekin. Pahus. Ja mä olin sentään ihan varma, että sen saisin valmiiksi. Edes sen. Mutta ehei. Sinne painui, unholaan kaulaliinantekeleen, tyhjien hillopurkkien, liimaamattomien valokuvien, romanttisten matkasuunnitelmien ja muiden keskeneräisten haaveiden kanssa.
Pitäisikö ottaa Pastanajauhajien kommenttilaatikon haaste vastaan ja ryhtyä ruokabloggaajaksi? Facebookissakin jos en jaa opettavaisia linkkejä, kommentoin kahta asiaa: lasten tekemisiä ja syötyjä ruokia. Siinä mun elämäni sisältö. Itselleni erinomaisen tärkeää, kaikille muille suloisen yhdentekevää. Tarkemmin ajateltuna ei ole mikään ihme, että blogi kumisee tyhjyyttään.
11.2.12
Kirja jonka päähenkilön kanssa haluaisin mennä naimisiin
Kirjahaasteen 14. kysymys on varsinainen syy siihen, että ylipäänsä tartuin koko haasteeseen, ja vastaukseni siihen on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Minun kuten kaikkien muidenkin Austeninsa lukeneiden naisten elämän suurin rakkaus on Mr. Darcy.Pidän Jane Austenin kirjoista ja olen lukenut niitä useaan kertaan. Ne on kirjoitettu hauskasti ja terävästi. Ne tarjoavat näkökulman aikaan ja tapoihin, joista ei ole kuin parisataa vuotta mutta jotka ovat aivan eri maailmasta kuin tämä nykyisemme. Kaikki tietävät, että Austen on paitsi romanttinen myös yhteiskuntakriittinen. Mikäpä olisi houkuttelevampi yhdistelmä? Lukija voi elää omia päiväuniaan todeksi ja saa samalla tyydytystä älylleen, omalletunnolleen ja oikeudenmukaisuuden pyrkimyksilleen. Kaikkiin kirjailijan ratkaisuihin en ole tyytyväinen. Esimerkiksi Willoughbyn katumuspuhe Järki ja tunteet -kirjan loppupuolella on minun mielestäni turha – mutta ehkä on ollut tärkeää osoittaa, että konnat eivät ole aina konnia ja että miehetkin voivat joutua kärsimään aikakauden typeristä laeista ja sovinnaistavoista eivätkä ainoastaan naiset.
Ensimmäistä kertaa luin Ylpeyden ja ennakkoluulon ja Järjen ja tunteet esiteini-ikäisenä. Siitä huolimatta juuri näitä kahta kirjaa en voi ajatella ajattelematta niistä tehtyä tv-sarjaa (Pride and Prejudice, BBC 1995) ja elokuvaa (Sense and Sensibility, ohjaaja Ang Lee, vuosiluku sama 1995). Filmatisoinnit värittävät omia muistojani kirjoista jopa niin, että ajattelen, että joissakin tulkinnoissa tv-sarja tai leffa ovat parempia kuin alkuperäisteokset. Esimerkiksi mainitsemani Willoughbyn sorijorina on jätetty leffasta pois – Willoughby jää samanlaiseksi lurjukseksi kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon Wickham.
Minulla on sekä leffa että tv-sarja DVD:llä ja katselen niitä säännöllisin väliajoin, etenkin, jos tunnen itseni yksinäiseksi, väärinymmärretyksi, flunssaiseksi tai muuten vain surkeaksi. Tai jos mulla on ikävä Edward Ferrarsia, eversti Brandonia tai Mr. Darcya.
Miehet, miehet. Noista kolmesta voisin mennä naimisiin kenen tahansa kanssa. En kai vain pysty vastustamaan suoraselkäisyyttä ja luotettavuutta ja säädyllisen pinnan alla kuohuvaa intohimoa. Enkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suoritettuja kosintoja.
Edward Ferrarsilla on Hugh Grantin otsatukka ja spanielinkatse, mutta ei anneta niiden häiritä vaan katsotaan pintaa syvemmälle: Ferrars on vastuunsa kantava heppu, ja leffan viimeisestä näytöksestä näkyy, että hänellä ja Elinorilla ei taatusti ole tylsää makuukammarissakaan. Eversti Brandon on ehkä hieman jäykkis ja nykyajan näkökulmasta kehdonryöstäjä, kun ihastuu vain 19-vuotiaaseen Marianneen – mutta tuolloin ikäeroa ei pidetty minään. Sitä paitsi hän kohtelee tyttöä aidon kunnioittavasti, vertaisenaan. Sitä paitsi hän ihailee Mariannea siinä määrin, että siihen jos johonkin sopii sanonta "pitää kuin kukkaa kämmenellä". Sitä paitsi Alan Rickman esittää Brandonia niin syötävän ihanasti, että jos mut herätettäisiin yöllä ja kysyttäisiin henkilöhahmon nimeä, sanoisin ”eversti Rickman”. Darcy on aluksi ylpeä ja ennakkoluuloinen paskiainen mutta kypsyy loppua kohti sanansa mittaiseksi mieheksi ja koko Bennetin perheen nöyräksi pelastajaksi.
Miksi sitten valitsen juuri Darcyn? Onhan hänellä hienoin talo ja paras ulosanti, mutta todellinen syy on siinä, että hän näyttää Colin Firthiltä.
Viime vuonna muuten ilmestyi kirja, jonka haluan ehdottomasti lukea: P. D. Jamesin Death comes to Pemberley. Kansitekstin mukaan siinä Darcy ja Elizabeth ovat olleet naimisissa kuusi vuotta, heillä on kaksi poikaa ja elämä mallillaan.
… But their peace is threatened and old sins and misunderstandings are rekindled on the eve of the annual Autumn Ball. The Darcys and their guests are preparing to retire for the night when a chaise appears, rocking down the path from Pemberley’s wild woodland, and as it pulls up, Lydia Wickham, an uninvited guest, tumbles out, screaming that her husband has been murdered …
Kuva on lainattu Bright Lights -blogista.
8.2.12
Ruususen unta
Kirjahaasteen 12. päivänä tehtävänä on esitellä kirja, joka muistuttaa eniten elämääni. Joku tosi tylsä opus, arvelette ehkä. Koska mulla on asiasta sisäpiirin tietoa, ajattelen pikemminkin sellaista kirjaa, missä voi tapahtua mitä tahansa. Ja ehkä sellaista, missä sankaritar saa mitä haluaa, koska ymmärtää haluta, mitä saa. Mutta mikä se sellainen kirja olisi? Ja miten sitä edes voisi valita, koska kuka haluaa sulkea elämänsä kansien väliin? Kirja on valmis pakkaus, elämä ei. Yhdistän tähän haasteeseen seuraavan: kirja jonka päähenkilö muistuttaa eniten itseäni. Olisiko se joku, joka ymmärtää haluta, mitä saa? Vai pikemminkin joku, jonka sopii varoa, mitä toivoo, koska toiveilla on taipumus toteutua?
Pitkään kuvittelin, että olen elämässäni vain ajelehtinut tilanteesta toiseen tai jopa antanut toisten tehdä tärkeitä päätöksiä puolestani. Pitkäaikainen ystäväni herätti minut vihdoin huomaamaan, että elän juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin. Tieni ei ole edennyt suoraan kohti kirkkaana siintävää päämäärää, vaan olen päässyt tähän monien mutkien kautta, mutta tässä kuitenkin olen: Mulla on iso perhe ja saan asua kaupungissa vuokralla, kuten olen haaveillut. Eksän kanssa joskus parempina päivinä palloteltiin sijaisperheenä toimimista, ja nykyisessä uusioperheessäni olen sijaisäiti yhdelle pikkuisen kaltoin kohdellulle lapselle. Olen töissä kolmannella sektorilla, saan edistää työssäni asioita, joita pidän tärkeinä, ja toimittajana olen jopa yhdessä lapsuuteni unelma-ammateista. Puuttuisi enää, että tukkani muuttuisi luonnonkiharaksi.
Minua muistuttava päähenkilö on L. M. Montgomeryn Sinisen linnan Valancy Stirling. Montgomery on loistava kirjoittaja, yhtä aikaa pisteliään ironinen ja lempeän ymmärtäväinen ja vieläpä hauskakin. Valancy tuhlaa nuoruuttaan vanhanapiikana, sukulaistensa käskyläisenä, ainoana pakopaikkanaan mielikuvituksen sininen linna. Vasta kun hän kuvittelee pian kuolevansa, hän murtaa pelon kahleet ja alkaa elää omaa elämäänsä. Vaan mitäpä tapahtuu, kun Valancy huomaa, että hän on saanut kaiken mitä on halunnut? En kerro enempää, lukekaa itse, jos että tätä klassikkoa vielä tunne.
Huolista ja murheista huolimatta elämä on hyvää. Välillä pelkään herääväni ja huomaavani, että se olikin vain unta.
11.1.12
2011
Jotta Kukkamaa ei muuttuisi kirjablogiksi, katsellaan hetki taaksepäin. Vuosikatsaus on lainattu Pagistaanista.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2011, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Vuokrasin laskettelusukset ja lähdin lautailevan poikani kanssa rinteeseen. Olen kyllä lasketellut nuoruudessani mutta en viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En harrasta uudenvuodenlupauksia.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kyllä. Sisko. Muista tutuista ainakin yksi kaveri. Moni ikätoverini on intoutunut sikiämään, kun neljänkympin rajaviiva lähestyy tai on juuri ylittynyt.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Kuoli. Mummo. Lisäksi muutamakin läheinen menetti perheenjäseniään. Oli aika hurja vuosi.
5. Missä maissa kävit?
Virossa, Latviassa ja Hollannissa. En kai muualla.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota puuttui vuodesta 2011?
Perheen yhteistä kesälomaa.
7. Mitkä vuoden 2011 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
19.8.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Pitääkö saavutuksen olla omaa ansiotani? Hienointa oli se, kun huomasin olevani raskaana. Surullisinta oli se, että sitten kävi niin kuin kävi. Niiden rinnalla töihin tai muuhun maalliseen kilvoitteluun liittyvät asiat ovat hyvin vähäpätöisiä.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Ks. ed.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Joo, muun muassa korvatulehduksesta ja murtuneesta varpaasta.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uimahallin sarjalippu.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Omani.
13. Kenen käytös masensi?
Nettikeskustelijoiden.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Lasten onnistumisista.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2011?
Hmmm ... No ehkä toi Jarin ja Ville-Gallen Pienissä häissä, koska esittivät sen Hesa-Cupin avajaisissa, joissa olin poikani seurana. I bet you didn't see that coming.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi. Syytän hormoneja.
b) rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi, mutta kyllä se tästä, kunhan EM saa opintonsa päätökseen ja velkojaan maksettua.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Tavanneeni siskon lapsia ja omia ystäviäni. Soittaneeni, laulaneeni ja kirjoittaneeni. Kirjoja olen pitkästä aikaa ehtinyt lukea lähes tarpeeksi.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Syöttäneeni perheelle eineksiä tai roskaruokaa. Lapset tykkäävät mutta mua korpeaa - vaikka ei meillä edes niin kovin usein noihin sorruta.
20. Kuinka vietit joulua?
Rauhallisesti, riehakkaasti ja perhekeskeisesti (oma perhe, vanhemmat, sisko ja toinen sisko perheineen).
21. Rakastuitko vuonna 2011?
En kehenkään sellaiseen, johon en olisi ollut jo valmiiksi lemmessä.
22. Kuinka monta yhden yön juttua?
Ei yhtään. Muu olisikin yllättävää. Olenhan lähes sairaalloisen uskollinen.
23. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
En muista, että olisin seurannut mitään tv-ohjelmaa ihan omasta halustani. Lasten takia jouduin katsomaan ainakin Putousta ja ties mitä kykykisoja. Pasila nyt ehkä on poikkeus, sitä katson joskus, vaikka poika ei katsoisi.
24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Viha kuluttaa henkisiä voimavaroja, ei auta ketään eikä haittaa ketään muuta kuin itseäni. En harrasta.
25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Mahdoton vastata, mikä oli paras koko vuoden aikana lukemistani kirjoista. Joulukuussa lukemistani kirjoista paras oli Daniel Kehlmannin Maailman mittaajat.
26. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tylsää kyllä, en voi vastata tähän mitään, koska ei mulle tule mitään mieleen. Ilmeisesti kuuntelin vain samoja vanhoja suosikkeja koko vuoden.
27. Mitä halusit ja sait?
Vapaapäiviä. Joululahjaksi paistinpannun.
28. Mitä halusit muttet saanut?
Arvaatte ehkä. En tiedä, oliko hyvä idea lähteä tekemään tätä kyselyä. Liian monessa kohtaa ajatukset palaavat viime vuoden surullisimpaan tapahtumaan.
29. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Luultavasti Kuninkaan puhe. Just nyt ei ainakaan tule muita mieleen.
30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Olin työmatkalla ja täytin 41.
31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Mähän arvasin. Ei todellakaan ollut hyvä idea vastata tähän.
32. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2011?
Vai vielä konseptia. Farkut ja musta paita, jotkut päheet kengät, mieluiten ilman sukkia. Talvella lisätään takki, pipo, kaulaliina ja lapaset.
33. Mikä piti sinut järjissäsi?
Lapset, avopuoliso, ystävät. Tässä järjestyksessä.
34. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tähän ei varmaan kelpaa kuninkaalliset häät? Vitsi, vitsi. Sanoisin ehkä että Egyptin ja muiden arabimaiden liikehdintä.
35. Ketä ikävöit?
Mummoa, mutta en sitä dementoitunutta naista, jonka tuhkat tänä vuonna laskettiin multiin, vaan omaa eloisaa, höppänää mummoani kymmenen-kahdenkymmenen vuoden takaa. Samaan syssyyn eksää siltä ajalta, kun olimme nuoria ja rakastuneita.
36. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Siskon tänä vuonna syntynyt tytär.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2011, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Vuokrasin laskettelusukset ja lähdin lautailevan poikani kanssa rinteeseen. Olen kyllä lasketellut nuoruudessani mutta en viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En harrasta uudenvuodenlupauksia.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kyllä. Sisko. Muista tutuista ainakin yksi kaveri. Moni ikätoverini on intoutunut sikiämään, kun neljänkympin rajaviiva lähestyy tai on juuri ylittynyt.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Kuoli. Mummo. Lisäksi muutamakin läheinen menetti perheenjäseniään. Oli aika hurja vuosi.
5. Missä maissa kävit?
Virossa, Latviassa ja Hollannissa. En kai muualla.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota puuttui vuodesta 2011?
Perheen yhteistä kesälomaa.
7. Mitkä vuoden 2011 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
19.8.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Pitääkö saavutuksen olla omaa ansiotani? Hienointa oli se, kun huomasin olevani raskaana. Surullisinta oli se, että sitten kävi niin kuin kävi. Niiden rinnalla töihin tai muuhun maalliseen kilvoitteluun liittyvät asiat ovat hyvin vähäpätöisiä.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Ks. ed.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Joo, muun muassa korvatulehduksesta ja murtuneesta varpaasta.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uimahallin sarjalippu.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Omani.
13. Kenen käytös masensi?
Nettikeskustelijoiden.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Lasten onnistumisista.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2011?
Hmmm ... No ehkä toi Jarin ja Ville-Gallen Pienissä häissä, koska esittivät sen Hesa-Cupin avajaisissa, joissa olin poikani seurana. I bet you didn't see that coming.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi. Syytän hormoneja.
b) rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi, mutta kyllä se tästä, kunhan EM saa opintonsa päätökseen ja velkojaan maksettua.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Tavanneeni siskon lapsia ja omia ystäviäni. Soittaneeni, laulaneeni ja kirjoittaneeni. Kirjoja olen pitkästä aikaa ehtinyt lukea lähes tarpeeksi.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Syöttäneeni perheelle eineksiä tai roskaruokaa. Lapset tykkäävät mutta mua korpeaa - vaikka ei meillä edes niin kovin usein noihin sorruta.
20. Kuinka vietit joulua?
Rauhallisesti, riehakkaasti ja perhekeskeisesti (oma perhe, vanhemmat, sisko ja toinen sisko perheineen).
21. Rakastuitko vuonna 2011?
En kehenkään sellaiseen, johon en olisi ollut jo valmiiksi lemmessä.
22. Kuinka monta yhden yön juttua?
Ei yhtään. Muu olisikin yllättävää. Olenhan lähes sairaalloisen uskollinen.
23. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
En muista, että olisin seurannut mitään tv-ohjelmaa ihan omasta halustani. Lasten takia jouduin katsomaan ainakin Putousta ja ties mitä kykykisoja. Pasila nyt ehkä on poikkeus, sitä katson joskus, vaikka poika ei katsoisi.
24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Viha kuluttaa henkisiä voimavaroja, ei auta ketään eikä haittaa ketään muuta kuin itseäni. En harrasta.
25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Mahdoton vastata, mikä oli paras koko vuoden aikana lukemistani kirjoista. Joulukuussa lukemistani kirjoista paras oli Daniel Kehlmannin Maailman mittaajat.
26. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tylsää kyllä, en voi vastata tähän mitään, koska ei mulle tule mitään mieleen. Ilmeisesti kuuntelin vain samoja vanhoja suosikkeja koko vuoden.
27. Mitä halusit ja sait?
Vapaapäiviä. Joululahjaksi paistinpannun.
28. Mitä halusit muttet saanut?
Arvaatte ehkä. En tiedä, oliko hyvä idea lähteä tekemään tätä kyselyä. Liian monessa kohtaa ajatukset palaavat viime vuoden surullisimpaan tapahtumaan.
29. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Luultavasti Kuninkaan puhe. Just nyt ei ainakaan tule muita mieleen.
30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Olin työmatkalla ja täytin 41.
31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Mähän arvasin. Ei todellakaan ollut hyvä idea vastata tähän.
32. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2011?
Vai vielä konseptia. Farkut ja musta paita, jotkut päheet kengät, mieluiten ilman sukkia. Talvella lisätään takki, pipo, kaulaliina ja lapaset.
33. Mikä piti sinut järjissäsi?
Lapset, avopuoliso, ystävät. Tässä järjestyksessä.
34. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tähän ei varmaan kelpaa kuninkaalliset häät? Vitsi, vitsi. Sanoisin ehkä että Egyptin ja muiden arabimaiden liikehdintä.
35. Ketä ikävöit?
Mummoa, mutta en sitä dementoitunutta naista, jonka tuhkat tänä vuonna laskettiin multiin, vaan omaa eloisaa, höppänää mummoani kymmenen-kahdenkymmenen vuoden takaa. Samaan syssyyn eksää siltä ajalta, kun olimme nuoria ja rakastuneita.
36. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Siskon tänä vuonna syntynyt tytär.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)