Kauran parin päivän takainen Mattiteppokatsaus sai minutkin mietteliääksi. Yhtenä aamuna töihin kävellessäni tajusin yhtäkkiä, että nyt 38-vuotiaana olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan aikuiselämäni aikana.
Nykyisin en polta enää ollenkaan, en edes niissä tilanteissa, joissa aiemmin tupakkaa kului: kun juhlin tai stressaan. Tupakkalaista voi olla monta mieltä, mutta sen ansiosta harvemmin hengitän savua passiivisestikaan.
En ole koskaan ollut varsinaisesti ali- enkä ylipainoinen, mutta nyt olen omasta ja painoindeksityyppien mielestä ihanteellisessa kunnossa. Tuo maaginen indeksi on 22. Tavallisesti iho ja aineenvaihdunta ovat tykänneet pari kiloa pyöreämmästä Kukkiksesta, mutta nykytilastani niillä ei tunnu olevan mitään huomauttamista.
Monen vuoden säännöllisen liikuntaharrastuksen ansiosta mulla on lihaksia niissä paikoissa, joissa pitääkin olla. En pääse niillä pullistelemaan, mutta erittäin hyvin ne toimivat kuitenkin.
Jalka ja selkä joskus reistaavat; vastaavasti allergiat vaivaavat vähemmän kuin ennen. Verenpaine saattaa olla vähän kohonnut, mutta ei ajatella sitä nyt.
Syön paljon kasviksia, juon toisinaan vähän liikaa, mutta lääkkeitä en käytä nimeksikään. Nukun useimmiten oikein hyvin ja sikeästi.
Tästä kai sitten mennään vain alaspäin? Ja rymisten.
2 kommenttia:
Iloitsen puolestasi, tuohan kuullostaa upealta, siis kuntosi, ei se alaspäin ryminä.
Mua nyppii se että mun kroppa ei ole yhtään kunnossa. Selkä vioittelee ja on kaikenlaista kolotusta ja kummaa oloa. Äh, en nyt viitsi valittaa, mutta tämä asia ei ole just nyt kunnossa. Mun kroppa yrittää ilmeisesti kertoa mulle jotain ja mun aivot ei ymmärrä kroppaa, sydän taasen ehkä tajuaa, mutta voi voi kun kolottaa.
Mulla on joku pirun pattikin selässä. Piru. Meen taas lääkäriin.
Kata (P)
No voi harmi. Niin se joskus on, että kroppa, pää ja sydän eivät kommunikoi keskenään niin hyvin kuin pitäisi. Toivottavasti lekuri osaa auttaa, ainakin siinä pattiasiassa.
Lähetä kommentti