15.12.06

Hej, tomtegubbar, slå i glasen, och låt oss lustiga vara!

Ette ikinä usko. Kirjoitin joulukortit valmiiksi jo keskiviikkona. Kaksi päivää etuajassa! Mikähän ihme minuun on mennyt? Ehkä joulun henki?

Joulumieli on muutenkin vallannut talon. Tänä aamuna ensimmäinen äännähdys, joka Viisivuotiaan sängyn suunnalta kuultiin, meni näin: "Jag med, och du med!" Äidin porsaat on hitti molemmilla kotimaisilla.

Joulukalentereita meille on siunaantunut neljä kappaletta. Katselin luukkujen availutouhua laiskana kahvikuppini takaa ja ihmettelin ääneen, että on sulla siinä puuhaa. Tähän Viisivuotias: "Niin mutta se on kivaa puuhaa!" Poika-äiti 6-0.

Viikonvaihteessa ajattelin ottaa pojastani mallia ja olla pikkuisen puuhakas. Aion hankkia joulukuusen, joulukahvitella ystävän kanssa ja tehdä valmiiksi muutamat joululahjat (tuo viimeinen kuulostaa hienommalta kuin onkaan - kunhan nyt liimailen vähän kuvia sinne tänne).

Alkuviikosta teen hulluna töitä, sillä lehti menee painoon tiistaina (no menee menee, ihavvarmasti menee). Tiistain jälkeen ehkä ehdin taas tännekin jotain kirjoittaa. Toisaalta ensi viikon perjantain jälkeen minusta ei kuulla pitkään aikaan, sillä silloin alkaa loma. Kultainen kahden viikon loma! Lomalomaloma!

Koska meillä on joulu,
juhla armas lasten ja aikuisten,
eikä rasita mikään,
syyt' on olla iloinen!


Saisikohan tällä hengentuotteella osallistua Runotorstain huonon runon haasteeseen?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo, mitä tähän voi enää sanoa... Jäin sanattomaksi.

Tui kirjoitti...

Sanattomaksi vetää tuo loru täälläkin. Joskus olisi parasta jättää uudistaminen sikseen :)

Mutta totta, kyllä joulukalenterien luukkujen avaaminen on kivaa hommaa.