Jokohan uskaltaisin hehkuttaa? Hehkutan kaiken uhallakin: varasin juuri hotelliyön Oulusta ensi viikon alkuun. Jospa vihdoinkin pääsisi kunnon lomalle tuhannen kilometrin päähän kotoa.
Geopoliittinen lisäys: tiedostan hyvin, että Ouluun ei ole tuhatta kilometriä Helsingistä. Oulu onkin vain väliasema, josta matka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ...
Pitkät pulkkamäet, latukoneella vedetyt urat ja tunturinhuiput, täältä tullaan!
26.1.07
Joskus se vaatii yli-inhimillisiä voimia
Näppäimet eivät liiku itsestään
jonkun on kirjoitettava sanat
on kirjoitettava
vaikka tuska pureskelee ranteita
potkii vatsaa.
On korjattava ja kirjoitettava uudestaan
vaikka valo loppuu maailmasta
silmäluomet kasvavat kiinni.
Niin kauan kuin veri virtaa sormissa
on painettava näppäimistä
s-a-n-a.
***
Runotorstain haasteena on ponnistus. Tämmöinen tekaisi itsensä tänä aamuna.
jonkun on kirjoitettava sanat
on kirjoitettava
vaikka tuska pureskelee ranteita
potkii vatsaa.
On korjattava ja kirjoitettava uudestaan
vaikka valo loppuu maailmasta
silmäluomet kasvavat kiinni.
Niin kauan kuin veri virtaa sormissa
on painettava näppäimistä
s-a-n-a.
***
Runotorstain haasteena on ponnistus. Tämmöinen tekaisi itsensä tänä aamuna.
24.1.07
Fool me once
Hei sinä voro joka veit meidän autosta Johnny Cash -kokoelman, Viisivuotiaan Teräsbetonin, pikkusiskolta lainassa olleet Luumäet ja muutaman muun levyn: shame on you! Paljonko kuvittelet niistä saavasi? 10 senttiä? Joillekin meistä ne olivat korvaamattomia.
Teräsbetonin nyt onneksi saa kaupasta, mutta Viisivuotiaalle on melkoinen lapsuuden loppu, jos hän tajuaa, että uusi levy pitää ostaa, koska varas vei entisen. Että joku voi noin vain ottaa jotain toisen omaa. Ja tajuaahan hän.
En nyt varsinaisesti oleta, että voro tätä lukee. Jos joku hänet näkee, voisiko kertoa.
Teräsbetonin nyt onneksi saa kaupasta, mutta Viisivuotiaalle on melkoinen lapsuuden loppu, jos hän tajuaa, että uusi levy pitää ostaa, koska varas vei entisen. Että joku voi noin vain ottaa jotain toisen omaa. Ja tajuaahan hän.
En nyt varsinaisesti oleta, että voro tätä lukee. Jos joku hänet näkee, voisiko kertoa.
23.1.07
Uusi serkku
Viisivuotias sai viikonloppuna uuden serkkupojan, kun siskoni synnytti kolmannen lapsensa. En ole pystynyt kirjoittamaan tästä aiemmin, koska olen ollut niin täpinöissäni kaikista ihanista vauvaviboista.
Kaksi edellistä serkkua ovat Viisivuotiaalle melkein kuin sisaruksia, niin läheisiä he ovat. Vanhin poikaserkku on melkein samanikäinen kuin Viisivuotias. He ovat toistensa parhaat kaverit siitä huolimatta, että joskus menee kuukausikin ilman että tapaamme. Keskimmäinen tyttöserkku pitää Viisivuotiasta varaisoveljenään. Oikea isoveli pyrkii karistamaan pikkusiskon kannoiltaan, mutta Viisivuotias pyytää useimmiten innokkaasti ja kohteliaasti pikkusiskoakin mukaan leikkiin.
Uusi serkku herätti Viisivuotiaassa epäilevää ihmetystä. Oliko se oikeasti tädin mahassa? Miten se pääsi siltä pois? Miten sillä voi olla niin pienet ja ryppyiset sormet ja niin terävät kynnet? Avaako se joskus silmänsä? Jos sille lähettää kortin, osaako se lukea sen?
Minä pidin tulokasta pitkään sylissä ja tutustuin häneen. Hän vaikutti uteliaalta ja tyytyväiseltä kaverilta. Mulle kanssa tämmöinen, ajattelin - ainakin siihen asti, kun tyyppi rupesi kakkaamaan.
Kaksi edellistä serkkua ovat Viisivuotiaalle melkein kuin sisaruksia, niin läheisiä he ovat. Vanhin poikaserkku on melkein samanikäinen kuin Viisivuotias. He ovat toistensa parhaat kaverit siitä huolimatta, että joskus menee kuukausikin ilman että tapaamme. Keskimmäinen tyttöserkku pitää Viisivuotiasta varaisoveljenään. Oikea isoveli pyrkii karistamaan pikkusiskon kannoiltaan, mutta Viisivuotias pyytää useimmiten innokkaasti ja kohteliaasti pikkusiskoakin mukaan leikkiin.
Uusi serkku herätti Viisivuotiaassa epäilevää ihmetystä. Oliko se oikeasti tädin mahassa? Miten se pääsi siltä pois? Miten sillä voi olla niin pienet ja ryppyiset sormet ja niin terävät kynnet? Avaako se joskus silmänsä? Jos sille lähettää kortin, osaako se lukea sen?
Minä pidin tulokasta pitkään sylissä ja tutustuin häneen. Hän vaikutti uteliaalta ja tyytyväiseltä kaverilta. Mulle kanssa tämmöinen, ajattelin - ainakin siihen asti, kun tyyppi rupesi kakkaamaan.
19.1.07
Muistikirja online
On minullakin kannettava. Se on pieni vihreäkantinen muistikirja. Kirjoitan siihen runoja, muistilistoja, pieniä päiväkirjamerkintöjä ja sitaatteja. Sen sivuilla on myös Viisivuotiaan piirroksia ja muuta korvaamatonta. Esimerkiksi tämä muisto:
Yhtenä aamuna Viisivuotias ihmetteli ensimmäiseksi herättyään: "Mitäköhän mamma tekee just nyt?" (Selitys: lapsenlapset sanovat minun äitiäni mammaksi.) Tämän aamun ensimmäinen asia oli tämä: "Arvaa mitkä lemmikit Kasperilla, Jesperillä ja Joonatanilla on? Leijona ja vaan yksi possu!" On kiva herätä siihen, että pieni, totinen naama sanoo näitä kolmen sentin päässä omasta naamasta.
Kun muistikirjaa selaa, voisi luulla, että mielessäni pyörii vain yksi asia. Merkinnöistä suurin osa liittyy nimittäin ikään ja vanhenemiseen. Kas tässä ns. parhaita tai ainakin suurin piirtein julkaisukelpoisia paloja:
36-vuotiaana painovoima vaikuttaa niin paljon, että kosmetologi on pahempi kuin huumekauppias. Ilmaisnäytteet pitäisi kieltää.
Minun iässäni moni on eronnut, joku leski tai mummo. Itse vietän vieläkin laina-aikaa.
Koska en ole pitkään aikaan kännipolkannut ja koska on perjantai, lainaan vielä yhden pätkän muistikirjastani. Joululoman kalsarikännissä voi joskus heittäytyä kummallisen kultturelliksi ja syvämietteiseksi:
Juon viiniä jo ties kuinka monetta iltaa. Mitä väliä, olen lomalla. Petaan sänkyä ja mietin. Kirjaston kirja tuntuu erilaiselta kuin oma tai arvostelukappale - arkisemmalta. Olen koukussa jääkaappimagneetteihin. Kukakohan voitti runokilpailun? Mikä on kaunein Bachin soolosellosarjojen osista? Saanko koskaan lisää lapsia? Miksi en voi vain olla ja nauttia? Olinpa nerokas kun keksin sen elämänohjeen ja kirjoitin sen kännykän muistiin.
Tipaton tammikuu ei taitaisi sittenkään olla niin kehno idea.
Yhtenä aamuna Viisivuotias ihmetteli ensimmäiseksi herättyään: "Mitäköhän mamma tekee just nyt?" (Selitys: lapsenlapset sanovat minun äitiäni mammaksi.) Tämän aamun ensimmäinen asia oli tämä: "Arvaa mitkä lemmikit Kasperilla, Jesperillä ja Joonatanilla on? Leijona ja vaan yksi possu!" On kiva herätä siihen, että pieni, totinen naama sanoo näitä kolmen sentin päässä omasta naamasta.
Kun muistikirjaa selaa, voisi luulla, että mielessäni pyörii vain yksi asia. Merkinnöistä suurin osa liittyy nimittäin ikään ja vanhenemiseen. Kas tässä ns. parhaita tai ainakin suurin piirtein julkaisukelpoisia paloja:
36-vuotiaana painovoima vaikuttaa niin paljon, että kosmetologi on pahempi kuin huumekauppias. Ilmaisnäytteet pitäisi kieltää.
Minun iässäni moni on eronnut, joku leski tai mummo. Itse vietän vieläkin laina-aikaa.
Koska en ole pitkään aikaan kännipolkannut ja koska on perjantai, lainaan vielä yhden pätkän muistikirjastani. Joululoman kalsarikännissä voi joskus heittäytyä kummallisen kultturelliksi ja syvämietteiseksi:
Juon viiniä jo ties kuinka monetta iltaa. Mitä väliä, olen lomalla. Petaan sänkyä ja mietin. Kirjaston kirja tuntuu erilaiselta kuin oma tai arvostelukappale - arkisemmalta. Olen koukussa jääkaappimagneetteihin. Kukakohan voitti runokilpailun? Mikä on kaunein Bachin soolosellosarjojen osista? Saanko koskaan lisää lapsia? Miksi en voi vain olla ja nauttia? Olinpa nerokas kun keksin sen elämänohjeen ja kirjoitin sen kännykän muistiin.
Tipaton tammikuu ei taitaisi sittenkään olla niin kehno idea.
18.1.07
Bassonjytkettä ja saippuakuplia
Töissä on huomattavasti tavanomaista kakkamaisempaa. Sitä ihteään lentää niskaan joka suunnalta. Pomomme, kuunteleva ja kommunikoiva tolkun nainen, on niin stressaantunut, että hänestä on tullut älyttömiä käskyjä jakeleva, känisevä ämmä. Hölmöintä on, että pomo ei edes ole paikalla toimistolla vaan sairaslomalla.
Arvatkaapas, onko nyt yksi vuoden kiireisimmistä ajoista? Oikein! Arvatkaapas vielä, voidaanko pomon projekteja aikatauluttaa uudestaan vai siirtyvätkö ne muiden hoidettaviksi? Taas oikein!
Ei siinä mitään, pomo on taitava delegoimaan - siinä mielessä, että hän täysin suvereenisti lisää alaistensa jo ennestään ylisuurta työkuormaa. (Jos yrittää varovasti sanoa, että omatkin työt pitäisi hoitaa, vastaukseksi tulee: "Tämä. On. Tärkeää.") Toisaalta hän on hyvin huono delegoimaan - siinä mielessä, että hän ei tule antaneeksi kaikkia taustatietoja, vaikka niitä yrittäisi nyhtää pinseteillä.
Anteeksi, korjaan. Totta kai vika on vastaanottavassa päässä. Olemme niin surkean huonoja lukemaan rivien välistä. Esimerkki: Jos paperilaadusta ei ole mitään puhetta, vain kurja ja mielikuvitukseton työntekijä kuvittelee, että käytetään 80-grammaista niin kuin aina ennenkin. Luovat ja muuten kelvolliset henkilöt tajuavat heti, että paperin pitää olla 130-grammaista. Vähintään.
Eilen lähdin töistä kotiin puolikuolleena ja korvat sauhuten. Kotona minua odotti yllätys: kämppä oli tyhjillään. Mitä luksusta! Arvatkaapas millä tavalla hemmottelin itseäni? Pistin radion täysille ja rupesin tiskaamaan.
Myönnän, että tämä kuulostaa säälittävältä. Puolustuksekseni todettakoon, että muita kotitöitä en tee ennen kuin pakotetaan mutta tiskaaminen on minusta terapeuttista (ja kokkaaminen myös, mutta se nyt ei kuulu tähän).
Radiossa soitettiin Sara ja Susiraja -yhtyeen uutta levyä. (Letkeää poppia! Ainakin ne pari biisiä, jotka ehdin kuulla.) Basso jytisi ja keinutti, fairy vaahtosi ja raivo katosi.
Kas siinäpä oiva lääke työperäiseen veetutukseen. Parempi kuin aiemmin paljon käyttämäni Allora primitivo. Maksakin säästyy.
Arvatkaapas, onko nyt yksi vuoden kiireisimmistä ajoista? Oikein! Arvatkaapas vielä, voidaanko pomon projekteja aikatauluttaa uudestaan vai siirtyvätkö ne muiden hoidettaviksi? Taas oikein!
Ei siinä mitään, pomo on taitava delegoimaan - siinä mielessä, että hän täysin suvereenisti lisää alaistensa jo ennestään ylisuurta työkuormaa. (Jos yrittää varovasti sanoa, että omatkin työt pitäisi hoitaa, vastaukseksi tulee: "Tämä. On. Tärkeää.") Toisaalta hän on hyvin huono delegoimaan - siinä mielessä, että hän ei tule antaneeksi kaikkia taustatietoja, vaikka niitä yrittäisi nyhtää pinseteillä.
Anteeksi, korjaan. Totta kai vika on vastaanottavassa päässä. Olemme niin surkean huonoja lukemaan rivien välistä. Esimerkki: Jos paperilaadusta ei ole mitään puhetta, vain kurja ja mielikuvitukseton työntekijä kuvittelee, että käytetään 80-grammaista niin kuin aina ennenkin. Luovat ja muuten kelvolliset henkilöt tajuavat heti, että paperin pitää olla 130-grammaista. Vähintään.
Eilen lähdin töistä kotiin puolikuolleena ja korvat sauhuten. Kotona minua odotti yllätys: kämppä oli tyhjillään. Mitä luksusta! Arvatkaapas millä tavalla hemmottelin itseäni? Pistin radion täysille ja rupesin tiskaamaan.
Myönnän, että tämä kuulostaa säälittävältä. Puolustuksekseni todettakoon, että muita kotitöitä en tee ennen kuin pakotetaan mutta tiskaaminen on minusta terapeuttista (ja kokkaaminen myös, mutta se nyt ei kuulu tähän).
Radiossa soitettiin Sara ja Susiraja -yhtyeen uutta levyä. (Letkeää poppia! Ainakin ne pari biisiä, jotka ehdin kuulla.) Basso jytisi ja keinutti, fairy vaahtosi ja raivo katosi.
Kas siinäpä oiva lääke työperäiseen veetutukseen. Parempi kuin aiemmin paljon käyttämäni Allora primitivo. Maksakin säästyy.
12.1.07
Ei meiltä kukaan ole sentään vielä varastanut munuaista (kai)
Oli pakko tulla tännekin kertomaan, että elämä alkaa muistuttaa huonoa tv-sarjaa. Tai sitten Lostin John Locken elämää. Tämän viikon aikana meille ja läheisillemme on sattunut seuraavaa:
1. Murto. Varas rikkoi takalasin ja vei autosta kaiken arvokkaan, muun muassa takakontista kalliit, brännärit talvirenkaat. Onneksi ei rikkonut mitään muuta.
2. Raskas verisuonileikkaus. Potilas oli pitkälti yli kahdeksankymppinen, joten riskit olivat suuret, mutta kaikki näyttää menneen hyvin.
3. Pikainen nielurisaleikkaus. Potilas soitti lekurille puoliltapäivin ja oli jo kuudelta illalla ilman risoja. Särky hoituu lääkkeillä, mutta parin viikon pakkolepo raastaa sielua.
4. Löytynyt kasvain, mahdollisesti pahanlaatuinen. Outojen vaivojen syytä on yritetty selvittää jo kuukausitolkulla, niin että sikäli uutinen on helpotus - paitsi jos se on kuolemantuomio. Potilas ei ihan kuulu perheeseen mutta läheltä liippaa.
5. Harvinainen kivessairaus, joka joko paranee itsestään tai täytyy leikata. Kaikkea sitä onkin. Potilas on 5-vuotias poika, ei kuitenkaan meidän Viisivuotias.
6. Täisirkus. Päiväkodissa on täitä joka talvi, mutta nyt niitä on PALJON. Viisivuotiaan päästä löytyi eilen illalla pieni, litteä, läpinäkyvä ötökkä, joka ehkä oli täi, ehkä ei. Sain hysteerisen kohtauksen ja heitin kaiken irtaimen joko suoraan pesukoneeseen tai parvekkeelle odottamaan pesuvuoroa. Viisivuotiaan unilelua ei saanut pestä, joten se pantiin uuniin. Ei huolta - 2,5 tuntia sadassa asteessa, ja nalle oli lämmin ja täitön. Kaikkien perheenjäsenten päät pestiin täisampoolla. Se se vasta oli tujua ainetta. Tänään minulla on punaiset silmät, eikä se johdu itkemisestä (ylläri!) tai juhlimisesta (vielä suurempi ylläri!) vaan sampoosta.
Jos mitään ihmeempää ei tule väliin (tällä viikolla en voi sanoa muuta kuin että arvatenkin tulee), olen menossa huomenna syömään yhden kaveriporukan kanssa. Mikäli ette enää kuule minusta, se johtuu siitä, että uhmasin kohtaloa yhden kerran liikaa. Lounastreffit ovat 13. päivä klo 13 ravintolassa, jonka osoite on *****katu 13.
Moritura te salutat!
1. Murto. Varas rikkoi takalasin ja vei autosta kaiken arvokkaan, muun muassa takakontista kalliit, brännärit talvirenkaat. Onneksi ei rikkonut mitään muuta.
2. Raskas verisuonileikkaus. Potilas oli pitkälti yli kahdeksankymppinen, joten riskit olivat suuret, mutta kaikki näyttää menneen hyvin.
3. Pikainen nielurisaleikkaus. Potilas soitti lekurille puoliltapäivin ja oli jo kuudelta illalla ilman risoja. Särky hoituu lääkkeillä, mutta parin viikon pakkolepo raastaa sielua.
4. Löytynyt kasvain, mahdollisesti pahanlaatuinen. Outojen vaivojen syytä on yritetty selvittää jo kuukausitolkulla, niin että sikäli uutinen on helpotus - paitsi jos se on kuolemantuomio. Potilas ei ihan kuulu perheeseen mutta läheltä liippaa.
5. Harvinainen kivessairaus, joka joko paranee itsestään tai täytyy leikata. Kaikkea sitä onkin. Potilas on 5-vuotias poika, ei kuitenkaan meidän Viisivuotias.
6. Täisirkus. Päiväkodissa on täitä joka talvi, mutta nyt niitä on PALJON. Viisivuotiaan päästä löytyi eilen illalla pieni, litteä, läpinäkyvä ötökkä, joka ehkä oli täi, ehkä ei. Sain hysteerisen kohtauksen ja heitin kaiken irtaimen joko suoraan pesukoneeseen tai parvekkeelle odottamaan pesuvuoroa. Viisivuotiaan unilelua ei saanut pestä, joten se pantiin uuniin. Ei huolta - 2,5 tuntia sadassa asteessa, ja nalle oli lämmin ja täitön. Kaikkien perheenjäsenten päät pestiin täisampoolla. Se se vasta oli tujua ainetta. Tänään minulla on punaiset silmät, eikä se johdu itkemisestä (ylläri!) tai juhlimisesta (vielä suurempi ylläri!) vaan sampoosta.
Jos mitään ihmeempää ei tule väliin (tällä viikolla en voi sanoa muuta kuin että arvatenkin tulee), olen menossa huomenna syömään yhden kaveriporukan kanssa. Mikäli ette enää kuule minusta, se johtuu siitä, että uhmasin kohtaloa yhden kerran liikaa. Lounastreffit ovat 13. päivä klo 13 ravintolassa, jonka osoite on *****katu 13.
Moritura te salutat!
9.1.07
Uusi vuosi, uudet lomat
Ehei, en ole tukehtunut kinkkuun enkä hukkunut glögisammioon. Kaikki raajatkin olivat tallella, kun viimeksi tarkistin.
Joululoma meni plörinäksi miehen jatkuvan sairastelun takia. Nyt täytyy tehdä villisti töitä, että pääsee helmikuun alussa uudelle lomalle ja kotoa pois.
Blogitantereilla hiljaiseloni saattaa jatkua.
Joululoma meni plörinäksi miehen jatkuvan sairastelun takia. Nyt täytyy tehdä villisti töitä, että pääsee helmikuun alussa uudelle lomalle ja kotoa pois.
Blogitantereilla hiljaiseloni saattaa jatkua.
22.12.06
Sentimentaalista joulua, iloista joulua, hyvää joulua kaikille
Pahoittelen, että ensimmäinen joulurunoni on siirappinen ja hieman kristillinen. Siitä huolimatta se saa minulle tipan linssiin:
Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
(Mika Waltari)
***
Pahoittelen, että toinen joulurunoni on saksankielinen. Tämä vain on minun mielestäni joka vuosi yhtä mainio:
Zur Weihnachtszeit, wenn alle rennen
und die Lichterkerzen brennen,
malt Rasputin für diese Feier
aus Freiheitsgründen Ostereier.
(Janosch: Bärengeschichten - Das grosse Buch von Rasputin dem Vaterbär)
***
En pahoittele yhtään sitä, että tänään jään joululomalle. Näille näppiksille palaan joskus loppiaisen jälkeen.
Hyvää joulua kaikille!
Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
(Mika Waltari)
***
Pahoittelen, että toinen joulurunoni on saksankielinen. Tämä vain on minun mielestäni joka vuosi yhtä mainio:
Zur Weihnachtszeit, wenn alle rennen
und die Lichterkerzen brennen,
malt Rasputin für diese Feier
aus Freiheitsgründen Ostereier.
(Janosch: Bärengeschichten - Das grosse Buch von Rasputin dem Vaterbär)
***
En pahoittele yhtään sitä, että tänään jään joululomalle. Näille näppiksille palaan joskus loppiaisen jälkeen.
Hyvää joulua kaikille!
21.12.06
Lapsuudenmuistoja pääkaupunkiseudulta
Tänä aamuna koin sellaisen tunteen, että tällaista on ollut ennenkin. Tiedättehän sen tunteen, sillä on hieno ranskankielinen nimi. Astuin ovesta ulos ja suoraan lapsuuteni jouluun.
Kaikki aina muistelevat, miten ennen oli talvella lunta. Ei ollut pääkaupunkiseudulla 1970-luvulla. Tyypillinen joulusää oli juuri tällainen: jäinen, loskainen ja pimeä.
Mutta ketäpä se haittaa? Eihän jouluna tarvitse olla ulkona! Jouluna maataan kuusen alla uudet pyjamat päällä, luetaan lahjakirjoja ja syödään. Aamulla ensimmäiseksi suklaakonvehteja, illalla viimeiseksi kinkkuvoileipää ja tummaa olutta, tai toisin päin.
Ainut pikkuisen harmittava juttu on se, että en sitten tämän vuoden puolella ehtinyt käyttää otsikkoa, jonka mietin valmiiksi tämän viikon tiistaina. Otsikko olisi ollut Snö i Böle. Oli sitä ainakin sentti, mutta tuolla se sulaa kovaa vauhtia.
Viikonloppuna jo luulin, että joulustressi olisi ollut tuloillaan, mutta ei sentään. Se olikin työstressin poikanen, joka kipitti tiehensä heti, kun sain urakan tehdyksi. Ystävät! Kylänmiehet! Kansalaiset! Älkää stressatko joulusta! Paitsi jos nautitte stressistä, siinä tapauksessa stressatkaa minunkin puolestani.
Joulu on valon juhla, mutta silloin on aina niin pimeää, ettei kukaan näe, onko nurkissa pölyä vai ei. Jos jokin ruokalaji ei ehdi joulupöytään, sitä ilmankin pärjätään. Tai ainahan sen voi syödä välipäivinä.
Meillä vietetään joulua koko suvun voimin. Jokaisella on joku bravuuriruoka, jonka hän tuo yhteiseen pöytään. (Minä vastaan tölkkiherneistä. Mutta älkää nyt tästä päätelkö mitään minun kokkaustaidoistani.)
Mummon bravuuri on kautta aikojen ollut taivaallisen ihana imelletty perunalaatikko. Yhtenä jouluna mummo, pappa, eno ja lahjat saapuivat sovittuun aikaan joulunviettoon, mutta perunalaatikko oli jäänyt kotiin. Kriisipalaverin paikka. Joulun hengessä päätettiin, että aattoaterian voi syödä ilman perunalaatikkoakin ja että isä saa laatikon mukaansa, kun käy viemässä mummon ja papan kotiin. Hyvältä laatikko maistuisi joulupäivänäkin. Nam! Vaan arvatkaapa, muistiko mummo antaa laatikon isälle tai isä pyytää sitä mukaansa? Ei ja ei.
Jotta tarina ei venyisi ihan mahdottomaksi, kerron lyhyesti, että loppujen lopuksi laatikko matkusti kerran ympäri pääkaupunkiseutua ja unohtui yöksi autoon (onneksi oli kylmä yö), josta se aamulla noudettiin ja laitettiin uuniin lämpiämään. Kun laatikkoa vihdoin tapaninpäivänä kannettiin pöytään, se putosi lattialle.
Se ei ollut sen perunalaatikon vuosi.
Kaikki aina muistelevat, miten ennen oli talvella lunta. Ei ollut pääkaupunkiseudulla 1970-luvulla. Tyypillinen joulusää oli juuri tällainen: jäinen, loskainen ja pimeä.
Mutta ketäpä se haittaa? Eihän jouluna tarvitse olla ulkona! Jouluna maataan kuusen alla uudet pyjamat päällä, luetaan lahjakirjoja ja syödään. Aamulla ensimmäiseksi suklaakonvehteja, illalla viimeiseksi kinkkuvoileipää ja tummaa olutta, tai toisin päin.
Ainut pikkuisen harmittava juttu on se, että en sitten tämän vuoden puolella ehtinyt käyttää otsikkoa, jonka mietin valmiiksi tämän viikon tiistaina. Otsikko olisi ollut Snö i Böle. Oli sitä ainakin sentti, mutta tuolla se sulaa kovaa vauhtia.
Viikonloppuna jo luulin, että joulustressi olisi ollut tuloillaan, mutta ei sentään. Se olikin työstressin poikanen, joka kipitti tiehensä heti, kun sain urakan tehdyksi. Ystävät! Kylänmiehet! Kansalaiset! Älkää stressatko joulusta! Paitsi jos nautitte stressistä, siinä tapauksessa stressatkaa minunkin puolestani.
Joulu on valon juhla, mutta silloin on aina niin pimeää, ettei kukaan näe, onko nurkissa pölyä vai ei. Jos jokin ruokalaji ei ehdi joulupöytään, sitä ilmankin pärjätään. Tai ainahan sen voi syödä välipäivinä.
Meillä vietetään joulua koko suvun voimin. Jokaisella on joku bravuuriruoka, jonka hän tuo yhteiseen pöytään. (Minä vastaan tölkkiherneistä. Mutta älkää nyt tästä päätelkö mitään minun kokkaustaidoistani.)
Mummon bravuuri on kautta aikojen ollut taivaallisen ihana imelletty perunalaatikko. Yhtenä jouluna mummo, pappa, eno ja lahjat saapuivat sovittuun aikaan joulunviettoon, mutta perunalaatikko oli jäänyt kotiin. Kriisipalaverin paikka. Joulun hengessä päätettiin, että aattoaterian voi syödä ilman perunalaatikkoakin ja että isä saa laatikon mukaansa, kun käy viemässä mummon ja papan kotiin. Hyvältä laatikko maistuisi joulupäivänäkin. Nam! Vaan arvatkaapa, muistiko mummo antaa laatikon isälle tai isä pyytää sitä mukaansa? Ei ja ei.
Jotta tarina ei venyisi ihan mahdottomaksi, kerron lyhyesti, että loppujen lopuksi laatikko matkusti kerran ympäri pääkaupunkiseutua ja unohtui yöksi autoon (onneksi oli kylmä yö), josta se aamulla noudettiin ja laitettiin uuniin lämpiämään. Kun laatikkoa vihdoin tapaninpäivänä kannettiin pöytään, se putosi lattialle.
Se ei ollut sen perunalaatikon vuosi.
15.12.06
Hej, tomtegubbar, slå i glasen, och låt oss lustiga vara!
Ette ikinä usko. Kirjoitin joulukortit valmiiksi jo keskiviikkona. Kaksi päivää etuajassa! Mikähän ihme minuun on mennyt? Ehkä joulun henki?
Joulumieli on muutenkin vallannut talon. Tänä aamuna ensimmäinen äännähdys, joka Viisivuotiaan sängyn suunnalta kuultiin, meni näin: "Jag med, och du med!" Äidin porsaat on hitti molemmilla kotimaisilla.
Joulukalentereita meille on siunaantunut neljä kappaletta. Katselin luukkujen availutouhua laiskana kahvikuppini takaa ja ihmettelin ääneen, että on sulla siinä puuhaa. Tähän Viisivuotias: "Niin mutta se on kivaa puuhaa!" Poika-äiti 6-0.
Viikonvaihteessa ajattelin ottaa pojastani mallia ja olla pikkuisen puuhakas. Aion hankkia joulukuusen, joulukahvitella ystävän kanssa ja tehdä valmiiksi muutamat joululahjat (tuo viimeinen kuulostaa hienommalta kuin onkaan - kunhan nyt liimailen vähän kuvia sinne tänne).
Alkuviikosta teen hulluna töitä, sillä lehti menee painoon tiistaina (no menee menee, ihavvarmasti menee). Tiistain jälkeen ehkä ehdin taas tännekin jotain kirjoittaa. Toisaalta ensi viikon perjantain jälkeen minusta ei kuulla pitkään aikaan, sillä silloin alkaa loma. Kultainen kahden viikon loma! Lomalomaloma!
Koska meillä on joulu,
juhla armas lasten ja aikuisten,
eikä rasita mikään,
syyt' on olla iloinen!
Saisikohan tällä hengentuotteella osallistua Runotorstain huonon runon haasteeseen?
Joulumieli on muutenkin vallannut talon. Tänä aamuna ensimmäinen äännähdys, joka Viisivuotiaan sängyn suunnalta kuultiin, meni näin: "Jag med, och du med!" Äidin porsaat on hitti molemmilla kotimaisilla.
Joulukalentereita meille on siunaantunut neljä kappaletta. Katselin luukkujen availutouhua laiskana kahvikuppini takaa ja ihmettelin ääneen, että on sulla siinä puuhaa. Tähän Viisivuotias: "Niin mutta se on kivaa puuhaa!" Poika-äiti 6-0.
Viikonvaihteessa ajattelin ottaa pojastani mallia ja olla pikkuisen puuhakas. Aion hankkia joulukuusen, joulukahvitella ystävän kanssa ja tehdä valmiiksi muutamat joululahjat (tuo viimeinen kuulostaa hienommalta kuin onkaan - kunhan nyt liimailen vähän kuvia sinne tänne).
Alkuviikosta teen hulluna töitä, sillä lehti menee painoon tiistaina (no menee menee, ihavvarmasti menee). Tiistain jälkeen ehkä ehdin taas tännekin jotain kirjoittaa. Toisaalta ensi viikon perjantain jälkeen minusta ei kuulla pitkään aikaan, sillä silloin alkaa loma. Kultainen kahden viikon loma! Lomalomaloma!
Koska meillä on joulu,
juhla armas lasten ja aikuisten,
eikä rasita mikään,
syyt' on olla iloinen!
Saisikohan tällä hengentuotteella osallistua Runotorstain huonon runon haasteeseen?
14.12.06
Kanuunaralliin seuraavana aamuna
Meemiviikko jatkuu. Tämän bongasin Kriisiltä ja Zepalta. Ideana on valita joku artisti ja vastata esitettyihin kysymyksiin kyseisen artistin biisien nimillä. Artisti on Nypykät. Muutin vähän kysymyksiä, ettei tarvinnut taivuttaa biisien nimiä.
Sukupuolesi?
Entinen tyttö
Mikä on suurin unelmasi?
Jazzilla taivaaseen
Asia, jota inhoat?
Rehelliset laatat
Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
Karuselli
Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Häikäisee
Asia, josta pidät?
Lastenlaulu
Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Sua odoteltiin jo
Paikka, jossa haluaisit olla?
Kaunis Barcelona
Kuvaile elämää?
Elämä on sumfaraa
Kuvaile itseäsi?
Salamimakkarapötkö
Asia, jonka haluaisit juuri nyt?
Drinkki
Edit: Sori, oli pakko tehdä samma på engelska. Pogues on vaan niin hyvä. Fairytale in New York ja Nypyköiden Salaisuus ovat sitä paitsi kauneimmat rakkauslaulut ikuna.
Sukupuolesi?
I'm a man you don't meet every day
Mikä on suurin unelmasi?
Fairytale in New York
Asia, jota inhoat?
Worms
Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
The sick bed of Cuchulainn
Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Sitting on top of the world
Asia, josta pidät?
Smell of petroleum
Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Love you till the end
Paikka, jossa haluaisit olla?
Misty morning, Albert Bridge
Kuvaile elämää?
Bottle of smoke
Kuvaile itseäsi?
A pair of brown eyes
Mitä haluaisit juuri nyt?
Sit down by the fire
Sukupuolesi?
Entinen tyttö
Mikä on suurin unelmasi?
Jazzilla taivaaseen
Asia, jota inhoat?
Rehelliset laatat
Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
Karuselli
Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Häikäisee
Asia, josta pidät?
Lastenlaulu
Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Sua odoteltiin jo
Paikka, jossa haluaisit olla?
Kaunis Barcelona
Kuvaile elämää?
Elämä on sumfaraa
Kuvaile itseäsi?
Salamimakkarapötkö
Asia, jonka haluaisit juuri nyt?
Drinkki
Edit: Sori, oli pakko tehdä samma på engelska. Pogues on vaan niin hyvä. Fairytale in New York ja Nypyköiden Salaisuus ovat sitä paitsi kauneimmat rakkauslaulut ikuna.
Sukupuolesi?
I'm a man you don't meet every day
Mikä on suurin unelmasi?
Fairytale in New York
Asia, jota inhoat?
Worms
Kuvaile tämänhetkistä fiilistäsi?
The sick bed of Cuchulainn
Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Sitting on top of the world
Asia, josta pidät?
Smell of petroleum
Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Love you till the end
Paikka, jossa haluaisit olla?
Misty morning, Albert Bridge
Kuvaile elämää?
Bottle of smoke
Kuvaile itseäsi?
A pair of brown eyes
Mitä haluaisit juuri nyt?
Sit down by the fire
13.12.06
Painakaa tämä mieleenne, että tunnistatte minut sitten
Monet kunnon ihmiset (linkit puuttuvat) ovat sitä mieltä, että meemit ovat todiste niihin osallistuvien tylsyydestä, henkisestä laiskuudesta ja pakottavasta tarpeesta kirjoittaa silloinkin, kun mitään sanottavaa ei ole. Allekirjoitan tämän iloisesti. Juuri siksihän ne ovat meikäläiselle kuin taivaan lahja.
Sitä paitsi Kauran ja Tosikon keksimään meemelöiseen on melkein pakko osallistua. Tehtävänä on miettiä kolme harrastusta, jotka ilmoittaa, kun joutuu pääsemään Kuka kukin on -kirjaan. Hyödyllinen meemi! Olen sitä mieltä, että näihin tilanteisiin on syytä varautua hyvissä ajoin. Olen jo suunnitellut itselleni puvun ja kampauksen Linnan juhliinkin. Niinpä kävin toimeen tomerasti. Listasin mielessäni vaikka miten hienoja harrastuksia, jotka ulottuivat perheenäitien ykköshobbysta kuolemalla palkittavaan paheeseen, imuroinnista irstauteen. Myös taivaanrannan maalaaminen on minulle mieluinen ja komean kuuloinen harrastus. Lopulta päädyin näihin kolmeen:
Harrastuksekseni
1. haaveilen Moskovasta
2. laulan punkkia autossa
3. rapsutan selkää, omaani ja toisten.
Ensisijaisesti aion päätyä Kuka kukin on -teokseen salanimellä kirjoittavana, lähes keskimittaisena runoilijana. Niin että kai harrastukseni saavat olla hieman monimerkityksisiä?
Sitä paitsi Kauran ja Tosikon keksimään meemelöiseen on melkein pakko osallistua. Tehtävänä on miettiä kolme harrastusta, jotka ilmoittaa, kun joutuu pääsemään Kuka kukin on -kirjaan. Hyödyllinen meemi! Olen sitä mieltä, että näihin tilanteisiin on syytä varautua hyvissä ajoin. Olen jo suunnitellut itselleni puvun ja kampauksen Linnan juhliinkin. Niinpä kävin toimeen tomerasti. Listasin mielessäni vaikka miten hienoja harrastuksia, jotka ulottuivat perheenäitien ykköshobbysta kuolemalla palkittavaan paheeseen, imuroinnista irstauteen. Myös taivaanrannan maalaaminen on minulle mieluinen ja komean kuuloinen harrastus. Lopulta päädyin näihin kolmeen:
Harrastuksekseni
1. haaveilen Moskovasta
2. laulan punkkia autossa
3. rapsutan selkää, omaani ja toisten.
Ensisijaisesti aion päätyä Kuka kukin on -teokseen salanimellä kirjoittavana, lähes keskimittaisena runoilijana. Niin että kai harrastukseni saavat olla hieman monimerkityksisiä?
12.12.06
Hei tyyppi, anna mä sytytän sun kynttilän
Ajankohtainen viikkovitonen on tällä kertaa lainattu Veeralta.
1. Kuinka usein poltat kynttilöitä? Missä?
Talvella päivittäin keittiön pöydällä. Juuri nyt suosin paksuja läpivärjättyjä pöytäkynttilöitä, joita poltan isohkon messinkialustan päällä. Alusta ei ole kovin kaunis mutta erinomaisen toimiva. On siinä lisäksi se hyvä puoli, että se heijastaa vienosti kynttilän valoa.
2. Onko väliä millaisia kynttilöitä (suosikkibrändi tai -malli)?
No on väliä. Niiden pitää olla tukevia ja väreiltään yhteen sopivia. Bränditietoisuuteni ei kuitenkaan ulotu ihan kynttilöihin asti.
3. Mistä hankit kynttiläsi (onko vinkkiä kynttiläpuodista?), vai teetkö ne ehkä itse?
Olosuhteiden pakosta Stockmannilta, koska niitä pitää yleensä saada nopeasti enkä jaksa ajatella, minne muuallekaan menisin ostoksille. Kerran vuodessa käyn IKEAssa, ja silloin yleensä ostan muutaman kynttilän varastoon.
4. Sähkökynttilät: ei vahingossakaan vai ne nimenomaan (miksi)?
Joulukuusi meillä on ollut vasta siitä lähtien, kun Viisivuotias alkoi ymmärtää joulun sanoman (= mahdollisimman paljon lahjoja ja muuta krääsää). Pojan takia ei tulisi mieleenkään laittaa kuuseen aitoja kynttilöitä. Myös parvekkeella pidän sähkövalosarjaa, koska muuten olisi niin pirun pimeää.
5. Suomen ensimmäinen Lucia kruunattiin 1936, mitä mieltä olet tästä, tänä vuonna 70 vuotta vanhasta, traditiosta?
En ota asiakseni olla mitään absoluuttista mieltä. Miten traditiosta voisikaan? Toiset juhlii, toiset ei, ja sillä hyvä.
1. Kuinka usein poltat kynttilöitä? Missä?
Talvella päivittäin keittiön pöydällä. Juuri nyt suosin paksuja läpivärjättyjä pöytäkynttilöitä, joita poltan isohkon messinkialustan päällä. Alusta ei ole kovin kaunis mutta erinomaisen toimiva. On siinä lisäksi se hyvä puoli, että se heijastaa vienosti kynttilän valoa.
2. Onko väliä millaisia kynttilöitä (suosikkibrändi tai -malli)?
No on väliä. Niiden pitää olla tukevia ja väreiltään yhteen sopivia. Bränditietoisuuteni ei kuitenkaan ulotu ihan kynttilöihin asti.
3. Mistä hankit kynttiläsi (onko vinkkiä kynttiläpuodista?), vai teetkö ne ehkä itse?
Olosuhteiden pakosta Stockmannilta, koska niitä pitää yleensä saada nopeasti enkä jaksa ajatella, minne muuallekaan menisin ostoksille. Kerran vuodessa käyn IKEAssa, ja silloin yleensä ostan muutaman kynttilän varastoon.
4. Sähkökynttilät: ei vahingossakaan vai ne nimenomaan (miksi)?
Joulukuusi meillä on ollut vasta siitä lähtien, kun Viisivuotias alkoi ymmärtää joulun sanoman (= mahdollisimman paljon lahjoja ja muuta krääsää). Pojan takia ei tulisi mieleenkään laittaa kuuseen aitoja kynttilöitä. Myös parvekkeella pidän sähkövalosarjaa, koska muuten olisi niin pirun pimeää.
5. Suomen ensimmäinen Lucia kruunattiin 1936, mitä mieltä olet tästä, tänä vuonna 70 vuotta vanhasta, traditiosta?
En ota asiakseni olla mitään absoluuttista mieltä. Miten traditiosta voisikaan? Toiset juhlii, toiset ei, ja sillä hyvä.
11.12.06
Haikumaanantai
Runotorstain tehtävänantona oli kirjoittaa mahdollisimman lyhyt tarina, joka kuitenkin olisi runo. Turvauduin tiiviin muodon mestareihin, japanilaisiin. Tässä tämä:
*
Sormus putosi
hankeen, enkä ostanut
uutta tilalle.
*
Kommentit ovat tervetulleita!
*
Sormus putosi
hankeen, enkä ostanut
uutta tilalle.
*
Kommentit ovat tervetulleita!
4.12.06
Luukut kiinni
Joulukalenteri tyssäsi taas alkuunsa. On tässä ollut kaikenlaista puuhaa, ja muun hyvän päälle taisin saada vielä korvatulehduksen. Nyt vetäydyn pariksi päiväksi vällyjen alle ja toivotan kaikille loistokasta itsenäisyyspäivää ja valoisaa joulunodotusta!
1.12.06
Pata porisemaan
Pelastusarmeijan Joulupadassa on meille kaikille potti kartutettavaksi: BLOGGAAJAT. Kiitokset Virkanaiselle haasteesta. Kaikki mukaan!
Edit: Olkoon tämä Kukkamaan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Mikä voisi olla jouluisampi kuin joulupata? Ei mikään.
Edit: Olkoon tämä Kukkamaan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Mikä voisi olla jouluisampi kuin joulupata? Ei mikään.
Muistutan itseäni päivä päivältä enemmän
Hei, aika,
pysähdy hetkeksi,
että saan kiittää sinua.
Vaihdan pelon selluliittiin
koska tahansa.
En enää kerro mielipiteitäni,
koska olen vielä nuori
mutta riittävän vanha tajuamaan,
miten lapsellinen olen.
Vielä vuodet tuovat
rautaa ja lihasta.
Opin pitämään peileistä
ennen kuin on liian myöhäistä.
*
Runotorstain 27. haaste on Juicen runo.
pysähdy hetkeksi,
että saan kiittää sinua.
Vaihdan pelon selluliittiin
koska tahansa.
En enää kerro mielipiteitäni,
koska olen vielä nuori
mutta riittävän vanha tajuamaan,
miten lapsellinen olen.
Vielä vuodet tuovat
rautaa ja lihasta.
Opin pitämään peileistä
ennen kuin on liian myöhäistä.
*
Runotorstain 27. haaste on Juicen runo.
30.11.06
Kuka vie, kuka vie, ja mitä mä saan?
Äitiyteen kuuluu monenlaista. Muun muassa sitä, että hieroo puoli yötä lapsen kivistäviä jalkoja. Eikä edes mieti, että jättäisi hieromatta.
En tiedä, mikä Viisivuotiasta vaivaa - levottomat jalat, suonenveto vai kasvukivut. Vaiva on sen verran harvinainen, ettei ole tarvinnut ottaa selvää. Olisiko tämä ollut toinen kerta tämän vuoden puolella. Toistaiseksi en ole keksinyt, mikä muu auttaa kuin hieronta. Vinkkejä? Kukaan?
Toinenkin äitiyteen liittyvä kysymys rassaa mieltäni näin joulun alla. Mistä hitosta löytäisi Buzz Lightyearin ja hänen pahiksensa Zurkin?
Yleensä emme osta leluja lahjaksi, koska niitä tulee muutenkin ihan tarpeeksi kaiken maailman kumminkaimoilta. Nyt on sellainen poikkeustapaus, että Buzz ja Zurk ovat ainoat lahjatoiveet, jotka Viisivuotias on esittänyt (+ kolmen euron pilailuväline, joka kantaa herttaista nimeä pierupurkki). Jos yhtään tunnette nykylasten ahneutta, tässä kohdassa silmänne pullistuvat päästä ja leukanne loksahtaa napaan. Siis kuvitelkaa: vain kaksi lahjatoivetta! Ja niitä ei sitten löydy mistään. Paitsi ehkä jostain tilaamalla, mutta eihän mikään enää jouluksi ehdi. Dilemmaa kerrakseen.
En tiedä, mikä Viisivuotiasta vaivaa - levottomat jalat, suonenveto vai kasvukivut. Vaiva on sen verran harvinainen, ettei ole tarvinnut ottaa selvää. Olisiko tämä ollut toinen kerta tämän vuoden puolella. Toistaiseksi en ole keksinyt, mikä muu auttaa kuin hieronta. Vinkkejä? Kukaan?
Toinenkin äitiyteen liittyvä kysymys rassaa mieltäni näin joulun alla. Mistä hitosta löytäisi Buzz Lightyearin ja hänen pahiksensa Zurkin?
Yleensä emme osta leluja lahjaksi, koska niitä tulee muutenkin ihan tarpeeksi kaiken maailman kumminkaimoilta. Nyt on sellainen poikkeustapaus, että Buzz ja Zurk ovat ainoat lahjatoiveet, jotka Viisivuotias on esittänyt (+ kolmen euron pilailuväline, joka kantaa herttaista nimeä pierupurkki). Jos yhtään tunnette nykylasten ahneutta, tässä kohdassa silmänne pullistuvat päästä ja leukanne loksahtaa napaan. Siis kuvitelkaa: vain kaksi lahjatoivetta! Ja niitä ei sitten löydy mistään. Paitsi ehkä jostain tilaamalla, mutta eihän mikään enää jouluksi ehdi. Dilemmaa kerrakseen.
Kahtiajako ei ole ohi
Kun Laskuri lakkasi toimimasta, siirryin Site Meterin käyttäjäksi. Pikku hiljaa olen tutustunut sen ominaisuuksiin, joista erityisesti maailmankartta on kiehtova. Joku on tullut Kukkamaalle Lähi-idästä! Jännittävää! Ellei suorastaan pelottavaa.
Hakusanat on Site Meterissä listattu jotenkin paremmin kuin Laskurissa. Uutuuden viehätyksen takia niitä on hauska seurata. Arvelen, että hakusanojen luetteleminen blogissa jakaa kansan kahtia: toisten mielestä se on mukavaa pikkuhupia ja toisten mielestä tylsempää kuin ... no, mikä nyt kenenkäkin mielestä on tylsintä mitä ajatella saattaa (olisin kirjoittanut tähän formulat, mutta kuulemma niitäkin joku katsoo, ja se saasteen määrähän on itse asiassa huolestuttavaa eikä sikäli ollenkaan tylsää). Takaisin pääraiteelle: minä kuulun ensimmäiseen ryhmään ja muutenkin teen täällä ihan mitä lystää, joten - ta-daa - seuraavaksi saatte kuulla, millä hakusanoilla Kukkamaalle on löydetty marraskuussa 2006.
Suurin osa lukijoista saapuu Blogilistan tai muiden kirjoittajien blogien kautta. Hakusanoista Kukkis ja Kukkamaa ovat yllättävän yleisiä. Mitähän kummaa niillä etsitään?
Tämän syksyn ykköshittejä hakusanarintamalla (pitikin päästä sanomaan) ovat olleet sotakuvat ja muut tämän hakusanan variantit. Miehiä kuvissa uppoaa arvatenkin tähän samaan kategoriaan? Ei täällä mitään muita mieskuvia ole näkynyt, valitettavasti. Satuin osumaan ajankohtaiseen asiaan kertomalla pappani rintamakuvista samoihin aikoihin, kun salaiset, rajut sotakuvat vapautettiin julkaisukiellosta. Pahoitteluni kaikille skandaalien etsijöille - täältä ette niitä löydä.
Pahoitteluni ja eioota muillekin, jotka hakevat täältä tietoa erilaisia kuvista, olipa kuvan aiheena sitten mummo, lihava tai vanha joulu.
Sivupalkin Kjell Westö -sitaatti tuo paljon kävijöitä. Hienon Helsinki-kuvauksen takia suosittelen kirjaa, vaikken olekaan itse vielä lukenut sitä kokonaan.
Oikea gulassi, lihapata + paprika ja ruokaa kiinankaalista ovat ymmärrettäviä hakusanoja, koska näitä on Kukkamaan ruokaosastolla käsitelty. Sen sijaan en oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella hakusanoista tomaatti + nivelrikko. Miksi Google kuvittelee, että täältä löytyisi vastaus? Ja mikä on kysymys? Aiheuttaako tomaatti nivelrikkoa, vai parantaako se sen? Tästä pitäisi ottaa selvää.
Sinä, joka olet jaksanut lukea tänne asti, älä huoli! En aio listata ihan jokaista hakusanaa. Eihän siinä olisi mitään vitsiä, pikemminkin siitä voisivat kantapäät haljeta. Yhtä asiaa vain päivittelen. Onko kutsuni joutunut postissa hukkaan? Vai miksi täältä haetaan tietoa aiheesta linnan juhlat 06?
Hakusanat on Site Meterissä listattu jotenkin paremmin kuin Laskurissa. Uutuuden viehätyksen takia niitä on hauska seurata. Arvelen, että hakusanojen luetteleminen blogissa jakaa kansan kahtia: toisten mielestä se on mukavaa pikkuhupia ja toisten mielestä tylsempää kuin ... no, mikä nyt kenenkäkin mielestä on tylsintä mitä ajatella saattaa (olisin kirjoittanut tähän formulat, mutta kuulemma niitäkin joku katsoo, ja se saasteen määrähän on itse asiassa huolestuttavaa eikä sikäli ollenkaan tylsää). Takaisin pääraiteelle: minä kuulun ensimmäiseen ryhmään ja muutenkin teen täällä ihan mitä lystää, joten - ta-daa - seuraavaksi saatte kuulla, millä hakusanoilla Kukkamaalle on löydetty marraskuussa 2006.
Suurin osa lukijoista saapuu Blogilistan tai muiden kirjoittajien blogien kautta. Hakusanoista Kukkis ja Kukkamaa ovat yllättävän yleisiä. Mitähän kummaa niillä etsitään?
Tämän syksyn ykköshittejä hakusanarintamalla (pitikin päästä sanomaan) ovat olleet sotakuvat ja muut tämän hakusanan variantit. Miehiä kuvissa uppoaa arvatenkin tähän samaan kategoriaan? Ei täällä mitään muita mieskuvia ole näkynyt, valitettavasti. Satuin osumaan ajankohtaiseen asiaan kertomalla pappani rintamakuvista samoihin aikoihin, kun salaiset, rajut sotakuvat vapautettiin julkaisukiellosta. Pahoitteluni kaikille skandaalien etsijöille - täältä ette niitä löydä.
Pahoitteluni ja eioota muillekin, jotka hakevat täältä tietoa erilaisia kuvista, olipa kuvan aiheena sitten mummo, lihava tai vanha joulu.
Sivupalkin Kjell Westö -sitaatti tuo paljon kävijöitä. Hienon Helsinki-kuvauksen takia suosittelen kirjaa, vaikken olekaan itse vielä lukenut sitä kokonaan.
Oikea gulassi, lihapata + paprika ja ruokaa kiinankaalista ovat ymmärrettäviä hakusanoja, koska näitä on Kukkamaan ruokaosastolla käsitelty. Sen sijaan en oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella hakusanoista tomaatti + nivelrikko. Miksi Google kuvittelee, että täältä löytyisi vastaus? Ja mikä on kysymys? Aiheuttaako tomaatti nivelrikkoa, vai parantaako se sen? Tästä pitäisi ottaa selvää.
Sinä, joka olet jaksanut lukea tänne asti, älä huoli! En aio listata ihan jokaista hakusanaa. Eihän siinä olisi mitään vitsiä, pikemminkin siitä voisivat kantapäät haljeta. Yhtä asiaa vain päivittelen. Onko kutsuni joutunut postissa hukkaan? Vai miksi täältä haetaan tietoa aiheesta linnan juhlat 06?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)