Opetus numero 40:
Virheitään ei kannata katua. Niistä pitää ottaa opiksi.
Yksi entisessä elämässäni tekemistäni virheistä on tänään potkinut minua persuksille oikein urakalla. Olisiko kannattanut edes joskus kuunnella toista ja tehdä kompromissi, olisiko, mitä häh?
Toisaalta, missä minä olisin, jos olisin elänyt toisin? Ainakaan ei olisi Lilli-vauvaa.
Juuri tänään on sellainen päivä, että olisi ollut kiva lähteä baariin yksille, mutta en ole löytänyt kaveria, ainakaan vielä. Onneksi aamulla sattui olemaan uimahallitreffit kauan kadoksissa olleen ystävän kanssa. Joidenkin ihmisten kanssa ei haittaa, vaikka heitä ei tapaisi vuosikausiin - juttu on silti yhtä helppo aloittaa kuin olisi viimeksi nähty eilen. Kiitos heistä korkeammalle voimalle, evoluutiolle tai mille tahansa muulle instanssille.
1 kommentti:
Toi on niin totta. Mulla on mun entinen poikaystäväni sellainen, että vaikka nähtäisiin kerran viidessä vuodessa, niin tavatessa tuntuu kuin ei mitään "eroa" olisi ollutkaan. (Ero tässä siis aikajanallisessa merkityksessä, parisuhde-ero on toki tosiasia. Ja hyvä niin.)
Mutta olen iloinen tästä. :)
Lähetä kommentti