2.9.08

Aamu tulee, oletko valmis

Minh suositteli aamusivujen kirjoittamista. Kyse on siitä, että joka aamu ensi töikseen kirjoittaa käsin kolme A4-arkkia täyteen. Aamusivujen kirjoittamisen pitäisi avata lukkoja ja toimia meditaationa. Pointteja ovat kirjoittamisen säännöllisyys ja se, että sivuja ei näytä kenellekään.

Idea tuntui hyvältä, ja niinpä päätin tänä aamuna kokeilla. Olen ennenkin saanut paljon apua kirjoittamisesta: teininä ja parikymppisenä päiväkirjasta, myöhemmin runoista ja muistikirjasta. Ex-mieheni kanssa kävin kirjeenvaihtoa aviokriisin jälleen kerran velloessa kolmisen vuotta sitten - se taisi olla ainoa toimiva kommunikaatiomme tällä vuosituhannella.

Kirjoittaminen antaa samanlaista apua kuin puhuminen tai keskusteleminen: se auttaa jäsentämään ajatuksiaan. Kun sanat ovat pullahtaneet paperille, niitä voi pysähtyä katselemaan. Voi tulla uusi oivallus, voi ymmärtää syitä ja seurauksia, ja joskus voi hyväksyä sen, että syitä ja seurauksia ei ole. Joskus on vain huonoa tuuria, liian monta mokaa ketjussa, liian vähän yhteisymmärrystä ja hyvää tahtoa.

Blogia olen alusta asti kirjoittanut sillä mielellä, että sitä muutkin lukevat. En voi tietää, keitä he ovat, ja siksi olen halunnut säilyttää ulkokohtaisuuden ja anonymiteetin (vaikka annankin niin paljon vihjeitä, että kaverit varmasti tunnistavat). Blogikirjoittamisesta on ollut toisenlaista apua, koska sen kautta olen saanut vertaistukea. Elämä ja eroaminen olisi ollut monin verroin vaikeampaa ilman Oharia, Kauraa, Heleniä, Elmaa, Sun äitiäs, Hestiaa, Minaa, Allya, Jenniä, Satujatarta, Kataa ja sori jos unohdin jonkun tässä tunnekuohussani.

Aamulla herätessäni aamusivuille ei tuntunut olevan välitöntä tarvetta. En havainnut elämässäni ainuttakaan ratkaisematonta ongelmaa tai avaamatonta lukkoa. Aamukahvikin oli keitetty valmiiksi minua varten. Nyt on se viikko kuukaudesta, kun elämä tuntuu suorastaan seesteiseltä. (Voi kun ei tarvitsisi elää kuukautiskierron mukaan. Vaikka onhan toisaalta jännää olla hormoneittensa orja. Aina on jotain mitä syyttää tai kiittää.)

Kun aloitin aamusivujen kirjoittamisen, luulin, ettei minua mikään paina, mutta kas vaan: kun olin päästellyt kolmisen sivua tajunnanvirtaa, alkoi kiteytyä ongelma - keskeneräinen remppa - ja lukko - avioeron lopullinen läpikäyminen. Pahus kun kumpaakaan ei voi kukaan muu suorittaa, vaan itse on käärittävä hihat. Löytyisiköhän aamusivujen avulla keinoja, joilla kumpikin homma helpottuisi?

Ainut pulma on se, että tuskin pääsen huomenna ylös sängystä puolta tuntia ennen kuin pitää. Mikä taika siinä on, että aamusivuja pitää kirjoittaa joka aamu? "Vain otettu lääke auttaa", niinkö?

Edit 3.9.: Iltamyöhään kirjoitetusta tekstistä jäi pois pari yksityiskohtaa, jotka kävin lisäämässä sinne. Niin, ja tästä aamusta - en tietenkään jaksanut nousta tarpeeksi ajoissa. Uusi yritys huomenna.

11 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Hei tämähän on todella kiinnostava näkökulma asiaan. Olen "hoitanut itseäni" kirjoittamalla monella tavalla ja tasolla, mutta tämä oli uutta. Aamusivut, saankohan kokeiltua?

Bloggaamisen vertaistuellisista vaikutuksista olen täsmälleen samaa mieltä.

Voimaa ja niitä (kamalia) jaksuhaleja. ;-)

kaura kirjoitti...

Just ajattelin taas ihan samoilla linjoilla bloggaamisesta ja tunnen mojovaa kiitollisuutta teitä kamuja kohtaan.

kukkis kirjoitti...

Veera ja Kaura, kiitos ja takas :)

Ei ikinä pitäisi alkaa luetella kaiffojen nimiä blogissaan, koska listasta tulee loputon muttei silti kattava ... Vielä kerran anteeksi kaikille, jotka syystä tai toisesta jäivät mainitsematta, ajattelen silti teitä lämpimästi!

Jenni kirjoitti...

Moi! Samma här. Monet blogisamikset pysyvät vuosikaudet mukana ja jotenkin siitä porukasta saa aina imutettua energiaa vaikeisiin hetkiin. Ja vauhtia huippuihin. Kiitos ittelles!

Wilhelmiina kirjoitti...

Tässähän ihan punastuu. :) Kiitos vaan itselles: eipä kyllä olisi hirmuista motivaatiota kirjoitella blogia ilman sinua ja muita kamuja. Kai me ollaan kaikki vähän sellaisia, että nojataan toisiimme, jotta pysyisimme pystyssä.

Aamusivut kuulostaa mielenkiintoiselta. Ehkä voisin itsekin tuota kokeilla... hmm.

minh kirjoitti...

JEE! Kannatti mainostaa aamusivuja, menit heti kokeilemaan:)
Siinä kirjoittamisessa kun on sellainen hyvä puoli, ettei tarvitse edes ajatella mitään ongelmia tai lukkoja, voi kirjoittaa vaikka siitä, kuinka sotkuinen kämppä ärsyttää. Kummasti huomaa ryhtyvänsä siivoamaan kun on viikon joka aamu jankuttanut aamusivuille, kuinka sotkuinen kämppä ärsyttää. Ne isommat ongelmat ja lukot pulpahtelevat tuon kaiken jankuttamisen lomassa itsestään, miettimättä esiin ja sitten niitä tulee käsiteltyä, kun pitää kirjoittaa siitä, mitä mielessä liikkuu. Aika ovelaa!

Luin tämän merkinnän aiemmin ja mietin pyykätessäni bloggaamista. Ajatella, jos tämän joutuisi yhtäkkiä lopettamaan vasten tahtoaan? Miten kamala ajatus, vaikka kuinka harvoin päivittäisi blogiaan, kyllä sen on oltava olemassa ja kyllä minä haluan, että te kaikki kivat blogikaverit olette olemassa minulle ja minä haluan olla olemassa kivoille blogikavereille. Tosi tärkeää tästä on tullut ja vasta jälkeenpäin(tai sanotaan välissä, ei tässä nyt ihan niin putkeen mene..) huomaa, miten suurena tukena bloggaaminen ja blogikaverit on vaikeina aikoina ollut.
-minh-

kukkis kirjoitti...

Just niin kuin Minh sanoi, "vaikka kuinka harvoin päivittäisi blogiaan, kyllä sen on oltava olemassa", ja suuri syy siihen ovat blogikaverit! Kiitos teillekin, ihkut.

Tänä aamuna taas kirjoitin aamusivuja, ja kuulkaa, ihme tapahtui: yhtäkkiä kesken kirjoittamisen mieleeni juolahti tosi yksinkertainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu yhteen ongelmaani! Ongelma on sinänsä tosi pieni, mutta se on kuitenkin jäytänyt minua. Näin sitä päästiin eteenpäin, kiitos aamusivujen.

--KATA-- kirjoitti...

No te kaikki sanoitte jo kaiken! Olen ihan samaa mieltä. Kiitos kauniista sanoistasi ja kiitos itsellesi. Ootte kaikki ihania.

kukkis kirjoitti...

Kata, niin sinäkin!

Ohari kirjoitti...

...täältä kans myöhäinen _o/ ja <3

Kirjoituslukko jumahti mulle päällensä, mutta ehkä se tästä aukeaa in no time. Lukemisjumikin meinaa iskeä, mutta aina silloin tällöin siihen tulee harva hetki, ja silloinpa singahdan oitis blogeihin :-) Kivaa kun oot taas päivitellyt!

kukkis kirjoitti...

Lukko on huomattu ja sen aukeamista odotellaan ... Lukemisjumi on tuttu mullekin. Luotan siihen, että kun illat pimenevät eikä mitään muutakaan enää jaksa, jää enemmän aikaa blogien lukemiseen. Ja tietty myös miittien suunnittelemiseen!