28.10.07

Sinkkuäidille blogi

Mies keräsi tavaransa ja muutti. Melkein naapuriin.

Teimme päätöksen elokuussa. Tuntuu kuin siitä olisi vasta hetki. Tai ikuisuus.

Olen siivonnut, sisustanut ja suunnitellut hullun lailla. Päässäni. Osa ehkä siirtyy joskus todellisuuteen.

Eteisen nyt ainakin ajattelin imuroida.

Viltsu on oma urhoollinen ja tunteikas itsensä. Joihinkin hänen kysymyksiinsä on vaikea vastata. Pääasia kuitenkin on, että puhutaan. Varmaan pitkään. Ehkä vielä sittenkin, kun Viltsu on aikuinen.

Mitä tästä sanoisi? Olen surullinen, peloissani, helpottunut. Tunnen itseni epäonnistuneeksi, voimattomaksi, vahvaksi. Mahaan sattuu ja päähän sattuu mutta muut paikat ovat suurin piirtein ehjinä.

Se nyt ainakin on selvää, että aamukahvia en osaa keittää vain yhtä ihmistä varten.

10 kommenttia:

Ohari kirjoitti...

No niin. Jättiläismäinen halaus, olkoon miten epäkuulia hyvänsä. Ja toinen. Vähän myötäniiskutusta. Pari selkääntaputusta. Yksi kyllä se siitä. Ja vielä halaus.

Kaura kirjoitti...

Ohis sen sanoi! Ei tässä ny kuulia voi pitää. Sadelkoon kaikenlaista mukavaa uudelle tielle ja tienposkeen!

Allyalias kirjoitti...

Voimia, jaksamista ja onnea uuden elämän varrelle ihan koko perheelle! Myllerrys ja muutos ottavat aina voimille, vaikka lopputulos olisi omaksikin parhaaksi. Keikutelkaa eteenpäin, sillä ennen pitkää aallokko rauhoittuu ja tuuli tyyntyy. Elämä on niin vahva venonen, että se kantaa teidät kaiken ylitse!

Sun äitis kirjoitti...

Siitä minä kumminkin olen iloinen, että se miehen uusi asunto löytyi läheltä, ihan niin kuin toivoit.

Minun lähipiirissäni on erottu vähän. Oikeastaan vain kaksi läheistä sakkia on päätynyt toistaiseksi eroon. Niilläkin oli molemmilla sellainen tilanne, ettei ollut mitään päätähuimaavia ulkopuolisia afäärejä meneillään, vaan arki yhdessä ei enää luontunut. Nekin jäivät lähekkäin asumaan. Niittenkin lapset saivat säilyttää läheiset välit kumpaankin vanhempaan. Niillä kummallakin meni vuosia, ennen kuin entisten puolisoiden väliset siteet hiljalleen hiipuivat pois. Eri osoitteisiin muuttaminen on alku uudelle elämälle, mutta ei se elämä välttämättä heto niin hirveesti muutuu. Vähitellen sitten.

Lykkyä!

minh kirjoitti...

Voimia täältäkin uuteen perhekuvioon. Raskasta ja vaikeeta on varmaan, mutta jossain vaiheessa sitä saattaa herätä huomaamaan, että kaikkien olo on parantunut huomattavasti muutoksen jälkeen. Kyllähän sen itse tietää, milloin on aika ja paikka jotain perustavanlaatuisia säätöjä tehdä. Ajattele, jos ei tietäisi, eläisi vaan aina samalla tavalla, kun on kerran sen tavan ottanut!

Päätökseen vie mulla ainakin sellainen känisevä ääni jossain kallon sisällä, joka ei jätä rauhaan, ennekuin olen tehnyt, niinkuin se käskee. Ei ole tarvinnut katua niitä päätöksiä.

Ja vaikka katuiskin, niin so? Ei se mikään rikos ole. Kaikenlaisia fiiliksiä ja ajatuksia sitä kummiskin päässä risteilee ja nakuttaa. Niiden voi antaa mennä ohi.

Jakselehan,
-minh-

Wilhelmiina kirjoitti...

No niin. Juot sitten kaksi kuppia kahvia aamulla. :)

Isoin askel lienee otettu, tästä se sitten lähtee tasaantumaan, luulisin.

Mun kuuli meni kanssa rikki. Halataan kun tavataan. Virtuaalisia päänsilityksiä täältä.

--KATA-- kirjoitti...

Täältä kanssa kaikkea hyvää.
Onneksi se on nyt ohi, ei tartte enää sitä muutonhetkeä odottaa. Nyt voitkin sitten ihmetellä...elämä kun on outoa. Ja sinä lukeudut tietenkin niihin ihmisiin, ketkä myöhemmin onnellisina kertovat erostaan, ja toteavat että olipa hienoa kun en jäänyt suhteeseen mikä ei kunnolla miellyttänyt.
Aika auttaa aina.
Kuuleja voimahalixeja Kukkis!

Jenni kirjoitti...

Kaikkea hyvää, Kukkis. Ihmissuhteet ovat vaikeita, eroaminen on vaikeaa, elämä on vaikeaa ja kahvin kohtuukäyttö on loka-marraskuussa vaikeaa. Iso, kevyt ja lämmin untuvatäkkihalaus.

kukkis kirjoitti...

Tyypit! Eihän teidän kanssanne pysy ollenkaan kuulina. Niisk. Kiitos haleista, toivotuksista ja viisaista sanoista. Niiden voimalla jaksaa taas palan matkaa.

Sokea kana kirjoitti...

Meillä tehtiin sama ratkaisu 2+ vuotta sitten. Syyllisyys kaihersi ihan näihin päiviin saakka. Se hävisi yhtäkkiä miehen kala&haravoimisjuttua kuunnellessa. Iski tosiaan ihan aito oivallus siitä, miten paljon enemmän omanlaista sisältöä kummankin elämässä nykyisin on. Siirryin muuten juomaan aamuisin kaksi kuppia yhden asemesta.