Sexi on in

Kuunteliko kukaan muu 80-luvulla Cliftersiä? Poikaystäväni kanssa hoilasimme automatkoilla otsikossa mainitun levyn käännöspoppibiisejä. Suomennokset olivat Jaana Rinteen, jonka pikkutuhmista teksteistä muistaakseni kohistiin siihen aikaan muutenkin.

En enää muista varsinaisia minun ja poikaystävän yhteisiä suosikkeja, mutta sen muistan, että salaa tykkäsin esimerkiksi It's my party -biisistä tehdystä Oon sun autosta:

Oon sun auto ja mä kehrään kun katsot,
kiihdyn jos tahdot, kutsut mua machoks.
Oon punainen Alfa Romeo sun.

Minunkin luonani on käynyt yksi sellainen roomeo. Etuvalojen sijaan sillä on silmälasit, ja väri ei ole punainen vaan vaalea. Mutta ihan hyvät on kyydit.

P.S. Olen pahoillani tämän tekstin esineellistävästä luonteesta. Olen pahoillani myös siitä, että tuhlasin parhaat vuoteni kuuntelemalla käännöspurkkaa. Eikä siinä vielä kaikki: pidin myös sukkahousuhevistä ja Duran Duranista. Siitä näkee, että nuoren ihmisen ei ole terveellistä varttua neonvärien ja olkatoppausten keskellä.

Yh-Kukkis täällä, hei

Huomenna leikin neljän lapsen yh-äitiä. Olen lupautunut hoitamaan lapsia siksi aikaa, kun ystäväpariskunta yrittää elvyttää avioliittoaan kahdenkeskisellä teatteri-illalla.

Avioero on kolme-nelikymppisten musta surma. Se leviää tuttavapiirissäni kuin rutto, eikä sitä näköjään pysty mitenkään pysäyttämään.

Näyttää ikävästi siltä, että tämänkertaisen vyöryn alkuun pannut pienenpieni lumipallo oli minun ja miehen ero. Tiedän tietysti, että jokainen tekee omat ratkaisunsa eikä kaikki paha ole minun syytäni - mutta ei paljon naurata, kun koko lähipiiri alkaa katsoa vinoon puolisoitaan samalla kun suureen ääneen kadehtii minun "vapauttani".

Lastenhoitobisnes ei ole kuitenkaan mitään syyllisyyden lääkitsemistä eikä kovin suuri ystävänpalveluskaan. Täydellisen itsekkäästi tykkään, kun täällä pyörii pientä pellavapäätä. Täytyyhän mun saada jotain korvausta siitä, että oma lapsi ei ole aina mestoilla. Se siitä vapaudesta - koko elämä pyörii nykyään sen ympärillä, kenen luona lapsi kulloinkin on.

Otsikkokin meinasi unohtua

Tänään on taas sellainen päivä, että en osaa yhtään nauttia pelkän oman ihanan itseni seurasta. Flunssa ei ainakaan auta asiaa. Puolet ajasta olen elävä kuollut ja joka paikkaa sattuu niin että itkettää, ja sitten kun olen vähän pirteämpi, en kuitenkaan jaksa kunnolla tehdä mitään mutta tylsistyn niin että henki menee.

Rinnassa on joku paino, josta en oikein tiedä, mikä se on. Infarkti? Ikävä? Särkynyt sydän?

Jospa helpottaisi, kun sain tuon sanotuksi.

Onneksi blogistaniassa leijailee epäitsekkään tosiystävyyden henki: vaikka olen laiminlyönyt koko paikkaa surkealla tavalla, saan silti ihania yllätyksiä, kun vain älyän katsella ympärilleni. Ally pisti kiertoon fantastisen tarjouksen:

Kirjaa nimesi kommentointiin niin kerron sinusta

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Nyt ei muuta kuin naksuttelen rystysiäni ja odotan, että joku haluaa minun kertovan itsestään. Kekään?

Allyn vastaukset olivat lähestulkoon paras synttärilahjani. Ja huom! sain sentään äidiltä kengät, eksältä muistorikkaan Oasis-cd:n ja Kauralta ja Oharilta elämäni miehen.

Sokeriksi pohjalle ripotan Allyn vastaukset. Nämä luen tästä lähin aina kun alakulo vaivaa. Noitalinna huraa! Hauskasti ytimeen! Mangusti!
- Bändinä olet Noitalinna huraa! ja leffana Tissi ja kuu.
- Meitä yhdistää jotkin elämänkokemukset ja lapsellisuus (siis että niitä on...)
- Kadehdin "luontoasi" ja kirjoitustyyliäsi (hauskasti ytimeen)
- Muistan sen, kun kävin blogissasi ekaa kertaa. Nauroin jollekin jutullesi ja kävin heti klikkaamassa sut suokkariksein.
- Jos olisit eläin, olisit mangusti
- Kysynpäs vaikka mielipidettäsi Mannerheimin homoudesta :)

Niin se lista ...

Parina viime vuonna minulla on syntymäpäiväni lähestyessä ollut tapana julkaista lista asioista, joita muun muassa olen oppinut elämässäni. Olen valinnut listalle yhden asian jokaista ikävuottani kohden. Sanon valinnut, koska tottakai olen oppinut tähänastisessani elämässäni enemmän kuin 37 asiaa. Siis on niitä ainakin pari-kolme enemmän. Luulisin.

En ole varma, pitääkö joka ikinen tämän listan kohdista enää paikkaansa, mutta kiveen hakattujen totuuksien kanssa on aina sama ongelma: niitä on hankala pyyhkiä pois rikkomatta koko kiveä. Antaa niiden tököttää paikoillaan. Tyydyn lisäämään listalle yhden asian, joka on numero

38. Joskus joutuu oppimaan sellaista mitä ei haluaisi: kaikesta voi luopua mutta omasta itsestään ei kannata.

---

Kun mietin tätä kulunutta vuotta, tulee mieleen sekin, että jos olisi olemassa hypoteettinen hahmo X, olisin saattanut oppia hänestä seuraavaa: X on itsekeskeinen ja kyvytön käsittelemään negatiivisia tunteitaan. Alusta loppuun asti X sulki minut pois, ei halunnut kertoa ongelmistaan eikä hakea niihin apua yhdessä minun kanssani. Jos tämmöinen hahmo olisi olemassa, niin kai tästäkin kokemuksesta olisi opiksi elämässä. Vai?