Tekee mieli aloittaa tämä postaus naamakirjan statuspäivityksen tapaan: Kukkis viettää syysloman ensimmäistä iltaa parvekkeella seuranaan kynttilöitä, lasillinen viiniä ja uskollinen läppärinsä Eikka. Hah! Revi siitä, lokakuu, lasitetulla parvekkeella tarkenee vielä!
Viimeksi uhosin, että olen keksinyt ihmekonstin, jolla poistan kaikki esteet bloggaamisen tieltä ja alan kirjoitella tänne juttuja kuin vettä vaan. Ongelmanahan on, että puhun, kirjoitan tai vaikka tanssin mistä aiheesta tahansa ja pitkään - mutta mieluiten ensin odotan, että joku muu keksii mulle sen aiheen. Virikkeeksi itselleni päätin, että valitsen seuraavat otsikot jonkin levyn biisien mukaan. Ihan vaan pirruuttani ja siksi, että se sattui lojumaan pöydällä Eikan vieressä, valitsenkin kokoelman, Tehosekoittimen Golden Greatsin kakkoslevyn. Jos joku muukin kaipaa aiheita tai otsikoita, tämän idean saa vapaasti varastaa.
Teretulemast takaisin Kukkamaalle, seuraavaksi saatte lukea siitä, mitä tapahtuu, kun ote irtoaa.
13.10.10
24.9.10
Joskus tulee mietittyä
Jenni pohti, alkaako tekstipainotteisten yleisblogien aika olla ohi. Pärjääkö blogi, jos se ei ole päältä kaunis? Hienoimmat blogit ovat upeampia kuin aikakauslehdet, eikä niissä ole yhtä paljon mainoksia. Minäkin seuraan joitakin sellaisia (hei vaan Violet ja Liivia!). Toivoisin silti, että tekstiblogeilla olisi edelleen kirjoittajansa (lukijoistahan ei ikinä tiedä). Mä, minä ja meikäläinen tykätään tekstiblogeista muun muassa siksi, että niissä ei tarvitse kangistua mihinkään kaavaan. Mukaan mahtuu monenlaista hauskasta koskettavaan, nopeasti sutaistusta pitkälle viimeisteltyyn - joskus jopa yksi ja sama blogi voi olla kaikkia näitä ja vähän päälle. Kaunista!
Minäkin sain Kummitukselta prenikan, mistä kiitän ja kumarran. Kaikilla on se jo, joten en jaa sitä eteenpäin. Enkä edes listaa seitsemää asiaa itsestäni, koska juuri keksin sata ja uusi lista tuntuisi kohtuuttomalta rasitukselta kaikille osapuolille. Sen sijaan tarjoan seitsemän muuta randomia:
1. Cover-biiseillä olisi rajattomat markkinat 9-vuotiaiden keskuudessa, ellei niillä kaikilla olisi kännykässään bluetoothia, jonka avulla biisit jaetaan kavereille ilmaisiksi.
2. Helsingin pinta-alasta on yli 70 % vettä.
3. Kansallisooppera työllistää vakituisesti 544 taiteiljaa, käsityöläistä, duunaria ja toimihenkilöä.
4. Jupulla on ihania sukulaisia. Erityisesti tämä sarjis vetoaa meitsiin.
5. Vauvakino järjestetään kuukausittain monella paikkakunnalla. Tilaisuudessa näytetään leffa isolta kankaalta, mutta salissa ei ole pilkkopimeää eikä kukaan katso pahasti, jos välillä antaa ruokaa tai vaihtaa vaippaa. Arvatenkin salissa saattaa myös olla melkoinen meteli.
6. Jääkaapissani on tällä hetkellä 8 erilaista juustoa ja 16 erilaista kasvissäilykettä tai hilloa. Aika normitilanne.
7. Olen keksinyt uuden jutskahommelin avuksi itselleni blogiblokin purkamiseen. En kuitenkaan vielä paljasta, mikä se on. Melkein yhtä jänskää kuin siinä yhdessä Renny Harlinin leffassa, eikö vaan!
Minäkin sain Kummitukselta prenikan, mistä kiitän ja kumarran. Kaikilla on se jo, joten en jaa sitä eteenpäin. Enkä edes listaa seitsemää asiaa itsestäni, koska juuri keksin sata ja uusi lista tuntuisi kohtuuttomalta rasitukselta kaikille osapuolille. Sen sijaan tarjoan seitsemän muuta randomia:
1. Cover-biiseillä olisi rajattomat markkinat 9-vuotiaiden keskuudessa, ellei niillä kaikilla olisi kännykässään bluetoothia, jonka avulla biisit jaetaan kavereille ilmaisiksi.
2. Helsingin pinta-alasta on yli 70 % vettä.
3. Kansallisooppera työllistää vakituisesti 544 taiteiljaa, käsityöläistä, duunaria ja toimihenkilöä.
4. Jupulla on ihania sukulaisia. Erityisesti tämä sarjis vetoaa meitsiin.
5. Vauvakino järjestetään kuukausittain monella paikkakunnalla. Tilaisuudessa näytetään leffa isolta kankaalta, mutta salissa ei ole pilkkopimeää eikä kukaan katso pahasti, jos välillä antaa ruokaa tai vaihtaa vaippaa. Arvatenkin salissa saattaa myös olla melkoinen meteli.
6. Jääkaapissani on tällä hetkellä 8 erilaista juustoa ja 16 erilaista kasvissäilykettä tai hilloa. Aika normitilanne.
7. Olen keksinyt uuden jutskahommelin avuksi itselleni blogiblokin purkamiseen. En kuitenkaan vielä paljasta, mikä se on. Melkein yhtä jänskää kuin siinä yhdessä Renny Harlinin leffassa, eikö vaan!
13.9.10
Red hot mama
On ihan erilaista olla äitiyslomalla nelikymppisenä kuin kolmekymppisenä.
Olen muistellut edellistä äitiyslomaani sekavin tuntein. Rakastin vauvaa pakahduttavan paljon, mutta kaipasin jotain muutakin - omaa aikaa, ystäviä, purkautumiskanavaa. Minussa asui levottomuus, josta nyt ei ole tietoakaan.
On myönnettävä, että edellisen äitiyslomani aikaan moni asia oli toisin: vietin paljon aikaa vauvan kanssa kahdestaan, oli enimmäkseen talvi ja ankeaa, rahaa oli käytössä vähemmän kuin nyt, vaikka mies teki pitkiä työpäiviä, ja parisuhdekriisi ei kolkutellut ovella vaan oli jo eteisessä. Näistä olosuhteista kuitenkin ainoastaan parisuhdekriisi ahdisti ja masensi minua, muita en pitänyt erityisen ongelmallisina. Rahapula ei tullut yllätyksenä, eikä muuten vuodenaikakaan. Miehen, sen rontin, poissaolo teki pelkästään hyvää. Vauva oli rakas ja hauska vesseli, jonka kanssa olin mielelläni. Suurin ero nykyiseen oli siinä, miltä minusta sisimmässäni tuntui.
Nyt ei tee yhtään tiukkaa olla vauvan kanssa kaiket päivät. En edes haaveile menoista, jotka vaatisivat muutamaa tuntia pidemmän poissaolon vauvan luota. En haluaisi olla takertuva äiti, ja siksi mietin, onko minussa jotain vikaa. Vai onko tämä se ikä, jossa minun on tarkoituskin tulla äidiksi?
Nyt tajuan ajan paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Sori vaan, mutta näin isojen asioiden kanssa ei auta muu kuin tarttua kliseisiin: nyt näen selvemmin, miten rajallinen ihmiselämä on, miten nopeasti se kuluu, ja miten vähän aikaa lapset ovat pieniä. Jokaisen päivän tärkein homma ja suurin anti on lapsen kanssa vietetty aika.
Tämä ehkä on se lahja, jonka lapsi tavallisesti antaa isovanhemmilleen.
Äidille tämä autuus ei tietenkään tule ilmaiseksi, vaan siitä joutuu maksamaan kovan hinnan. Joskus sitä täytyy kai töihinkin palata. Just nyt ei hotsittaisi yhtään.
Olen muistellut edellistä äitiyslomaani sekavin tuntein. Rakastin vauvaa pakahduttavan paljon, mutta kaipasin jotain muutakin - omaa aikaa, ystäviä, purkautumiskanavaa. Minussa asui levottomuus, josta nyt ei ole tietoakaan.
On myönnettävä, että edellisen äitiyslomani aikaan moni asia oli toisin: vietin paljon aikaa vauvan kanssa kahdestaan, oli enimmäkseen talvi ja ankeaa, rahaa oli käytössä vähemmän kuin nyt, vaikka mies teki pitkiä työpäiviä, ja parisuhdekriisi ei kolkutellut ovella vaan oli jo eteisessä. Näistä olosuhteista kuitenkin ainoastaan parisuhdekriisi ahdisti ja masensi minua, muita en pitänyt erityisen ongelmallisina. Rahapula ei tullut yllätyksenä, eikä muuten vuodenaikakaan. Miehen, sen rontin, poissaolo teki pelkästään hyvää. Vauva oli rakas ja hauska vesseli, jonka kanssa olin mielelläni. Suurin ero nykyiseen oli siinä, miltä minusta sisimmässäni tuntui.
Nyt ei tee yhtään tiukkaa olla vauvan kanssa kaiket päivät. En edes haaveile menoista, jotka vaatisivat muutamaa tuntia pidemmän poissaolon vauvan luota. En haluaisi olla takertuva äiti, ja siksi mietin, onko minussa jotain vikaa. Vai onko tämä se ikä, jossa minun on tarkoituskin tulla äidiksi?
Nyt tajuan ajan paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Sori vaan, mutta näin isojen asioiden kanssa ei auta muu kuin tarttua kliseisiin: nyt näen selvemmin, miten rajallinen ihmiselämä on, miten nopeasti se kuluu, ja miten vähän aikaa lapset ovat pieniä. Jokaisen päivän tärkein homma ja suurin anti on lapsen kanssa vietetty aika.
Tämä ehkä on se lahja, jonka lapsi tavallisesti antaa isovanhemmilleen.
Äidille tämä autuus ei tietenkään tule ilmaiseksi, vaan siitä joutuu maksamaan kovan hinnan. Joskus sitä täytyy kai töihinkin palata. Just nyt ei hotsittaisi yhtään.
31.8.10
Madon torjuu kokki
Aloitan tarinani kaukaa historian aamuhämäristä. Viime perjantaina klo 15 lähdin lähikauppaan ostamaan jotain lihaa lisättäväksi wokkiin, jota olin aikonut valmistaa. Ajattelin, että voisin kokeilla vaikka luomunaudanpaistia, joka kuuluu kaupan perusvalikoimaan. Enpä ollut taas muistanut, että tuohon kellonaikaan meidän kaupan lihatiskit jo ammottavat tyhjyyttään. Jäljellä ei ollut mitään muuta wokkiin sopivaa kuin valmiiksi marinoitua broileria. Katselin vähän epäillen thai-maustettuja broiskusuikaleita, mutta nappasin ne kuitenkin mukaani, lihansyöjien iloksi ja perjantain kunniaksi.
Kotona laitoin ruokaa, ja siitä tuli törkeän herkullista. Jopa suikaleet olivat yllättävän hyviä, niissä maistui tunnistettavasti ainakin sitruunaruoho. Haluatteko tietää, mitä muuta laitoin joukkoon? Ei se mitään, kerron silti:
Sadonkorjuuwokki
oliiviöljyä
kanasuikaleita (mausta chilitahnalla tms.)
pieni sipuli
herkkusieniä
kaalia
valkosipulia
kokojyvänuudelia
sambalia
soijakastiketta
tuoretta basilikaa
Pilko kasvikset. Keitä nuudelit viittä vaille valmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Lisää wokkipannuun tässä järjestyksessä. Olin aikonut käyttää myös äidin kasvimaan kesäkurpitsaa, mutta se ei mahtunut mukaan, koska innostuin pilkkomaan niin paljon kaalia (sillä tavalla mulle joskus käy - voisin elää pelkällä kaalilla ainakin kaksi viikkoa, ennen kuin kyllästyisin). Eipä haitannut, koska juuri näistä aineksista syntyi tällä kertaa aivan jumalainen makujen runoelma. Salaisuus oli kova nälkä: kanan ja sipulin paistoin kypsiksi ja pehmeiksi, mutta muut ainekset eivät ehtineet lilliä pannussa turhaan, vaan ne olivat juuri sopivan rapsakoita.
P. S. Otsikosta saamme kiittää kolmannen luokan äidinkieltä, jonka ensimmäinen aihe on riimi.
Kotona laitoin ruokaa, ja siitä tuli törkeän herkullista. Jopa suikaleet olivat yllättävän hyviä, niissä maistui tunnistettavasti ainakin sitruunaruoho. Haluatteko tietää, mitä muuta laitoin joukkoon? Ei se mitään, kerron silti:
Sadonkorjuuwokki
oliiviöljyä
kanasuikaleita (mausta chilitahnalla tms.)
pieni sipuli
herkkusieniä
kaalia
valkosipulia
kokojyvänuudelia
sambalia
soijakastiketta
tuoretta basilikaa
Pilko kasvikset. Keitä nuudelit viittä vaille valmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Lisää wokkipannuun tässä järjestyksessä. Olin aikonut käyttää myös äidin kasvimaan kesäkurpitsaa, mutta se ei mahtunut mukaan, koska innostuin pilkkomaan niin paljon kaalia (sillä tavalla mulle joskus käy - voisin elää pelkällä kaalilla ainakin kaksi viikkoa, ennen kuin kyllästyisin). Eipä haitannut, koska juuri näistä aineksista syntyi tällä kertaa aivan jumalainen makujen runoelma. Salaisuus oli kova nälkä: kanan ja sipulin paistoin kypsiksi ja pehmeiksi, mutta muut ainekset eivät ehtineet lilliä pannussa turhaan, vaan ne olivat juuri sopivan rapsakoita.
P. S. Otsikosta saamme kiittää kolmannen luokan äidinkieltä, jonka ensimmäinen aihe on riimi.
26.8.10
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Saman listan on varmaan julkaissut sata muutakin tyyppiä, mutta minua inspiroivat Ally ja Tiina (ykkönen ja kakkonen). Näitä sataa asiaa ette luultavasti halua tietää minusta:
1. Juon paljon kahvia.
2. Saan joskus kahvista mahani kipeäksi.
3. Juon sitä silti, koska olen pahasti koukussa kofeiiniin.
4. Siitä hyvästä en näköjään kovin helposti koukutu mihinkään muihin päihteisiin.
5. Paitsi Teho-osastoon.
6. Vietän liikaa aikaa naamakirjassa.
7. Yritän käydä uimahallissa vähintään kahdesti viikossa. Aika usein onnistunkin.
8. Lapseni ovat perineet äitinsä levottoman luonteenlaadun.
9. Ja kasvonpiirteet. Paitsi että mukulat ovat paljon söpömpiä kuin minä.
10. Olin kyllä itekin pienenä aika söpö.
11. Osaan kaikkien maakuntalaulujen sanat.
12. En ole mistään kotoisin.
13. Asun mieluiten kerrostalossa.
14. En ole ikinä asunut rivitalossa, enkä haluaisi edes kokeilla.
15. Omakotitalossa olen asunut osapuilleen puolet elämästäni. Ei oo mun juttu.
16. Rakastan merenrantoja.
17. Kerron edellisessä kohdassa mainitsemani asian aina, kun osallistun tällaisiin kyselyihin.
18. Elämässäni on ollut etupäässä yksipuolisia ihastuksia. Joko minä olen ollut ihastunut johonkuhun, jota ei ole kiinnostanut pätkääkään, tai sitten minussa on roikkunut kiinni joku takiainen.
19. Siivoan ihan liian harvoin.
20. Tykkään pyykinpesusta.
21. Minusta on ihanaa nukkua puhtaissa lakanoissa.
22. Aamuisin minulle ei maistu ruoka.
23. Syön silti, jos joku laittaa tai tarjoaa minulle aamiaista. Paitsi puuroon en koske, yäk.
24. Tykkään riisipuurosta. Syön sitä kahdesti vuodessa sokerin ja kanelin kera.
25. Olen usein kärsimätön ja kovasanainen.
26. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että koulussa annetaan vieläkin numeroarvosana käytöksestä. Haloo, pahvit!
27. Tykkään Tampereesta.
28. Yritän vastata rehellisesti kaikkiin lasten kysymyksiin.
29. Se on yllättävän helppoa. Tai ainakin minä luulin, että se olisi vaikeampaa, ennen kuin sain omia lapsia.
30. Toistaiseksi äitiydessä vaikeinta on ollut lapsen kipu, suru tai pelko. Ne ottaisi mielellään kantaakseen, mutta kun ei voi.
31. Olen tosi tylsä tyyppi.
32. Minulla on ihania ystäviä, joiden mielestä en ole ollenkaan tylsä tyyppi.
33. Aloitin pianonsoiton 33 vuotta sitten, ja soitan edelleen, vaikka nykyisin ihan liian harvoin.
34. Jossain vaiheessa jopa kuvittelin hankkivani ammatin musiikin parista.
35. Sitten minulle valkeni, että en halua opettajaksi enkä muusikoksi.
36. Olen aina tiennyt paremmin, mitä en halua tehdä kuin mitä haluan. Siis ammatillisesti.
37. Pidän esiintymisestä.
38. Pelkään metsää.
39. Kirkas, pimeä tähtitaivas on minusta hieno mutta myös pelottava.
40. Olen nähnyt Etelän ristin.
41. Lapsena luin joka ilta itselleni iltarukouksen.
42. En muista, kuka minulle opetti rukouksen. Epäilen seurakunnan kerhon tätejä.
43. Haluaisin osata piirtää muotokuvan, niin että se olisi näköinen.
44. Teen omasta mielestäni hyvää ruokaa.
45. Suosikkivaatteeni on farkut.
46. Mulla on yhdet aidot crocsit, mallia off-road, ja valitettavasti on pakko sanoa, että ne ovat tosi hyvät kengät. Ei nyt ihan huipputasoa mutta jalkineiden top-kympissä kuitenkin. Susirumathan ne on mutta käyttöominaisuuksiltaan mainiot.
47. Olen kenkäfriikki ja tiedän sen mutta ylpeä sellainen.
48. Teen usein asioita hetken mielijohteesta.
49. Huijasin edellisessä kohdassa. Lähempänä totuutta olisi, jos "usein"-sanan tilalle sijoittaisi sanan "aina".
50. Olen huono suunnittelemaan mitään.
51. Paitsi että aterioita ja ruokalajeja saatan suunnitella vaikka monta päivää etukäteen.
52. Edellinen kohta saattaa johtua siitä, että en tykkää kaupassa käymisestä.
53. Inhoan telkkarimainoksia.
54. Kuuntelen radiota äärimmäisen harvoin. Se on harmi.
55. Tykkään letuista ja pannukakusta.
56. En ikinä paista lettuja enkä pannukakkua.
57. Jos tarvitsen taustamelua kotona, pidän telkkaria auki. Kanavista valitsen aamulla tv-kakkosen ja illalla fst-femman. Ne on jotenkin vähiten ärsyttäviä. (Ks. myös kohta 53.)
58. En osaa päättää, kirjoittaisinko kirjakielisesti vai en.
59. Kuvittelen, että minulla on telepaattinen yhteys joihinkin minulle erityisen läheisiin ihmisiin.
60. Olen ihmeissäni ja oudosti kiitollinen, jos joku on jaksanut lukea tänne asti.
61. Olen asunut kahdessa maassa.
62. Minulla on ollut 17 työpaikkaa ja 12 työnantajaa.
63. Nykyisessä työssäni olen ollut yli kymmenen vuotta.
64. Pelkään lääkäreitä ja terveydenhoitajia.
65. Haluan, että kotityöt tehdään minun tavallani.
66. En ole koskaan vienyt lapsiani Ruotsin-laivalle enkä Muumimaailmaan.
67. Sen sijaan olen vienyt lapsia muun muassa oopperaan, museoon, ravintolaan ja metsään. Ovat tykänneet.
68. Edelliset kaksi kohtaa johtuvat ihan silkasta itsekkyydestäni.
69. Kohdista 38 ja 67 voi päätellä, että toisinaan yritän voittaa pelkoni.
70. Olen aikuisena opetellut pitämään oluesta ja paistetusta maksasta.
71. Pidän oluesta tosi paljon. Maksasta en niinkään.
72. Olen vähän keskimittaista lyhyempi ja normaalipainoinen.
73. En ole ikinä ollut luokkakokouksessa.
74. En mielelläni nuku yksin.
75. Haluaisin, että Gabriel Byrne istuisi minun sohvallani. Ei mulla sille mitään sanottavaa olisi, mutta olisihan se koristeellinen.
76. Laulan poikani kanssa Teräsbetonin Metallisydäntä, niin että kaikaa.
77. No hei, lauletaan me muutakin.
78. Haluaisin jo mennä nukkumaan, mutta näköjään olen päättänyt tehdä tämän loppuun.
79. Jos kuulen vielä kerran sanan "narkolepsia", nukahdan.
80. Näen asioiden kaikki puolet.
81. En kestä ihmisiä, jotka eivät ota toisia huomioon.
82. Suuttuessani olen tosi hurja.
83. 11-vuotiaana katsoin telkkarista Dianan häät. Koko kuuden tunnin shoun.
84. Olin luultavasti meidän luokan viimeinen, jonka kotiin tuli väritelkkari.
85. Luin tämän listan äsken läpi ja yllätyin siitä, että niin moni kohta alkoi sanalla "en". Mitä, olenko niin negatiivinen ihminen?!
86. Yritän nähdä synkimmässäkin pilvessä kultareunuksen. Tai edes hopea. Okei, pronssikin käy.
87. Pidän lentävistä lauseista. Joskus ennen vanhaan kirjoittelin niitä muistiinkin.
88. Ikkunoissani on likaviiruja.
89. Minusta on kiva katsella uimahyppyjä.
90. Tykkään villasukista.
91. Suojatiellä astun valkoisille viiruille ja laatoituksella hypin saumojen yli.
92. Vilkuilen peilikuvaani näyteikkunoista.
93. Puhun pupuille ja oraville.
94. Haluaisin kilpikonnan.
95. Pidän kartoista.
96. Kuljeskelen aina välillä kasvitieteellisessä puutarhassa ja luen kasvien nimiä.
97. Nautin äitiyslomalla olemisesta.
98. Olen synnyttänyt keisarileikkauksella ja alateitse.
99. Aion syödä jäätelöä, vaikka se maksaisi mitä.
100. Kuvittelen, että jotkut runot ja laulut kertovat minusta.
1. Juon paljon kahvia.
2. Saan joskus kahvista mahani kipeäksi.
3. Juon sitä silti, koska olen pahasti koukussa kofeiiniin.
4. Siitä hyvästä en näköjään kovin helposti koukutu mihinkään muihin päihteisiin.
5. Paitsi Teho-osastoon.
6. Vietän liikaa aikaa naamakirjassa.
7. Yritän käydä uimahallissa vähintään kahdesti viikossa. Aika usein onnistunkin.
8. Lapseni ovat perineet äitinsä levottoman luonteenlaadun.
9. Ja kasvonpiirteet. Paitsi että mukulat ovat paljon söpömpiä kuin minä.
10. Olin kyllä itekin pienenä aika söpö.
11. Osaan kaikkien maakuntalaulujen sanat.
12. En ole mistään kotoisin.
13. Asun mieluiten kerrostalossa.
14. En ole ikinä asunut rivitalossa, enkä haluaisi edes kokeilla.
15. Omakotitalossa olen asunut osapuilleen puolet elämästäni. Ei oo mun juttu.
16. Rakastan merenrantoja.
17. Kerron edellisessä kohdassa mainitsemani asian aina, kun osallistun tällaisiin kyselyihin.
18. Elämässäni on ollut etupäässä yksipuolisia ihastuksia. Joko minä olen ollut ihastunut johonkuhun, jota ei ole kiinnostanut pätkääkään, tai sitten minussa on roikkunut kiinni joku takiainen.
19. Siivoan ihan liian harvoin.
20. Tykkään pyykinpesusta.
21. Minusta on ihanaa nukkua puhtaissa lakanoissa.
22. Aamuisin minulle ei maistu ruoka.
23. Syön silti, jos joku laittaa tai tarjoaa minulle aamiaista. Paitsi puuroon en koske, yäk.
24. Tykkään riisipuurosta. Syön sitä kahdesti vuodessa sokerin ja kanelin kera.
25. Olen usein kärsimätön ja kovasanainen.
26. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että koulussa annetaan vieläkin numeroarvosana käytöksestä. Haloo, pahvit!
27. Tykkään Tampereesta.
28. Yritän vastata rehellisesti kaikkiin lasten kysymyksiin.
29. Se on yllättävän helppoa. Tai ainakin minä luulin, että se olisi vaikeampaa, ennen kuin sain omia lapsia.
30. Toistaiseksi äitiydessä vaikeinta on ollut lapsen kipu, suru tai pelko. Ne ottaisi mielellään kantaakseen, mutta kun ei voi.
31. Olen tosi tylsä tyyppi.
32. Minulla on ihania ystäviä, joiden mielestä en ole ollenkaan tylsä tyyppi.
33. Aloitin pianonsoiton 33 vuotta sitten, ja soitan edelleen, vaikka nykyisin ihan liian harvoin.
34. Jossain vaiheessa jopa kuvittelin hankkivani ammatin musiikin parista.
35. Sitten minulle valkeni, että en halua opettajaksi enkä muusikoksi.
36. Olen aina tiennyt paremmin, mitä en halua tehdä kuin mitä haluan. Siis ammatillisesti.
37. Pidän esiintymisestä.
38. Pelkään metsää.
39. Kirkas, pimeä tähtitaivas on minusta hieno mutta myös pelottava.
40. Olen nähnyt Etelän ristin.
41. Lapsena luin joka ilta itselleni iltarukouksen.
42. En muista, kuka minulle opetti rukouksen. Epäilen seurakunnan kerhon tätejä.
43. Haluaisin osata piirtää muotokuvan, niin että se olisi näköinen.
44. Teen omasta mielestäni hyvää ruokaa.
45. Suosikkivaatteeni on farkut.
46. Mulla on yhdet aidot crocsit, mallia off-road, ja valitettavasti on pakko sanoa, että ne ovat tosi hyvät kengät. Ei nyt ihan huipputasoa mutta jalkineiden top-kympissä kuitenkin. Susirumathan ne on mutta käyttöominaisuuksiltaan mainiot.
47. Olen kenkäfriikki ja tiedän sen mutta ylpeä sellainen.
48. Teen usein asioita hetken mielijohteesta.
49. Huijasin edellisessä kohdassa. Lähempänä totuutta olisi, jos "usein"-sanan tilalle sijoittaisi sanan "aina".
50. Olen huono suunnittelemaan mitään.
51. Paitsi että aterioita ja ruokalajeja saatan suunnitella vaikka monta päivää etukäteen.
52. Edellinen kohta saattaa johtua siitä, että en tykkää kaupassa käymisestä.
53. Inhoan telkkarimainoksia.
54. Kuuntelen radiota äärimmäisen harvoin. Se on harmi.
55. Tykkään letuista ja pannukakusta.
56. En ikinä paista lettuja enkä pannukakkua.
57. Jos tarvitsen taustamelua kotona, pidän telkkaria auki. Kanavista valitsen aamulla tv-kakkosen ja illalla fst-femman. Ne on jotenkin vähiten ärsyttäviä. (Ks. myös kohta 53.)
58. En osaa päättää, kirjoittaisinko kirjakielisesti vai en.
59. Kuvittelen, että minulla on telepaattinen yhteys joihinkin minulle erityisen läheisiin ihmisiin.
60. Olen ihmeissäni ja oudosti kiitollinen, jos joku on jaksanut lukea tänne asti.
61. Olen asunut kahdessa maassa.
62. Minulla on ollut 17 työpaikkaa ja 12 työnantajaa.
63. Nykyisessä työssäni olen ollut yli kymmenen vuotta.
64. Pelkään lääkäreitä ja terveydenhoitajia.
65. Haluan, että kotityöt tehdään minun tavallani.
66. En ole koskaan vienyt lapsiani Ruotsin-laivalle enkä Muumimaailmaan.
67. Sen sijaan olen vienyt lapsia muun muassa oopperaan, museoon, ravintolaan ja metsään. Ovat tykänneet.
68. Edelliset kaksi kohtaa johtuvat ihan silkasta itsekkyydestäni.
69. Kohdista 38 ja 67 voi päätellä, että toisinaan yritän voittaa pelkoni.
70. Olen aikuisena opetellut pitämään oluesta ja paistetusta maksasta.
71. Pidän oluesta tosi paljon. Maksasta en niinkään.
72. Olen vähän keskimittaista lyhyempi ja normaalipainoinen.
73. En ole ikinä ollut luokkakokouksessa.
74. En mielelläni nuku yksin.
75. Haluaisin, että Gabriel Byrne istuisi minun sohvallani. Ei mulla sille mitään sanottavaa olisi, mutta olisihan se koristeellinen.
76. Laulan poikani kanssa Teräsbetonin Metallisydäntä, niin että kaikaa.
77. No hei, lauletaan me muutakin.
78. Haluaisin jo mennä nukkumaan, mutta näköjään olen päättänyt tehdä tämän loppuun.
79. Jos kuulen vielä kerran sanan "narkolepsia", nukahdan.
80. Näen asioiden kaikki puolet.
81. En kestä ihmisiä, jotka eivät ota toisia huomioon.
82. Suuttuessani olen tosi hurja.
83. 11-vuotiaana katsoin telkkarista Dianan häät. Koko kuuden tunnin shoun.
84. Olin luultavasti meidän luokan viimeinen, jonka kotiin tuli väritelkkari.
85. Luin tämän listan äsken läpi ja yllätyin siitä, että niin moni kohta alkoi sanalla "en". Mitä, olenko niin negatiivinen ihminen?!
86. Yritän nähdä synkimmässäkin pilvessä kultareunuksen. Tai edes hopea. Okei, pronssikin käy.
87. Pidän lentävistä lauseista. Joskus ennen vanhaan kirjoittelin niitä muistiinkin.
88. Ikkunoissani on likaviiruja.
89. Minusta on kiva katsella uimahyppyjä.
90. Tykkään villasukista.
91. Suojatiellä astun valkoisille viiruille ja laatoituksella hypin saumojen yli.
92. Vilkuilen peilikuvaani näyteikkunoista.
93. Puhun pupuille ja oraville.
94. Haluaisin kilpikonnan.
95. Pidän kartoista.
96. Kuljeskelen aina välillä kasvitieteellisessä puutarhassa ja luen kasvien nimiä.
97. Nautin äitiyslomalla olemisesta.
98. Olen synnyttänyt keisarileikkauksella ja alateitse.
99. Aion syödä jäätelöä, vaikka se maksaisi mitä.
100. Kuvittelen, että jotkut runot ja laulut kertovat minusta.
25.8.10
Täällä ei ole mitään nähtävää
Huh huh. Tää mun bloggaustahti on kyllä sen verran kova, että jos en kohta vähennä bloggaamista, saan bloggauskyynärpään ja bloggaustupintulehduksen. Kaiken uhalla kuitenkin taas ilahdutan teitä syvällisillä mietteilläni!
Joo. Tota noin. Eipä tässä muuta.
Joo. Tota noin. Eipä tässä muuta.
11.6.10
Mitä teen tänä kesänä
Kouluaine, kirjoittanut Kukkis 40 v.
Aion viettää hyvin toimeliaan kesän. Ostan oman vesijuoksuvyön, käyn lenkillä ainakin joka toinen päivä, ja osallistun vähintään yhdelle joogakurssille.
Vaikka mökkeilisinkin kesällä, pidän kodin tiptop-kunnossa. Käyn joka viikko mökiltä kotona imuroimassa ja pesemässä ikkunat.
Viltsu on horoskoopissa krapu, joten hän viettää kesällä synttäreitään. Muistoksi synttärijuhlista aion virkata jokaiselle neljällekymmenelle vieraalle pipon. Siksi kysyn kutsukortissa ruoka-aineallergioiden lisäksi myös osallistujien lempivärejä.
Aion elää tosi terveellisesti. Jätskiä en syö ollenkaan, ja alkoholia käytän vain hyvin maltillisesti. Kuinka monta huurteista ihminen oikeastaan tarvitsee kesän aikana? Ei kovin monta.
Sitten heräsin, ja kaikki olikin vain unta.
*****
Kiitokset hyvistä ideoista: Kriisille aiheesta ja Allylle kirjoituksen muodosta.
Aion viettää hyvin toimeliaan kesän. Ostan oman vesijuoksuvyön, käyn lenkillä ainakin joka toinen päivä, ja osallistun vähintään yhdelle joogakurssille.
Vaikka mökkeilisinkin kesällä, pidän kodin tiptop-kunnossa. Käyn joka viikko mökiltä kotona imuroimassa ja pesemässä ikkunat.
Viltsu on horoskoopissa krapu, joten hän viettää kesällä synttäreitään. Muistoksi synttärijuhlista aion virkata jokaiselle neljällekymmenelle vieraalle pipon. Siksi kysyn kutsukortissa ruoka-aineallergioiden lisäksi myös osallistujien lempivärejä.
Aion elää tosi terveellisesti. Jätskiä en syö ollenkaan, ja alkoholia käytän vain hyvin maltillisesti. Kuinka monta huurteista ihminen oikeastaan tarvitsee kesän aikana? Ei kovin monta.
Sitten heräsin, ja kaikki olikin vain unta.
*****
Kiitokset hyvistä ideoista: Kriisille aiheesta ja Allylle kirjoituksen muodosta.
9.6.10
Opetus numero 40:
Virheitään ei kannata katua. Niistä pitää ottaa opiksi.
Yksi entisessä elämässäni tekemistäni virheistä on tänään potkinut minua persuksille oikein urakalla. Olisiko kannattanut edes joskus kuunnella toista ja tehdä kompromissi, olisiko, mitä häh?
Toisaalta, missä minä olisin, jos olisin elänyt toisin? Ainakaan ei olisi Lilli-vauvaa.
Juuri tänään on sellainen päivä, että olisi ollut kiva lähteä baariin yksille, mutta en ole löytänyt kaveria, ainakaan vielä. Onneksi aamulla sattui olemaan uimahallitreffit kauan kadoksissa olleen ystävän kanssa. Joidenkin ihmisten kanssa ei haittaa, vaikka heitä ei tapaisi vuosikausiin - juttu on silti yhtä helppo aloittaa kuin olisi viimeksi nähty eilen. Kiitos heistä korkeammalle voimalle, evoluutiolle tai mille tahansa muulle instanssille.
Virheitään ei kannata katua. Niistä pitää ottaa opiksi.
Yksi entisessä elämässäni tekemistäni virheistä on tänään potkinut minua persuksille oikein urakalla. Olisiko kannattanut edes joskus kuunnella toista ja tehdä kompromissi, olisiko, mitä häh?
Toisaalta, missä minä olisin, jos olisin elänyt toisin? Ainakaan ei olisi Lilli-vauvaa.
Juuri tänään on sellainen päivä, että olisi ollut kiva lähteä baariin yksille, mutta en ole löytänyt kaveria, ainakaan vielä. Onneksi aamulla sattui olemaan uimahallitreffit kauan kadoksissa olleen ystävän kanssa. Joidenkin ihmisten kanssa ei haittaa, vaikka heitä ei tapaisi vuosikausiin - juttu on silti yhtä helppo aloittaa kuin olisi viimeksi nähty eilen. Kiitos heistä korkeammalle voimalle, evoluutiolle tai mille tahansa muulle instanssille.
29.5.10
Jospa nyt vaan pistän kirjaimia riviin
Oli helppo päättää, että aloitan uudestaan bloggaamisen. Päätöksen toteuttaminen on osoittautunut hieman vaikeammaksi.
Bloggaustauon aikana olen ehtinyt ihan liiaksi tottua mikrobloggaukseen (yäk mikä sana). Mulle ei yksinkertaisesti tule mieleen mitään naamakirjan statuspäivitystä kummempaa kirjoitettavaa. Enkä kai nyt sentään voi kirjoittaa tänne ihan samoja kuin sinne. Vai?
Joskus kuvittelin jopa, että voisin kirjoittaa jotain, mikä riittävän etäältä ja silmät sirrillä katsottuna vaikuttaisi huumorilta, mutta naamakirja on vienyt multa senkin taidon. Nyyh. Kaik män.
Ihmissuhteista nillittämisen lopetin jo silloin, kun hylkäsin vanhan Kukkamaan ja siirryin tänne, eikä mulla ole mitään halua aloittaa sitä uudestaan.
Mistä siis kirjoittaisin?
Tilanne vaatii toimenpiteitä. Onko meemejä enää, vai onko ne kuopattu? Nyt tarttis joko pistää näppis laulamaan vaikka väkisin - tai kuopata koko hanke.
Bloggaustauon aikana olen ehtinyt ihan liiaksi tottua mikrobloggaukseen (yäk mikä sana). Mulle ei yksinkertaisesti tule mieleen mitään naamakirjan statuspäivitystä kummempaa kirjoitettavaa. Enkä kai nyt sentään voi kirjoittaa tänne ihan samoja kuin sinne. Vai?
Joskus kuvittelin jopa, että voisin kirjoittaa jotain, mikä riittävän etäältä ja silmät sirrillä katsottuna vaikuttaisi huumorilta, mutta naamakirja on vienyt multa senkin taidon. Nyyh. Kaik män.
Ihmissuhteista nillittämisen lopetin jo silloin, kun hylkäsin vanhan Kukkamaan ja siirryin tänne, eikä mulla ole mitään halua aloittaa sitä uudestaan.
Mistä siis kirjoittaisin?
Tilanne vaatii toimenpiteitä. Onko meemejä enää, vai onko ne kuopattu? Nyt tarttis joko pistää näppis laulamaan vaikka väkisin - tai kuopata koko hanke.
8.4.10
Sappisaippua, rakkauteni
Joko meidän Viltsu oli tavallista siistimpi vauva, tai sitten muistini hänen vauva-ajoiltaan on hyvin valikoiva. Esimerkiksi tahranpoistosta minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia.
Tiedän tämän kuuluvan niihin aiheisiin, joista ette halua tietää mitään, mutta paljastan silti: vauvat kakkaavat paljon, ja vauvan kakka tahraa.
Onneksi on keksitty sappisaippua. Jos ette tiedä, mitä se on, googlatkaa – tai vielä parempaa, marssikaa ostamaan sitä. Sitä voi hinkata tahraan kuin tahraan, ja lika irtoaa pesukoneessa.
Ei mulla muuta. Poistun takaisin hinkkaamaan.
26.3.10
Sillä aikaa viidakossa
Melkein vuoden kestänyt blogitauko ehkä vaatisi pientä kuulumisten päivittämistä, vaikka monet teistä lukijoista tuntevatkin minut myös muuta kautta. Yks kaks perheeni on taas kasvanut yhdellä ja olen äitiyslomalainen – se tietysti antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mitä olen tällä välillä puuhaillut, mutta silti. Miten tähän on tultu?
Lyhyesti voisi sanoa, että vihdoin otin elämäni omiin käsiini. Ihan hyvä saavutus nelikymppiseltä. Kun kerran satuin löytämään miehen, joka halusi lisää lapsia ja vieläpä minun kanssani, en analysoinut asiaa puhki vaan ryhdyin toimeen. Kyseinen ukko on tuo tämänhetkinen Elämäni Mies EM, joka pitää majaa meillä kohta kolmatta vuotta. Perheeseen kuuluu myös hänen vanhempi tyttärensä Piitu, nelivuotias käpy.
Nick Hornbyn Poika-kirjan päähenkilöllä on filosofia, joka kuuluu jotensakin näin: kaksi ihmistä ei riitä, vaan tarvitaan enemmän, kokonainen lauma. Olen ihan samaa mieltä. Parisuhde on aina ja joka tapauksessa epätäydellinen. Siinä on liikaa liikkuvia osia, joihin kaikkiin ei itse voi vaikuttaa, kun sillä toisellakin, samperi soikoon, on oma tahto ja omia käsityksiään. Omassa laumassani suurin ilo ja luotettavin tuki ovat vanhemmat ja sisarukset lapsineen. Samaa perinnettä haluan itsekin jatkaa seuraaviin polviin.
Reilu vuosi sitten päätin, että minun on turha tuhlata rajallista aikaani pähkäilemällä, onko tämä se mies, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni. Eikö ole aika arvokasta, jos me nyt just satutaan haluamaan samoja asioita? Kiikkustuolissa on kivempi katua sitä, mitä on tehnyt, kuin sitä, mitä on jättänyt tekemättä.
Tämän päätöksen hedelmä tuhisee nyt tyytyväisenä sitterissä olohuoneen lattialla.
24.3.10
Tällä viikolla olen enimmäkseen syöttänyt vauvaa
Olen aina ihmetellyt ja usein myös ääneen päivitellyt eläkeläisiä. Sillä sekunnilla kun he saavat käyttöönsä kaiken maailman ajan, he eivät yhtäkkiä enää ehdikään tehdä mitään.
Hyvä esimerkki on kummitätini, joka on edelleen yhtä reipas ja toimelias nainen kuin on aina ennenkin ollut – mutta jonka kalenterin yksi kampaajakäynti tai pihasiivous saa ratkeamaan liitoksistaan. Samalle päivälle tai joskus edes viikolle ei voi sopia mitään muuta. Tästä syystä treffien järjestämiseen hänen kanssaan menee aina vähintään kuukausi.
Taas kerran, kuten aina, pilkka osui omaan nilkkaan. Tätä nykyä en tee juuri muuta kuin syötän vauvaa, vaihdan vaippoja ja pesen pyykkiä. Jos päivässä on yksikin tästä kaavasta poikkeava, ennalta sovittu meno, olen sen jälkeen ihan naatti.
Yksitoikkoisuudesta tulee elämäntapa. Päivät kulkevat samaa pientä rataansa, jonka ulkopuoliset asiat lakkaavat kiinnostamasta. Uutisia ei jaksa seurata. Naamakirjakin on vähän siinä ja siinä.
Älkää käsittäkö väärin, arvostan valtavasti meikäläistä pitkää äitiys- ja vanhempainvapaata. On ihanaa vain olla, varsinkin kun oleminen ei ole mitenkään "vain" vaan keskittynyttä läsnäoloa: vauvan vieressä köllöttelemistä ja seurustelemista, koululaisen kanssa keskustelemista ja pienten pulmien ratkaisemista. Jos en olisi jäänyt vauvavapaalle, olisi varmaan ollut pakko yrittää saada vuorotteluvapaata tai jotain. Juuri tällaista aikaa olen kaivannut.
Tylsä elämä on vaihteeksi aivan käsittämättömän mukavaa. Siinä on kuitenkin yksi huono puoli: siitä on vaikea keksiä mitään kerrottavaa. Aion silti yrittää.
22.3.10
Niin tylsää mulla on ...
... että harkitsen jopa blogin kaivamista tuhkasta. Katsotaan, huomaako kukaan.
29.5.09
Rukkaset naulaan
Rukkanen parka. Pieni, vaatimaton vaatekappale pitää talvipakkasilla näppimme lämpiminä, ja mitä se saa palkaksi aherruksestaan? - Sanontoja, joilla viitataan ikäviin tai vielä ikävämpiin asioihin. Ne voi antaa tai saada tai heittää naulaan. Huonosti käyttäytyvistä lemmikeistä voi uhata jopa tehdä sellaiset.
Nyt on tullut naulaan heittämisen aika. Bloggaamisen kulta-aikana kirjoitusaiheita ei tarvinnut kaivella väkisin ja pelkkä ajatus Veijo Bloggeriin kirjautumisesta hykerrytti kuin olisi ollut kuumatkin treffit tulossa. Sori vaan Veijo, mutta tää meidän juttu ei enää toimi.
Mielelläni yhä luen blogeja ja joskus harvoin kommentoinkin, mutta oma blogi ei ole mielessä ikinä. Naamakirja vie isoimman siivun sosiaalisesta nettiajasta, ja mikrobloggaus alkaa nousta sen rinnalle toiseksi aikasyöpöksi.
Pelkkää ajanpuutetta en voi kuitenkaan syyttää viime aikojen laiskasta bloggaamisestani. Kukkamaan puolittainen anonymiteetti on myös alkanut vaivata. Läheisimmät blogitutut ovat tätä nykyä tuttuja muuallakin - sellaisissa ympyröissä, joissa olen enemmän oma itseni tai ainakin esiinnyn omalla nimelläni. Kuka tämä "Kukkis" oikein on, ja miksi minun pitäisi raahata häntä mukanani?
Kiitän ystäviä, tuttuja ja vieraita, kaikkia teitä, jotka olette lukeneet, kommentoineet, poikenneet satunnaisesti tai vierailleet uskollisesti. Teidän kanssanne olen nauranut monet naurut ja tainnut joskus jonkun kyyneleenkin vuodattaa. Täältä olen saanut tukea silloin kun olen tarvinnut - ja tiedätte varmaan, että olen tarvinnut.
Tavataan toisaalla!
P. S. Jos jäät kaipaamaan yhteystietojani tai haluaisit kaverikseni vaikkapa Naamakirjassa, ilmoitathan joko kommentilla tai sähköpostilla. Kukkiksen sähköpostiosoite kukkis7 (ättä) gmail.com toimii toistaiseksi, mutta luen sitä erittäin harvoin.
Nyt on tullut naulaan heittämisen aika. Bloggaamisen kulta-aikana kirjoitusaiheita ei tarvinnut kaivella väkisin ja pelkkä ajatus Veijo Bloggeriin kirjautumisesta hykerrytti kuin olisi ollut kuumatkin treffit tulossa. Sori vaan Veijo, mutta tää meidän juttu ei enää toimi.
Mielelläni yhä luen blogeja ja joskus harvoin kommentoinkin, mutta oma blogi ei ole mielessä ikinä. Naamakirja vie isoimman siivun sosiaalisesta nettiajasta, ja mikrobloggaus alkaa nousta sen rinnalle toiseksi aikasyöpöksi.
Pelkkää ajanpuutetta en voi kuitenkaan syyttää viime aikojen laiskasta bloggaamisestani. Kukkamaan puolittainen anonymiteetti on myös alkanut vaivata. Läheisimmät blogitutut ovat tätä nykyä tuttuja muuallakin - sellaisissa ympyröissä, joissa olen enemmän oma itseni tai ainakin esiinnyn omalla nimelläni. Kuka tämä "Kukkis" oikein on, ja miksi minun pitäisi raahata häntä mukanani?
Kiitän ystäviä, tuttuja ja vieraita, kaikkia teitä, jotka olette lukeneet, kommentoineet, poikenneet satunnaisesti tai vierailleet uskollisesti. Teidän kanssanne olen nauranut monet naurut ja tainnut joskus jonkun kyyneleenkin vuodattaa. Täältä olen saanut tukea silloin kun olen tarvinnut - ja tiedätte varmaan, että olen tarvinnut.
Tavataan toisaalla!
P. S. Jos jäät kaipaamaan yhteystietojani tai haluaisit kaverikseni vaikkapa Naamakirjassa, ilmoitathan joko kommentilla tai sähköpostilla. Kukkiksen sähköpostiosoite kukkis7 (ättä) gmail.com toimii toistaiseksi, mutta luen sitä erittäin harvoin.
5.4.09
Nainen löysi pakastimestaan lohen
Kun lapset ovat poissa, elämme pellossa, tämähän on jo moneen kertaan todettu. Keskitymme tärkeisiin asioihin, kuten toisiimme, ja jätämme väliin epäoleellisuudet kuten kaupassa käymisen. Ruokaa laitetaan reseptillä "mitä kaapista löytyy", ja toisinaan siitä tulee silti jumalaisen hyvää. Esimerkiksi eilinen sapuska oli sen verran maukasta, että siitä pitää kirjoittaa muistoksi jälkipolville.
Kävi sellainen tuuri, että pakastimesta löytyi paketti lohta annospaloina. Pakastekala on pakastekalaa, mutta on se parempaa kuin ei kalaa ollenkaan. Lätkäisin kohmeiset fisut rasvattuun uunivuokaan ja rouhin niiden päälle rutkasti pippuria. Ladoin vuokaan pilkotun salottisipulin, tuoretta timjamia ja muutaman oliivin. Peittelin lohipalat tomaattiviipaleilla ja aurajuustoklönteillä, ja pirskottelin koko komeuden päälle puolikkaan sitruunan mehun. Paistoin uunissa puolisen tuntia. Meidän uunimme on sökö, ja siksi jouduin vääntämään lämmön 225 asteeseen (sori vaan, Itämeri), mutta parisataa tai vähemmänkin riittäisi varmasti mainiosti.
Teki hirveästi mieli perunaa lisukkeeksi, mutta meillä ei ollut potun pottua. Onneksi oli jotain vähän paremman sorttisia ranskalaisia, joita laitoin samoilla lämmöillä kalan kanssa. Tammenlehväsalaatista, tomaatista ja tuoreesta basilikasta syntyi salaatti, ja ruokajuomaksi löytyi jääkylmä olut.
Aah. Taas jaksoi.
Ruoan jälkeen ajelimme ratikalla Kolmikulmaan ja kävelimme meren rantaan. Vähän sataa tihuutti, mutta ei me oltu sokerista. Jälkkäriksi nautimme Ursulassa rommikaakaot - herkullista! suosittelen! - ja niiden voimin kävelimme rantoja pitkin melkein kotiin asti.
Meri on hurja ja hieno, hurjan hieno. Muistutus itselle: korjauta se uuni.
31.3.09
Tuuli ei tuule mutta jalat vielä kantaa
Toim. huom. Otsikkoon sisältyy vitsi. En väitä että se olisi erityisen hyvä.
Tämän vuodenajan huonoimpia puolia: Jos olisi laittanut yhtään vähemmän vaatetta päälle, viimeistään illalla olisi palellut. Toisaalta sittenhän olisi voinut ottaa ratikan kotiin. Piilomajassa on keskusteltu kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden hyvistä puolista, ja ratikka on yksi ensin mainituista. Toinen on se, että kun lähden huomenna kotoa klo 7:15, ehdin jumppaan ja silti vielä töihinkin yhdeksäksi.
Kesäaikaan siirtyminen ei ole taaskaan vaikuttanut meidän huushollin elämään juuri millään tavalla. Ainut näkyvä muutos on ollut se, että ekaluokkalainen on uskaltautunut iltaisinkin muutaman korttelin päähän kaverinsa pihalle pelaamaan sählyä.
Sama ekaluokkalainen totesi päivänä muutamana: "Äiti, miksei meilläkin voi olla ruokapöydässä balsamicoa, kun koulussakin on. Sitä on niin kiva pirskotella salaatin päälle." Ei ole kouluruoka niin kuin ennen.
11.3.09
Ajetaan me randomilla
Touhis haastoi mut kertomaan satunnaisia asioita itsestäni.
Säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
Tässä tulee:
1. Vanhenemisessa ei minun mielestäni ole muuta vikaa kuin se, että jäljellä oleva aika lyhenee. Rupsahtaminen ja ryppyyntyminen on toistaiseksi ollut minusta pelkästään mielenkiintoista, vaikka varmaan se jossain vaiheessa ylittää rajan, jonka jälkeen alkaa ottaa pattiin.
2. Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut autoa 17-18 vuoteen. Ei ole ollut tarvetta. Enää en edes osaisi ajaa, enkä aio opetella uudestaan, ellei ole ihan pakko. Juuri nyt en keksi, mikä sellainen pakko voisi olla.
3. Tykkään terävistä lyijykynistä. Juuri teroitettu kynä on vähän liian terävä, mutta kun sillä hetken kirjoittaa, se saavuttaa terävyyden ja tylsyyden välisen optimaalisen tilan.
4. Töissä muhun iskee aina kaksi hirveää himoa: a) makean syömiseen ja b) typerien nettipelien pelaamiseen. Kotona en suo kummallekaan ajatustakaan.
5. Ikävöin hurjasti siskoni lapsia, joita en ole nähnyt yli kuukauteen.
6. Kun on minun vuoroni viedä Viltsua harrastuksiin, otan dekkarin mukaan ja livistän odotusajaksi lähibaariin lukemaan ja juomaan yhden oluen.
En haasta ketään, koska kaikki on arvatenkin jo haastettu.
Säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
Tässä tulee:
1. Vanhenemisessa ei minun mielestäni ole muuta vikaa kuin se, että jäljellä oleva aika lyhenee. Rupsahtaminen ja ryppyyntyminen on toistaiseksi ollut minusta pelkästään mielenkiintoista, vaikka varmaan se jossain vaiheessa ylittää rajan, jonka jälkeen alkaa ottaa pattiin.
2. Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut autoa 17-18 vuoteen. Ei ole ollut tarvetta. Enää en edes osaisi ajaa, enkä aio opetella uudestaan, ellei ole ihan pakko. Juuri nyt en keksi, mikä sellainen pakko voisi olla.
3. Tykkään terävistä lyijykynistä. Juuri teroitettu kynä on vähän liian terävä, mutta kun sillä hetken kirjoittaa, se saavuttaa terävyyden ja tylsyyden välisen optimaalisen tilan.
4. Töissä muhun iskee aina kaksi hirveää himoa: a) makean syömiseen ja b) typerien nettipelien pelaamiseen. Kotona en suo kummallekaan ajatustakaan.
5. Ikävöin hurjasti siskoni lapsia, joita en ole nähnyt yli kuukauteen.
6. Kun on minun vuoroni viedä Viltsua harrastuksiin, otan dekkarin mukaan ja livistän odotusajaksi lähibaariin lukemaan ja juomaan yhden oluen.
En haasta ketään, koska kaikki on arvatenkin jo haastettu.
Puhtaus on puoli ruokaa
Otsikko on varastettu Satujattarelta.
Viime aikoina olen usein ajautunut keskusteluihin palashampoosta ja pesupähkinöistä. Olen kummankin tuotteen käyttäjä ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille.
Tukanpesuun olen käyttänyt Vihreän kosmetiikan brunettishampoota ja lasten kehäkukkashampoota ja tykännyt niistä. Paitsi että palashampoo on pakkausten ja kuljetuksen kannalta nestemäistä ekologisempaa, sen etuna on, että hiukset pysyvät pidempään puhtaan tuntuisina. Yksi palashampoomyyjä hehkutti sen avulla saaneensa luonnonkiharansa takaisin - tiedä häntä, mulla ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin piikkisuoraa tukkaa. Ehkä omat hiukseni ovat pikkuisen vähemmän sähköiset ja pikkuisen tuuheammat, kun olen pessyt niitä palashampoolla, mutta tämä on ihan mutu-tuntumaa. Joka tapauksessa palashampoopesulla voi kuvitella pelastavansa palan maailmaa, ja sellaista supersankarifiilistä ei sovi vähätellä.
Pesupähkinöissä on sama hyvä puoli. Jotkut ovat epäilleet, saako niillä pyykin puhtaaksi. Minä ainakin saan (toim. huom.: meillä pestään yhden sottaisen pikkutytön, yhden ulkoilullisen koululaisen ja kahden hikisen aikuisen pyykit). Tuoksuttomuus on minulle pelkkää plussaa, mutta jos tuoksuja kaipaa, pesuveteen voi lisätä esimerkiksi laventelia. Tahranpoistoon käytän sappisaippuaa, tosin enpä muista, milloin olisin viimeksi tarvinnut sitä.
Näillä linjoilla kun ollaan: siivouksessa olen jo monta vuotta vannonut Universal Stonen nimiin. Tai siis minähän asun sikolätissä, mutta jos siivoaisin, käyttäisin sitä. En oikein tajua, mihin sen teho perustuu, mutta se toimii, ja lisäksi se on riittoisaa ja biohajoavaa.
Viime aikoina olen usein ajautunut keskusteluihin palashampoosta ja pesupähkinöistä. Olen kummankin tuotteen käyttäjä ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille.
Tukanpesuun olen käyttänyt Vihreän kosmetiikan brunettishampoota ja lasten kehäkukkashampoota ja tykännyt niistä. Paitsi että palashampoo on pakkausten ja kuljetuksen kannalta nestemäistä ekologisempaa, sen etuna on, että hiukset pysyvät pidempään puhtaan tuntuisina. Yksi palashampoomyyjä hehkutti sen avulla saaneensa luonnonkiharansa takaisin - tiedä häntä, mulla ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin piikkisuoraa tukkaa. Ehkä omat hiukseni ovat pikkuisen vähemmän sähköiset ja pikkuisen tuuheammat, kun olen pessyt niitä palashampoolla, mutta tämä on ihan mutu-tuntumaa. Joka tapauksessa palashampoopesulla voi kuvitella pelastavansa palan maailmaa, ja sellaista supersankarifiilistä ei sovi vähätellä.
Pesupähkinöissä on sama hyvä puoli. Jotkut ovat epäilleet, saako niillä pyykin puhtaaksi. Minä ainakin saan (toim. huom.: meillä pestään yhden sottaisen pikkutytön, yhden ulkoilullisen koululaisen ja kahden hikisen aikuisen pyykit). Tuoksuttomuus on minulle pelkkää plussaa, mutta jos tuoksuja kaipaa, pesuveteen voi lisätä esimerkiksi laventelia. Tahranpoistoon käytän sappisaippuaa, tosin enpä muista, milloin olisin viimeksi tarvinnut sitä.
Näillä linjoilla kun ollaan: siivouksessa olen jo monta vuotta vannonut Universal Stonen nimiin. Tai siis minähän asun sikolätissä, mutta jos siivoaisin, käyttäisin sitä. En oikein tajua, mihin sen teho perustuu, mutta se toimii, ja lisäksi se on riittoisaa ja biohajoavaa.
10.3.09
Joka päivä on naistenpäivä
Naistenpäivänä tein sitä mitä kuuluukin: kävin pitkällä juorulenkillä meren jäällä, olin kaverin luona kylässä ja nautin hänen miehensä tekemän lounaan ja kotimatkalla ostin itselleni tulppaaneja. Silloin ehtinyt mihinkään meemeihin tarttumaan, mutta mihinkäs tämä Tiinalta napattu kahdessa päivässä vanhenisi?
Testaa kuinka tosinainen olet. TOSInainen ruksaa kaikki vaihtoehdot. Täytä juoksevin numeroin niin näet heti tuloksen.
Oletko koskaan
[1] vetänyt toista naista tukasta tai raapinut (olen kasvanut siskojen kanssa)
[2] flirttaillut tuntemattomien miesten kanssa
[3] flirttaillut tuttujen miesten kanssa
[ ] teeskennellyt ystävää (en ystävää mutta kaveria kyllä)
[4] puhunut selän takana pahaa
[5] näyttänyt merkitseviä ilmeitä tai käsimerkkejä toisen näkemättä
[ ] topannut rintsikoita (omissa täytteissä on tarpeeksi ja vähän liikaakin)
[ ] ollut juhlimassa ilman alushousuja (saunomista ei varmaan lasketa)
[6] korjannut sukkahousuja kynsilakalla
[7] kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin
[8] udellut ihmisistä
[9] juoruillut
[ ] nyppinyt kulmakarvat (au, sattuu)
[10] sheivannut intiimialuetta
[ ] käyttänyt hiuslisäkettä tai pidennyksiä (en muistaakseni)
[ ] värjännyt hiukset vähintään kahdella värillä yhtäaikaa
[11] leiponut pullaa (viimeksi 20 vuotta sitten)
[ ] nyplännyt pitsiä (olen vain katsellut vierestä, kun mummo on nyplännyt)
[12] graavannut lohta (se on helppoa)
[ ] ollut pikalaihdutuskuurilla
[ ] lihonut takaisin
[13] valehdellut painosi (ei kai siitä kuulukaan puhua totta?)
[ ] käynyt manikyyrissä
[ ] käynyt pedikyyrissä (varmaan pitäisi, kun omahoito ei kohta enää auta)
[ ] käyttänyt laihdutustuotteita
[14] "korjaillut" valokuvaasi
[15] ollut tilanteessa, jossa maskarat ovat valuneet pitkin poskia
[16] valehdellut ikäsi tai ollut tarkoituksella asiasta hiljaa
[17] käyttänyt ryppyvoidetta (jos silmänympärysvoide lasketaan)
[ ] käyttänyt hoikentavia sukkahousuja
[ ] liikkunut vain ulkonäkösyistä (häh?)
[18] keikistellyt peilin edessä (olenhan ollut pikkutyttö)
[ ] käyttänyt sukkanauhaliivejä (valitettavasti en!)
[ ] poseerannut alasti (ai valokuvissa? en)
[19] ihaillut missejä (pienenä tykkäsin Sirpa Viljamaasta, niin, ja olihan mulla myös Johanna Raunio -paperinukke)
[ ] osallistunut missikisoihin
[20] meikannut liikaa
[21] pillahtanut itkuun juhlien pikkutunneilla (todennäköisesti olen, koska liikutun säälittävän helposti ja itkeä tirauttelen kaikenlaisissa tilanteissa)
[22] parantanut maailmaa koko yön
[23] puhunut puhelimessa tunnin putkeen toisen naisen kanssa (useastikin lankapuhelinten aikaan, kun ei ollut vielä internettiä eikä tekstareita, ajatelkaas, lapset sitä!)
[24] käynyt kävelylenkillä naisystävän kanssa ja suu on käynyt tauotta koko matkan (viimeksi toissapäivänä)
[ ] sauvakävellyt
[ ] käyttänyt itseruskettavaa voidetta
[25] teeskennellyt orgasmin (tai ainakin liioitellut)
[ ] "piikitellyt" toista ihmistä
[26] lukenut lehdestä tai netistä seksivinkkejä
[27] vertaillut ulkonäköäsi muihin
[28] aloittanut uuden harrastuksen ja jättänyt sen muutaman kerran jälkeen
[ ] paastonnut
[29] tehnyt hyvää makaronilaatikkoa
[ ] inhonnut anoppia (mulla oli mahtava anoppi, olemme edelleen kavereita)
[30] hävennyt miestäsi
[31] kehuskellut lapsillasi (yritän välttää tätä, mutta minkä sille voi, kun on niin lahjakas lapsi, selvästi äitiinsä tullut)
[32] esittänyt avutonta vastakkaiselle sukupuolelle (etteivät masentuisi ja tuntisi itseään tarpeettomiksi)
[ ] pyytänyt bensa-asemalla apua tuntemattomalta
[33] räpytellyt silmiäsi tarkoituksella (esmes kun niissä on ollut roska)
[34] vedonnut naisten ja miesten töihin kun olet jättänyt jotain tekemättä (ks. "esittänyt avutonta" -kohdan selitys)
[35] meikannut vain "omaksi iloksesi"
[36] vetänyt vatsaa sisään vain antaaksesi hoikemman vaikutelman
[37] ostanut jo valmiiksi liian pienen vaatteen ajatellen että laihdutat kyllä muutaman kilon (huvittava juttu sinänsä, koska en ole koskaan laihduttanut)
[38] syönyt ison levyn suklaata kerralla (alle kaksikymppisenä joskus harrastin tällaista, nykyisin parin-kolmen palan jälkeen alkaa ällöttää)
[39] ottanut lasten karkeista (etenkin sekoituspusseista salmiakkeja)
[40] syönyt karkkia lapsilta salaa
[ ] inhonnut appiukkoa (appi oli yhtä kiva kuin anoppikin)
[41] pessyt mattoja juuriharjalla
[ ] kutonut kangaspuilla (taas olen vain katsonut vierestä)
[42] passannut miestä (kuuluu asiaan parisuhteessa - minäkin odotan, että mua passataan, edes joskus ja edes vähän)
[ ] haaveillut rikkaasta miehestä (en mutta fiksusta ja komeasta kyllä)
[ ] ostanut viimeisillä rahoillasi itsellesi uuden vaatteen tai meikkejä (ihan tähän en ole ikinä tilannetta päästänyt, mutta kieltämättä olen törsännyt vaatteisiin joskus, kun ei oikeasti olisi ollut rahaa)
[43] shoppaillut koko päivän tyttöjen kanssa (= luuhannut koko päivän kirppiksillä)
[ ] ollut koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin
[ ] kuunnellut korvat höröllä Dr. Philin viisauksia
[44] siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla
[ ] käynyt alusvaatekutsuilla
[ ] käynyt seksilelukutsuilla
[ ] tilannut kotiin MeNaiset
[45] ollut Elloksen tiliasiakas (hävettää tunnustaa, mutta 80-luvulla puolet vaatteistani oli Ellokselta - toisaalta koko 80-luku oli niin nolo vuosikymmen, että tämähän on pientä)
[46] paaponut koiraa
[47] kiillottanut hopeita
[ ] silittänyt alushousuja (häh? en silitä edes päällihousuja jos ei ole pakko)
[48] puristellut finnejä
[ ] käyttänyt värillisiä piilolinssejä (enkä värittömiäkään)
[49] tehnyt ihonkuorinnan
[ ] käynyt meditaatiokurssilla
[ ] uskonut horoskooppeihin
[ ] käynyt selvänäkijällä
[ ] ollut hevoshullu
[ ] fanittanut poikabändiä
[50] tykännyt Dingosta (no silloin 80-luvulla)
[51] nähnyt eroottisia unia
[52] ostanut tarpeetonta Tupperware-kutsuilta
[53] juossut alvariinsa vessassa
[54] pissannut julkiselle paikalle maistissa
[ ] katkaissut kengästä koron vahingossa
[ ] tehnyt miehen tarkoituksella mustasukkaiseksi
[ ] deittaillut kahta miestä yhtä aikaa
[55] kadehtinut lähimmäistäsi (pikkuisen joo)
[56] himoinnut toisen omaa (esim. kenkiä ja käsilaukkuja)
[ ] tilannut jotain ostos TV:stä
[ ] vääristellyt totuutta edellisiin vastatessani, montako kertaa? (hitto, mun piti, mutta unohdin)
Olen näköjään 56-prosenttisesti tosinainen.
Testaa kuinka tosinainen olet. TOSInainen ruksaa kaikki vaihtoehdot. Täytä juoksevin numeroin niin näet heti tuloksen.
Oletko koskaan
[1] vetänyt toista naista tukasta tai raapinut (olen kasvanut siskojen kanssa)
[2] flirttaillut tuntemattomien miesten kanssa
[3] flirttaillut tuttujen miesten kanssa
[ ] teeskennellyt ystävää (en ystävää mutta kaveria kyllä)
[4] puhunut selän takana pahaa
[5] näyttänyt merkitseviä ilmeitä tai käsimerkkejä toisen näkemättä
[ ] topannut rintsikoita (omissa täytteissä on tarpeeksi ja vähän liikaakin)
[ ] ollut juhlimassa ilman alushousuja (saunomista ei varmaan lasketa)
[6] korjannut sukkahousuja kynsilakalla
[7] kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin
[8] udellut ihmisistä
[9] juoruillut
[ ] nyppinyt kulmakarvat (au, sattuu)
[10] sheivannut intiimialuetta
[ ] käyttänyt hiuslisäkettä tai pidennyksiä (en muistaakseni)
[ ] värjännyt hiukset vähintään kahdella värillä yhtäaikaa
[11] leiponut pullaa (viimeksi 20 vuotta sitten)
[ ] nyplännyt pitsiä (olen vain katsellut vierestä, kun mummo on nyplännyt)
[12] graavannut lohta (se on helppoa)
[ ] ollut pikalaihdutuskuurilla
[ ] lihonut takaisin
[13] valehdellut painosi (ei kai siitä kuulukaan puhua totta?)
[ ] käynyt manikyyrissä
[ ] käynyt pedikyyrissä (varmaan pitäisi, kun omahoito ei kohta enää auta)
[ ] käyttänyt laihdutustuotteita
[14] "korjaillut" valokuvaasi
[15] ollut tilanteessa, jossa maskarat ovat valuneet pitkin poskia
[16] valehdellut ikäsi tai ollut tarkoituksella asiasta hiljaa
[17] käyttänyt ryppyvoidetta (jos silmänympärysvoide lasketaan)
[ ] käyttänyt hoikentavia sukkahousuja
[ ] liikkunut vain ulkonäkösyistä (häh?)
[18] keikistellyt peilin edessä (olenhan ollut pikkutyttö)
[ ] käyttänyt sukkanauhaliivejä (valitettavasti en!)
[ ] poseerannut alasti (ai valokuvissa? en)
[19] ihaillut missejä (pienenä tykkäsin Sirpa Viljamaasta, niin, ja olihan mulla myös Johanna Raunio -paperinukke)
[ ] osallistunut missikisoihin
[20] meikannut liikaa
[21] pillahtanut itkuun juhlien pikkutunneilla (todennäköisesti olen, koska liikutun säälittävän helposti ja itkeä tirauttelen kaikenlaisissa tilanteissa)
[22] parantanut maailmaa koko yön
[23] puhunut puhelimessa tunnin putkeen toisen naisen kanssa (useastikin lankapuhelinten aikaan, kun ei ollut vielä internettiä eikä tekstareita, ajatelkaas, lapset sitä!)
[24] käynyt kävelylenkillä naisystävän kanssa ja suu on käynyt tauotta koko matkan (viimeksi toissapäivänä)
[ ] sauvakävellyt
[ ] käyttänyt itseruskettavaa voidetta
[25] teeskennellyt orgasmin (tai ainakin liioitellut)
[ ] "piikitellyt" toista ihmistä
[26] lukenut lehdestä tai netistä seksivinkkejä
[27] vertaillut ulkonäköäsi muihin
[28] aloittanut uuden harrastuksen ja jättänyt sen muutaman kerran jälkeen
[ ] paastonnut
[29] tehnyt hyvää makaronilaatikkoa
[ ] inhonnut anoppia (mulla oli mahtava anoppi, olemme edelleen kavereita)
[30] hävennyt miestäsi
[31] kehuskellut lapsillasi (yritän välttää tätä, mutta minkä sille voi, kun on niin lahjakas lapsi, selvästi äitiinsä tullut)
[32] esittänyt avutonta vastakkaiselle sukupuolelle (etteivät masentuisi ja tuntisi itseään tarpeettomiksi)
[ ] pyytänyt bensa-asemalla apua tuntemattomalta
[33] räpytellyt silmiäsi tarkoituksella (esmes kun niissä on ollut roska)
[34] vedonnut naisten ja miesten töihin kun olet jättänyt jotain tekemättä (ks. "esittänyt avutonta" -kohdan selitys)
[35] meikannut vain "omaksi iloksesi"
[36] vetänyt vatsaa sisään vain antaaksesi hoikemman vaikutelman
[37] ostanut jo valmiiksi liian pienen vaatteen ajatellen että laihdutat kyllä muutaman kilon (huvittava juttu sinänsä, koska en ole koskaan laihduttanut)
[38] syönyt ison levyn suklaata kerralla (alle kaksikymppisenä joskus harrastin tällaista, nykyisin parin-kolmen palan jälkeen alkaa ällöttää)
[39] ottanut lasten karkeista (etenkin sekoituspusseista salmiakkeja)
[40] syönyt karkkia lapsilta salaa
[ ] inhonnut appiukkoa (appi oli yhtä kiva kuin anoppikin)
[41] pessyt mattoja juuriharjalla
[ ] kutonut kangaspuilla (taas olen vain katsonut vierestä)
[42] passannut miestä (kuuluu asiaan parisuhteessa - minäkin odotan, että mua passataan, edes joskus ja edes vähän)
[ ] haaveillut rikkaasta miehestä (en mutta fiksusta ja komeasta kyllä)
[ ] ostanut viimeisillä rahoillasi itsellesi uuden vaatteen tai meikkejä (ihan tähän en ole ikinä tilannetta päästänyt, mutta kieltämättä olen törsännyt vaatteisiin joskus, kun ei oikeasti olisi ollut rahaa)
[43] shoppaillut koko päivän tyttöjen kanssa (= luuhannut koko päivän kirppiksillä)
[ ] ollut koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin
[ ] kuunnellut korvat höröllä Dr. Philin viisauksia
[44] siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla
[ ] käynyt alusvaatekutsuilla
[ ] käynyt seksilelukutsuilla
[ ] tilannut kotiin MeNaiset
[45] ollut Elloksen tiliasiakas (hävettää tunnustaa, mutta 80-luvulla puolet vaatteistani oli Ellokselta - toisaalta koko 80-luku oli niin nolo vuosikymmen, että tämähän on pientä)
[46] paaponut koiraa
[47] kiillottanut hopeita
[ ] silittänyt alushousuja (häh? en silitä edes päällihousuja jos ei ole pakko)
[48] puristellut finnejä
[ ] käyttänyt värillisiä piilolinssejä (enkä värittömiäkään)
[49] tehnyt ihonkuorinnan
[ ] käynyt meditaatiokurssilla
[ ] uskonut horoskooppeihin
[ ] käynyt selvänäkijällä
[ ] ollut hevoshullu
[ ] fanittanut poikabändiä
[50] tykännyt Dingosta (no silloin 80-luvulla)
[51] nähnyt eroottisia unia
[52] ostanut tarpeetonta Tupperware-kutsuilta
[53] juossut alvariinsa vessassa
[54] pissannut julkiselle paikalle maistissa
[ ] katkaissut kengästä koron vahingossa
[ ] tehnyt miehen tarkoituksella mustasukkaiseksi
[ ] deittaillut kahta miestä yhtä aikaa
[55] kadehtinut lähimmäistäsi (pikkuisen joo)
[56] himoinnut toisen omaa (esim. kenkiä ja käsilaukkuja)
[ ] tilannut jotain ostos TV:stä
[ ] vääristellyt totuutta edellisiin vastatessani, montako kertaa? (hitto, mun piti, mutta unohdin)
Olen näköjään 56-prosenttisesti tosinainen.
2.3.09
Pötköä syötteenlukijassa
Peesaan Kauraa ja Kataa ja monia muita, joiden mielestä blogimaailmasta on kadonnut hohto, kivat keskustelut ja hmmm, miten sitä nyt kuvailisi, yhteisöllisyys.
meinaa Kaura, ja näinhän se justiinsa on. Syötteenlukija on näppärä keksintö, mutta se tasapäistää tekstiä eikä kovasti houkuta keskustelemaan. Sitä paitsi kommentointi on käynyt vaivalloiseksi. Ennen kuin saa klikatuksi itsensä oikealle sivulle, on jo unohtanut, mitä aikoi sanoa. (Ehkäpä juuri siksi aikoinaan opetettiinkin, että joka paikkaan pitäisi päästä yhdellä klikkauksella.)
Kata sanoo:
Naamakirjassa minäkin vähäiseksi käynyttä nörtteilyaikaani kulutan, ja se on ihan kivaa, mutta ei se blogeja korvaa. Yksi iso ero on siinä, että feibussa suurin osa porukasta esiintyy omalla nimellään. Blogien puolittaisen anonymiteetin suojissa on vapaata ja turvallista. Facebookissa taas jokaista kommenttia ja muistiinpanoa koristaa oma pärstä. (Puhumattakaan siitä, että Iso Paha Facebook uhkaa anastaa kaikkien meidän hengentuotteet.)
Täällä minä silti roikun, harvakseltaan mutta kumminkin, jonkinlaisen ylösnousemuksen toivossa. Kiitos teille, ihanille blogisuosikeilleni, jotka kommenttien hyytymisestä ja muista vastoinkäymisistä huolimatta edelleen jaksatte päivittää! Elämä olisi köyhempää, jos teitä ei olisi.
Koska teksti on vain pötkönä syötteenlukijassa, ei tule yhtä henkilökohtaista oloa lukiessa - blogisivulla tuntuu kuin olisi jollakulla kylässä,
meinaa Kaura, ja näinhän se justiinsa on. Syötteenlukija on näppärä keksintö, mutta se tasapäistää tekstiä eikä kovasti houkuta keskustelemaan. Sitä paitsi kommentointi on käynyt vaivalloiseksi. Ennen kuin saa klikatuksi itsensä oikealle sivulle, on jo unohtanut, mitä aikoi sanoa. (Ehkäpä juuri siksi aikoinaan opetettiinkin, että joka paikkaan pitäisi päästä yhdellä klikkauksella.)
Kata sanoo:
tuntuu siltä, että kaikki kiva, se mikä ennen oli keskustelua kommenttilaatikoissa, on muuttanut facebookkiin.
Naamakirjassa minäkin vähäiseksi käynyttä nörtteilyaikaani kulutan, ja se on ihan kivaa, mutta ei se blogeja korvaa. Yksi iso ero on siinä, että feibussa suurin osa porukasta esiintyy omalla nimellään. Blogien puolittaisen anonymiteetin suojissa on vapaata ja turvallista. Facebookissa taas jokaista kommenttia ja muistiinpanoa koristaa oma pärstä. (Puhumattakaan siitä, että Iso Paha Facebook uhkaa anastaa kaikkien meidän hengentuotteet.)
Täällä minä silti roikun, harvakseltaan mutta kumminkin, jonkinlaisen ylösnousemuksen toivossa. Kiitos teille, ihanille blogisuosikeilleni, jotka kommenttien hyytymisestä ja muista vastoinkäymisistä huolimatta edelleen jaksatte päivittää! Elämä olisi köyhempää, jos teitä ei olisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)