19.4.07

Millainen aamu sinulla oli?

Tänä aamuna heräsin, kuten useimpina muinakin aamuina, kahden kuorsaavan ukon välistä.

Mietin hetken, mitä päivää mahdamme elää, ja päädyin siihen, että taitaa olla torstai. Kerralla oikein! Niin ei suinkaan käy joka aamu.

Kurkotin nukkuvan Viisivuotiaan yli ja nappasin kännykän yöpöydältä, koska ajattelin, että kohta se kuitenkin herättää. Niin kuin tekikin. Puoli seitsemältä. Pohdiskelin, jäisinkö vielä toviksi torkkumaan. Päätin nousta ylös, koska pissahätä oli niin kova. Mieskin oli jo puoliksi nousemassa, mutta silitin hänen paljasta selkäänsä ja kuiskasin: "Nuku vielä hetki. Mä meen keittämään kahvia."

Mies on aamuäreä, poika on aamuiloinen, ja minä olen jotain siitä välistä. Olen reipas ja aikaansaapa, mutta voin myös vain istua hiljaa keittiönpöydän ääressä. Pääasia että saan kahvia.

Laitoin perkolaattorin porisemaan. Olin tyhjentänyt vanhat kahvinporot keittimestä jo eilisiltana - onneksi! koska inhoan sitä hommaa aamuisin. Menin vessaan, pesin hampaat, läträsin hetken rasvojen, dödön ja hajuveden kanssa.

Etsin silmälasejani. Löysin ne.

Mies nousi ylös. Istuimme keittiössä, joimme kahvia ja greippimehua ja luimme Hesaria, kumpikin omaa palaansa. Yhtäkkiä ohi kiisi pystytukkainen pyörremyrsky, joka huusi mennessään: "Käppi nyyjiö ja kaikki hyvin!"

Pyörremyrsky kävi aamupisulla ja tuli hetkeksi istumaan syliini ennen kuin juoksi taas pois.

Minä nielaisin kaksi kalanmaksaöljykapselia, mies söi jugurttia, poika pesi hampaat.

Jätin toisen kupin kahvia pöydälle jäähtymään. Petasin Viisivuotiaan sängyn. Kuulin seinän läpi, kun mies levitti peittoa parisänkymme päälle. Kaivoin kaapista pojan vanhat, valmiiksi rikkinäiset tuulihousut illan futisharkkoja varten.

Seisoin viisi minuuttia vaatekaapin edessä ja kiroilin hiljaa itsekseni. Tänä iltana on töihin liittyvä tilaisuus, johon pitää pukeutua ns. siististi. Inhottavaa! Siistit kuteet ovat niin kaukana omasta tyylistäni, että ne aiheuttavat minulle identiteettikriisin. Sitä paitsi kaikki ns. siistit housuni ovat äidillä lyhennettävinä, ja hametta ei voi laittaa, koska sukkahousuongelma. Päädyin yksiin juuri ja juuri siisteiksi laskettaviin mustiin pellavahousuihin. Siirsin kärsimystä pakkaamalla iltavaatteet mukaan. Töihin päätin lähteä samoissa rytkyissä kuin tavallisestikin.

Väistelimme toisiamme eteisessä ja toivotimme kivat päivät. Mies ja poika lähtivät varttia vaille kahdeksalta. Minä join kylmenneen kahvin ja siemausten välissä puin päälleni. Ajastin Idolsin nauhoittumaan digiboksin kovalevylle. Varmistin, että työkäsilaukussa on avaimet, puhelin, rahapussi ja meikkejä.

Sammutin valot eteisestä ja lähdin töihin.

Tämän postauksen innoittajina toimivat muun muassa Minhin kommenttilaatikko ja kaikkien arkipostausten äiti Elma. Sattumalta tästä tuli myös proosallinen vastaus Runotorstain haasteeseen, jonka aiheena on mikrokosmos. Ja kun kerran linkittämään rupesin, mainostan vielä Piilomajaa, jonka emäntä on intoutunut ompelemaan ja ottamaan ihania kuvia luomuksistaan.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hyvä aamu siis. Yksi kysymys: mikä on perkolaattori?

Allyalias kirjoitti...

Siinäpä vasta maailmankaikkeutta kerrakseen! Oliko pystytukkaisen pyörremyrskyn sanojen englanninnos Happy New Year?

Anonyymi kirjoitti...

Perkolaattori on kahvinkeitin mutta ei sellainen tavallinen meikäläinen malli, jossa vesi juoksee suodattimen läpi ylhäältä alas. Meidän keitin on sähköllä käyvä pannu, johon laitetaan vesi alle ja purut päälle. Vesi nousee alhaalta purujen läpi samaan tapaan kuin espressopannussa, ja valmis kahvi valuu putkea pitkin takaisin alas. (Näin ainakin oletan, että siinä käy.)

Anonyymi kirjoitti...

Allyalias, noin minäkin tulkitsin. Sehän sopisi sen sun Happy birthday -laulun kaveriksi! Tosin voi myös olla, että se tarkoitti jotain ihan muuta. Kuka noista pyörremyrskyistä tietää.

Anonyymi kirjoitti...

Kuullostaa hyvältä, paitsi että vaatepähkäily on perseestä. Minä olen alkanut iltaisin hiukan katselemaan aamun vaatteita, vaikka ne saattavatkin vaihtua esmes sukkahousuahdistuksen tai kissankarvakriisin takia. joskus myöskään värit ei sovi päivään tai ponnari ei sovi tietyn paidan kanssa. Kun pitää kaikesta tehdä niin vaikeaa.

Viime aikoina olen myös alkanut petaamaan ennen lähtöäni, on paljon kivempi tulla kotiin kun on sänky pedattu ja ikkuna auki ja tuuletettu.

-minh-

Anonyymi kirjoitti...

Samoilla linjoilla ollaan: edellisenä iltana ei voi sataprosenttisen varmasti valita seuraavan päivän vaatteita, koska ei voi tietää, mikä fiilis on. Plus lisäksi minulta se ei onnistu, koska mun pitää jättää kaikki viime tippaan. Mutta petaaminen ja tuulettaminen on hyvä juttu! Mies jättää joskus petaamatta, ja silloin on pikkuisen ällöä tulla kotiin.