2.4.08

To whomever it may concern

Olen viime päivinä joutunut miettimään netti- ja erityisesti blogi-identiteettejä. Tein nimittäin semmoisen virheen, että käytin samaa nimimerkkiä kahdessa eri paikassa. Jokuhan voisi erehtyä luulemaan, että samannimisillä tyypeillä on muutakin yhteistä kuin nimi.

Vaikka julkaisisi blogia rehdisti omalla nimellään, kuten monet tekevät, ihmisellä on jonkinlainen blogipersoona. Monilla on jokin agenda tai erityisaiheita, joista he kirjoittavat. Vaikka kertoisi oman elämänsä arkisista sattumuksista, kaikkea ei mitenkään voi raportoida. Mielenkiintoista onkin usein se, mikä on jätetty pois. Jos Jamppa Tuominen eläisi ja pitäisi blogia, hän voisi muistella Aamu toi, ilta vei -biisin levyttämistä ja deekisvuosiaan. Jamppa varmaan kuulostaisi aidolta ja vilpittömältä ja muistaisi faktatkin suunnilleen oikein - mutta silti hänellä todennäköisesti olisi tiedostettu tai tiedostamaton tarve salailla jotain sekä värittää ja liioitella sanomisiaan.

Jos on valinnut itselleen nimimerkin, minun nähdäkseni väistämättä vieläkin enemmän etäännyttää itseään siitä, mitä kirjoittaa. Tiedän, että monet ajattelevat minua Kukkiksena - kai se sitten vaan on niin osuva nimimerkki, tai sitten oikea nimeni on niin surkean yleinen, että siihen liittyy liikaa valmiita mielikuvia. Joka tapauksessa omissa ajatuksissani rakkaat ystäväni Kaura, Ohari, Helen ja Sun äitis (listaa voisi jatkaa) esiintyvät ihan toisen nimisinä. "Kukkis" on loppujen lopuksi melko fiktiivinen ja yksiulotteinen hahmo. Hänellä ei esimerkiksi ole yhtään niin paljon mielipiteitä kuin sillä tyypillä, joka hänen narujaan vetelee. Poskipäistä nyt puhumattakaan.

Jos vielä kaiken huipuksi pyrkii blogissaan jonkinlaiseen kirjalliseen ilmaisuun, joutuu entistäkin useammin oikomaan totuutta ja keksimään puolet päästään. Todellinen elämä harvoin asettuu nätisti draaman kaarelle. Joskus haluaa käyttää paremmin tai huonommin osuvia vertauksia. Joskus haluaa jopa keksiä tuokion tai tunnelman, jota ei ole ollutkaan, ja sitten kuvata sen.

Mistä sitä tietää. Minäkin voin olla oikeasti pääministeri, joka iskee naisia IKEAsta. Vaikka esitänkin olevani toimitussihteeri, joka löytää miehiä netistä ;P

10 kommenttia:

violet kirjoitti...

Ai perskeles. Tätä en tullut ajatelleeksi..olen saattanut kirjoitella ministerin kanssa.
Mutta kunhat et vaan ole se uusi ulkoministeri...!

Sun äitis kirjoitti...

Jos on valinnut itselleen nimimerkin, minun nähdäkseni väistämättä vieläkin enemmän etäännyttää itseään siitä, mitä kirjoittaa.

Kun Qimki jokin aika sitten kirjoitti minusta sen saman meemin, jonka sinäkin täällä, olin aika järkyttynyt. Olin blogini kautta antanut niinkin läheiselle kaverille kuin Qimkille oleelliselta osaltaan täysin virheellisen kuvan elämästäni!

Syyt ovat tietty monet. Ensinnäkin on ero kirjoituksissa esiin nostetun ideaaliminän ja arkisen tosiminän välillä. Sitten on tietoisesti blogin ulkopuolelle rajatut alueet (ristiriitojen välttämiseksi). Ja lopulta joku kumman hienotunteisuus, ettei omasta elämästäkään ole lupa kertoa siltä osin, kuin se liippaa toisten elämää.

Toiseen asiaan: tämän viikon olen siellä täällä enkä osaa sanoa mitään varmaa aikatauluistani. Mutta entäs ensi tiistai (8.4.)? Luuletko, että malttaisit odottaa ruokaa kahteentoista asti? Jos vaikka nähtäis?

Ohari kirjoitti...

Minä ajattelen sinua myös omalla nimelläsi, mutta Kukkis on kyllä siihen kiva, tarkentava lisä :-) Tosi on, että blogipersoona on jotain muuta, enemmän ja vähemmän, kuin kirjoittaja. Tämän tietysti pitäisi olla selväkin ihmiselle, joka edes vähän on joskus lukenut jotain, mutta eipä se vaan ole. Niinpä tunnustan nyt (ainakin) tässä, että minun jutuissani on aina/lähes aina/usein/joskus/silloin tällöin [tarpeeton yliviivataan] draamaa enemmän kuin arkisessa tosielämässäni. Se, ken tämän seikan juksauksena näkee, ei tiedä kirjoittamisesta eikä lukemisesta hittojakaan.

Ohari kirjoitti...

mutta eipä se vaan ole.
piti olla: mutta eipä se vaan AINA ole.

Voi jessus, hätäilemällä ei tule kuin... Piti tähdentää, että YLEENSÄ ihmiset tajuavat kyllä tämän, mutta JOSKUS ja SILLOIN TÄLLÖIN kyllä joku parahtaa, että "Eihän toi oo totta ollenkaan!"

--KATA-- kirjoitti...

Olen tätä useamman kerran yrittänyt jo sanoa, mutta olen mykkä, pygmi sekä transu. Liikun aina valeasussa.

Helen kirjoitti...

Minä! puolestaan olen hoikka, hyvännäköinen, pirteä, tarmokas, jäntevä, menestyvä, urheilullinen, kodinihme ja varakas! Nämä kaikki asiat ovat päivän selviä kaikille blogini lukijoille, ja siten eivät myöskään tule yllätyksenä kun livenä tavataan ;-)

t. nim. myös aina hyvällä tuulella ja muutenkin optimisti

Ohari kirjoitti...

Olen nähnyt Katan luonnossa ja voin vahvistaa: transu se on. Kauhee parrankasvu. Hirmu taitava myös feikkaamaan mykkyyttä ja pygmiyttä, melkein kukaan ei huomaa paitsi tarkkanäköisimmät ja -kuuloisimmat.

Oho. Meninpä paljastamaan nyt tuommoisenkin, lörppä olen minä.

kukkis kirjoitti...

Violet: Voi ei, mistä arvasit? Hampaistako?

SÄ: Tuo Syyt ovat tietty monet ... -alkuinen kappale oli hyvä täydennys, kiitos siitä. 8.4. klo 12 käy oikein hyvin! Sovitaan paikasta lähempänä h-hetkeä.

Ohari: Hyvin sanottu! Jo ekalla kerralla. Mä nääs tajusin heti oikein. Olen ehkä joskus ennenkin lukenut jotain.

Kata ja Ohari: Soo soo, ei saa ihan noin paljon naurattaa ihmistä sen omassa kommenttilootassa!

Helen: No niinhän sinä oletkin! Tossahan nyt ei ollut mitään uutta. Paitsi kodinihmeestä en ole ihan varma :)

Ohari kirjoitti...

Haaste!

kukkis kirjoitti...

Otan vastaan!