Jokohan uskaltaisin hehkuttaa? Hehkutan kaiken uhallakin: varasin juuri hotelliyön Oulusta ensi viikon alkuun. Jospa vihdoinkin pääsisi kunnon lomalle tuhannen kilometrin päähän kotoa.
Geopoliittinen lisäys: tiedostan hyvin, että Ouluun ei ole tuhatta kilometriä Helsingistä. Oulu onkin vain väliasema, josta matka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ...
Pitkät pulkkamäet, latukoneella vedetyt urat ja tunturinhuiput, täältä tullaan!
26.1.07
Joskus se vaatii yli-inhimillisiä voimia
Näppäimet eivät liiku itsestään
jonkun on kirjoitettava sanat
on kirjoitettava
vaikka tuska pureskelee ranteita
potkii vatsaa.
On korjattava ja kirjoitettava uudestaan
vaikka valo loppuu maailmasta
silmäluomet kasvavat kiinni.
Niin kauan kuin veri virtaa sormissa
on painettava näppäimistä
s-a-n-a.
***
Runotorstain haasteena on ponnistus. Tämmöinen tekaisi itsensä tänä aamuna.
jonkun on kirjoitettava sanat
on kirjoitettava
vaikka tuska pureskelee ranteita
potkii vatsaa.
On korjattava ja kirjoitettava uudestaan
vaikka valo loppuu maailmasta
silmäluomet kasvavat kiinni.
Niin kauan kuin veri virtaa sormissa
on painettava näppäimistä
s-a-n-a.
***
Runotorstain haasteena on ponnistus. Tämmöinen tekaisi itsensä tänä aamuna.
24.1.07
Fool me once
Hei sinä voro joka veit meidän autosta Johnny Cash -kokoelman, Viisivuotiaan Teräsbetonin, pikkusiskolta lainassa olleet Luumäet ja muutaman muun levyn: shame on you! Paljonko kuvittelet niistä saavasi? 10 senttiä? Joillekin meistä ne olivat korvaamattomia.
Teräsbetonin nyt onneksi saa kaupasta, mutta Viisivuotiaalle on melkoinen lapsuuden loppu, jos hän tajuaa, että uusi levy pitää ostaa, koska varas vei entisen. Että joku voi noin vain ottaa jotain toisen omaa. Ja tajuaahan hän.
En nyt varsinaisesti oleta, että voro tätä lukee. Jos joku hänet näkee, voisiko kertoa.
Teräsbetonin nyt onneksi saa kaupasta, mutta Viisivuotiaalle on melkoinen lapsuuden loppu, jos hän tajuaa, että uusi levy pitää ostaa, koska varas vei entisen. Että joku voi noin vain ottaa jotain toisen omaa. Ja tajuaahan hän.
En nyt varsinaisesti oleta, että voro tätä lukee. Jos joku hänet näkee, voisiko kertoa.
23.1.07
Uusi serkku
Viisivuotias sai viikonloppuna uuden serkkupojan, kun siskoni synnytti kolmannen lapsensa. En ole pystynyt kirjoittamaan tästä aiemmin, koska olen ollut niin täpinöissäni kaikista ihanista vauvaviboista.
Kaksi edellistä serkkua ovat Viisivuotiaalle melkein kuin sisaruksia, niin läheisiä he ovat. Vanhin poikaserkku on melkein samanikäinen kuin Viisivuotias. He ovat toistensa parhaat kaverit siitä huolimatta, että joskus menee kuukausikin ilman että tapaamme. Keskimmäinen tyttöserkku pitää Viisivuotiasta varaisoveljenään. Oikea isoveli pyrkii karistamaan pikkusiskon kannoiltaan, mutta Viisivuotias pyytää useimmiten innokkaasti ja kohteliaasti pikkusiskoakin mukaan leikkiin.
Uusi serkku herätti Viisivuotiaassa epäilevää ihmetystä. Oliko se oikeasti tädin mahassa? Miten se pääsi siltä pois? Miten sillä voi olla niin pienet ja ryppyiset sormet ja niin terävät kynnet? Avaako se joskus silmänsä? Jos sille lähettää kortin, osaako se lukea sen?
Minä pidin tulokasta pitkään sylissä ja tutustuin häneen. Hän vaikutti uteliaalta ja tyytyväiseltä kaverilta. Mulle kanssa tämmöinen, ajattelin - ainakin siihen asti, kun tyyppi rupesi kakkaamaan.
Kaksi edellistä serkkua ovat Viisivuotiaalle melkein kuin sisaruksia, niin läheisiä he ovat. Vanhin poikaserkku on melkein samanikäinen kuin Viisivuotias. He ovat toistensa parhaat kaverit siitä huolimatta, että joskus menee kuukausikin ilman että tapaamme. Keskimmäinen tyttöserkku pitää Viisivuotiasta varaisoveljenään. Oikea isoveli pyrkii karistamaan pikkusiskon kannoiltaan, mutta Viisivuotias pyytää useimmiten innokkaasti ja kohteliaasti pikkusiskoakin mukaan leikkiin.
Uusi serkku herätti Viisivuotiaassa epäilevää ihmetystä. Oliko se oikeasti tädin mahassa? Miten se pääsi siltä pois? Miten sillä voi olla niin pienet ja ryppyiset sormet ja niin terävät kynnet? Avaako se joskus silmänsä? Jos sille lähettää kortin, osaako se lukea sen?
Minä pidin tulokasta pitkään sylissä ja tutustuin häneen. Hän vaikutti uteliaalta ja tyytyväiseltä kaverilta. Mulle kanssa tämmöinen, ajattelin - ainakin siihen asti, kun tyyppi rupesi kakkaamaan.
19.1.07
Muistikirja online
On minullakin kannettava. Se on pieni vihreäkantinen muistikirja. Kirjoitan siihen runoja, muistilistoja, pieniä päiväkirjamerkintöjä ja sitaatteja. Sen sivuilla on myös Viisivuotiaan piirroksia ja muuta korvaamatonta. Esimerkiksi tämä muisto:
Yhtenä aamuna Viisivuotias ihmetteli ensimmäiseksi herättyään: "Mitäköhän mamma tekee just nyt?" (Selitys: lapsenlapset sanovat minun äitiäni mammaksi.) Tämän aamun ensimmäinen asia oli tämä: "Arvaa mitkä lemmikit Kasperilla, Jesperillä ja Joonatanilla on? Leijona ja vaan yksi possu!" On kiva herätä siihen, että pieni, totinen naama sanoo näitä kolmen sentin päässä omasta naamasta.
Kun muistikirjaa selaa, voisi luulla, että mielessäni pyörii vain yksi asia. Merkinnöistä suurin osa liittyy nimittäin ikään ja vanhenemiseen. Kas tässä ns. parhaita tai ainakin suurin piirtein julkaisukelpoisia paloja:
36-vuotiaana painovoima vaikuttaa niin paljon, että kosmetologi on pahempi kuin huumekauppias. Ilmaisnäytteet pitäisi kieltää.
Minun iässäni moni on eronnut, joku leski tai mummo. Itse vietän vieläkin laina-aikaa.
Koska en ole pitkään aikaan kännipolkannut ja koska on perjantai, lainaan vielä yhden pätkän muistikirjastani. Joululoman kalsarikännissä voi joskus heittäytyä kummallisen kultturelliksi ja syvämietteiseksi:
Juon viiniä jo ties kuinka monetta iltaa. Mitä väliä, olen lomalla. Petaan sänkyä ja mietin. Kirjaston kirja tuntuu erilaiselta kuin oma tai arvostelukappale - arkisemmalta. Olen koukussa jääkaappimagneetteihin. Kukakohan voitti runokilpailun? Mikä on kaunein Bachin soolosellosarjojen osista? Saanko koskaan lisää lapsia? Miksi en voi vain olla ja nauttia? Olinpa nerokas kun keksin sen elämänohjeen ja kirjoitin sen kännykän muistiin.
Tipaton tammikuu ei taitaisi sittenkään olla niin kehno idea.
Yhtenä aamuna Viisivuotias ihmetteli ensimmäiseksi herättyään: "Mitäköhän mamma tekee just nyt?" (Selitys: lapsenlapset sanovat minun äitiäni mammaksi.) Tämän aamun ensimmäinen asia oli tämä: "Arvaa mitkä lemmikit Kasperilla, Jesperillä ja Joonatanilla on? Leijona ja vaan yksi possu!" On kiva herätä siihen, että pieni, totinen naama sanoo näitä kolmen sentin päässä omasta naamasta.
Kun muistikirjaa selaa, voisi luulla, että mielessäni pyörii vain yksi asia. Merkinnöistä suurin osa liittyy nimittäin ikään ja vanhenemiseen. Kas tässä ns. parhaita tai ainakin suurin piirtein julkaisukelpoisia paloja:
36-vuotiaana painovoima vaikuttaa niin paljon, että kosmetologi on pahempi kuin huumekauppias. Ilmaisnäytteet pitäisi kieltää.
Minun iässäni moni on eronnut, joku leski tai mummo. Itse vietän vieläkin laina-aikaa.
Koska en ole pitkään aikaan kännipolkannut ja koska on perjantai, lainaan vielä yhden pätkän muistikirjastani. Joululoman kalsarikännissä voi joskus heittäytyä kummallisen kultturelliksi ja syvämietteiseksi:
Juon viiniä jo ties kuinka monetta iltaa. Mitä väliä, olen lomalla. Petaan sänkyä ja mietin. Kirjaston kirja tuntuu erilaiselta kuin oma tai arvostelukappale - arkisemmalta. Olen koukussa jääkaappimagneetteihin. Kukakohan voitti runokilpailun? Mikä on kaunein Bachin soolosellosarjojen osista? Saanko koskaan lisää lapsia? Miksi en voi vain olla ja nauttia? Olinpa nerokas kun keksin sen elämänohjeen ja kirjoitin sen kännykän muistiin.
Tipaton tammikuu ei taitaisi sittenkään olla niin kehno idea.
18.1.07
Bassonjytkettä ja saippuakuplia
Töissä on huomattavasti tavanomaista kakkamaisempaa. Sitä ihteään lentää niskaan joka suunnalta. Pomomme, kuunteleva ja kommunikoiva tolkun nainen, on niin stressaantunut, että hänestä on tullut älyttömiä käskyjä jakeleva, känisevä ämmä. Hölmöintä on, että pomo ei edes ole paikalla toimistolla vaan sairaslomalla.
Arvatkaapas, onko nyt yksi vuoden kiireisimmistä ajoista? Oikein! Arvatkaapas vielä, voidaanko pomon projekteja aikatauluttaa uudestaan vai siirtyvätkö ne muiden hoidettaviksi? Taas oikein!
Ei siinä mitään, pomo on taitava delegoimaan - siinä mielessä, että hän täysin suvereenisti lisää alaistensa jo ennestään ylisuurta työkuormaa. (Jos yrittää varovasti sanoa, että omatkin työt pitäisi hoitaa, vastaukseksi tulee: "Tämä. On. Tärkeää.") Toisaalta hän on hyvin huono delegoimaan - siinä mielessä, että hän ei tule antaneeksi kaikkia taustatietoja, vaikka niitä yrittäisi nyhtää pinseteillä.
Anteeksi, korjaan. Totta kai vika on vastaanottavassa päässä. Olemme niin surkean huonoja lukemaan rivien välistä. Esimerkki: Jos paperilaadusta ei ole mitään puhetta, vain kurja ja mielikuvitukseton työntekijä kuvittelee, että käytetään 80-grammaista niin kuin aina ennenkin. Luovat ja muuten kelvolliset henkilöt tajuavat heti, että paperin pitää olla 130-grammaista. Vähintään.
Eilen lähdin töistä kotiin puolikuolleena ja korvat sauhuten. Kotona minua odotti yllätys: kämppä oli tyhjillään. Mitä luksusta! Arvatkaapas millä tavalla hemmottelin itseäni? Pistin radion täysille ja rupesin tiskaamaan.
Myönnän, että tämä kuulostaa säälittävältä. Puolustuksekseni todettakoon, että muita kotitöitä en tee ennen kuin pakotetaan mutta tiskaaminen on minusta terapeuttista (ja kokkaaminen myös, mutta se nyt ei kuulu tähän).
Radiossa soitettiin Sara ja Susiraja -yhtyeen uutta levyä. (Letkeää poppia! Ainakin ne pari biisiä, jotka ehdin kuulla.) Basso jytisi ja keinutti, fairy vaahtosi ja raivo katosi.
Kas siinäpä oiva lääke työperäiseen veetutukseen. Parempi kuin aiemmin paljon käyttämäni Allora primitivo. Maksakin säästyy.
Arvatkaapas, onko nyt yksi vuoden kiireisimmistä ajoista? Oikein! Arvatkaapas vielä, voidaanko pomon projekteja aikatauluttaa uudestaan vai siirtyvätkö ne muiden hoidettaviksi? Taas oikein!
Ei siinä mitään, pomo on taitava delegoimaan - siinä mielessä, että hän täysin suvereenisti lisää alaistensa jo ennestään ylisuurta työkuormaa. (Jos yrittää varovasti sanoa, että omatkin työt pitäisi hoitaa, vastaukseksi tulee: "Tämä. On. Tärkeää.") Toisaalta hän on hyvin huono delegoimaan - siinä mielessä, että hän ei tule antaneeksi kaikkia taustatietoja, vaikka niitä yrittäisi nyhtää pinseteillä.
Anteeksi, korjaan. Totta kai vika on vastaanottavassa päässä. Olemme niin surkean huonoja lukemaan rivien välistä. Esimerkki: Jos paperilaadusta ei ole mitään puhetta, vain kurja ja mielikuvitukseton työntekijä kuvittelee, että käytetään 80-grammaista niin kuin aina ennenkin. Luovat ja muuten kelvolliset henkilöt tajuavat heti, että paperin pitää olla 130-grammaista. Vähintään.
Eilen lähdin töistä kotiin puolikuolleena ja korvat sauhuten. Kotona minua odotti yllätys: kämppä oli tyhjillään. Mitä luksusta! Arvatkaapas millä tavalla hemmottelin itseäni? Pistin radion täysille ja rupesin tiskaamaan.
Myönnän, että tämä kuulostaa säälittävältä. Puolustuksekseni todettakoon, että muita kotitöitä en tee ennen kuin pakotetaan mutta tiskaaminen on minusta terapeuttista (ja kokkaaminen myös, mutta se nyt ei kuulu tähän).
Radiossa soitettiin Sara ja Susiraja -yhtyeen uutta levyä. (Letkeää poppia! Ainakin ne pari biisiä, jotka ehdin kuulla.) Basso jytisi ja keinutti, fairy vaahtosi ja raivo katosi.
Kas siinäpä oiva lääke työperäiseen veetutukseen. Parempi kuin aiemmin paljon käyttämäni Allora primitivo. Maksakin säästyy.
12.1.07
Ei meiltä kukaan ole sentään vielä varastanut munuaista (kai)
Oli pakko tulla tännekin kertomaan, että elämä alkaa muistuttaa huonoa tv-sarjaa. Tai sitten Lostin John Locken elämää. Tämän viikon aikana meille ja läheisillemme on sattunut seuraavaa:
1. Murto. Varas rikkoi takalasin ja vei autosta kaiken arvokkaan, muun muassa takakontista kalliit, brännärit talvirenkaat. Onneksi ei rikkonut mitään muuta.
2. Raskas verisuonileikkaus. Potilas oli pitkälti yli kahdeksankymppinen, joten riskit olivat suuret, mutta kaikki näyttää menneen hyvin.
3. Pikainen nielurisaleikkaus. Potilas soitti lekurille puoliltapäivin ja oli jo kuudelta illalla ilman risoja. Särky hoituu lääkkeillä, mutta parin viikon pakkolepo raastaa sielua.
4. Löytynyt kasvain, mahdollisesti pahanlaatuinen. Outojen vaivojen syytä on yritetty selvittää jo kuukausitolkulla, niin että sikäli uutinen on helpotus - paitsi jos se on kuolemantuomio. Potilas ei ihan kuulu perheeseen mutta läheltä liippaa.
5. Harvinainen kivessairaus, joka joko paranee itsestään tai täytyy leikata. Kaikkea sitä onkin. Potilas on 5-vuotias poika, ei kuitenkaan meidän Viisivuotias.
6. Täisirkus. Päiväkodissa on täitä joka talvi, mutta nyt niitä on PALJON. Viisivuotiaan päästä löytyi eilen illalla pieni, litteä, läpinäkyvä ötökkä, joka ehkä oli täi, ehkä ei. Sain hysteerisen kohtauksen ja heitin kaiken irtaimen joko suoraan pesukoneeseen tai parvekkeelle odottamaan pesuvuoroa. Viisivuotiaan unilelua ei saanut pestä, joten se pantiin uuniin. Ei huolta - 2,5 tuntia sadassa asteessa, ja nalle oli lämmin ja täitön. Kaikkien perheenjäsenten päät pestiin täisampoolla. Se se vasta oli tujua ainetta. Tänään minulla on punaiset silmät, eikä se johdu itkemisestä (ylläri!) tai juhlimisesta (vielä suurempi ylläri!) vaan sampoosta.
Jos mitään ihmeempää ei tule väliin (tällä viikolla en voi sanoa muuta kuin että arvatenkin tulee), olen menossa huomenna syömään yhden kaveriporukan kanssa. Mikäli ette enää kuule minusta, se johtuu siitä, että uhmasin kohtaloa yhden kerran liikaa. Lounastreffit ovat 13. päivä klo 13 ravintolassa, jonka osoite on *****katu 13.
Moritura te salutat!
1. Murto. Varas rikkoi takalasin ja vei autosta kaiken arvokkaan, muun muassa takakontista kalliit, brännärit talvirenkaat. Onneksi ei rikkonut mitään muuta.
2. Raskas verisuonileikkaus. Potilas oli pitkälti yli kahdeksankymppinen, joten riskit olivat suuret, mutta kaikki näyttää menneen hyvin.
3. Pikainen nielurisaleikkaus. Potilas soitti lekurille puoliltapäivin ja oli jo kuudelta illalla ilman risoja. Särky hoituu lääkkeillä, mutta parin viikon pakkolepo raastaa sielua.
4. Löytynyt kasvain, mahdollisesti pahanlaatuinen. Outojen vaivojen syytä on yritetty selvittää jo kuukausitolkulla, niin että sikäli uutinen on helpotus - paitsi jos se on kuolemantuomio. Potilas ei ihan kuulu perheeseen mutta läheltä liippaa.
5. Harvinainen kivessairaus, joka joko paranee itsestään tai täytyy leikata. Kaikkea sitä onkin. Potilas on 5-vuotias poika, ei kuitenkaan meidän Viisivuotias.
6. Täisirkus. Päiväkodissa on täitä joka talvi, mutta nyt niitä on PALJON. Viisivuotiaan päästä löytyi eilen illalla pieni, litteä, läpinäkyvä ötökkä, joka ehkä oli täi, ehkä ei. Sain hysteerisen kohtauksen ja heitin kaiken irtaimen joko suoraan pesukoneeseen tai parvekkeelle odottamaan pesuvuoroa. Viisivuotiaan unilelua ei saanut pestä, joten se pantiin uuniin. Ei huolta - 2,5 tuntia sadassa asteessa, ja nalle oli lämmin ja täitön. Kaikkien perheenjäsenten päät pestiin täisampoolla. Se se vasta oli tujua ainetta. Tänään minulla on punaiset silmät, eikä se johdu itkemisestä (ylläri!) tai juhlimisesta (vielä suurempi ylläri!) vaan sampoosta.
Jos mitään ihmeempää ei tule väliin (tällä viikolla en voi sanoa muuta kuin että arvatenkin tulee), olen menossa huomenna syömään yhden kaveriporukan kanssa. Mikäli ette enää kuule minusta, se johtuu siitä, että uhmasin kohtaloa yhden kerran liikaa. Lounastreffit ovat 13. päivä klo 13 ravintolassa, jonka osoite on *****katu 13.
Moritura te salutat!
9.1.07
Uusi vuosi, uudet lomat
Ehei, en ole tukehtunut kinkkuun enkä hukkunut glögisammioon. Kaikki raajatkin olivat tallella, kun viimeksi tarkistin.
Joululoma meni plörinäksi miehen jatkuvan sairastelun takia. Nyt täytyy tehdä villisti töitä, että pääsee helmikuun alussa uudelle lomalle ja kotoa pois.
Blogitantereilla hiljaiseloni saattaa jatkua.
Joululoma meni plörinäksi miehen jatkuvan sairastelun takia. Nyt täytyy tehdä villisti töitä, että pääsee helmikuun alussa uudelle lomalle ja kotoa pois.
Blogitantereilla hiljaiseloni saattaa jatkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)