23.1.07

Uusi serkku

Viisivuotias sai viikonloppuna uuden serkkupojan, kun siskoni synnytti kolmannen lapsensa. En ole pystynyt kirjoittamaan tästä aiemmin, koska olen ollut niin täpinöissäni kaikista ihanista vauvaviboista.

Kaksi edellistä serkkua ovat Viisivuotiaalle melkein kuin sisaruksia, niin läheisiä he ovat. Vanhin poikaserkku on melkein samanikäinen kuin Viisivuotias. He ovat toistensa parhaat kaverit siitä huolimatta, että joskus menee kuukausikin ilman että tapaamme. Keskimmäinen tyttöserkku pitää Viisivuotiasta varaisoveljenään. Oikea isoveli pyrkii karistamaan pikkusiskon kannoiltaan, mutta Viisivuotias pyytää useimmiten innokkaasti ja kohteliaasti pikkusiskoakin mukaan leikkiin.

Uusi serkku herätti Viisivuotiaassa epäilevää ihmetystä. Oliko se oikeasti tädin mahassa? Miten se pääsi siltä pois? Miten sillä voi olla niin pienet ja ryppyiset sormet ja niin terävät kynnet? Avaako se joskus silmänsä? Jos sille lähettää kortin, osaako se lukea sen?

Minä pidin tulokasta pitkään sylissä ja tutustuin häneen. Hän vaikutti uteliaalta ja tyytyväiseltä kaverilta. Mulle kanssa tämmöinen, ajattelin - ainakin siihen asti, kun tyyppi rupesi kakkaamaan.

2 kommenttia:

violet kirjoitti...

Serkut ovar tärkeitä.
Minua harmittaa että pojillani ei oli Suomessa yhtään serkkua koska mulla ei ole sisaruksia.
Ranskanserkkuja sitten onkin paljon, koska mieheni on 5 lapsisesta perheestä ja kaikilla sisaruksilla on suth paljon lapsia.
Yksi aivan suosikkiserkku noilla on, ja onneksi voimme tavata sanotaan nyt parin kuukauden välein.

kukkis kirjoitti...

Toivoisin, että nuo meidän serkukset voisivat säilyttää läheiset välinsä aikuisenakin. Mutta ehkä sitä on turha vielä huolehtia :)