Kukkamaalle on kasvanut vaiteliaisuuden muuri. Pyydän anteeksi, mutta päässäni ei liiku yhtään asiaa, josta voisi blogata. Eipä niille olisi tilaakaan. Ajatuksissa pörräävät Viisivuotiaan nimpparijuhlat (millaisen kakun tekisi? olenko muistanut kutsua kaikki sukulaiset? ehtisikö vielä parturiin?), miehen mummon hautajaiset (miten mies selviää niistä? miten minä selviän, jos mies masentuu? pitäisikö Viisivuotias ottaa mukaan vai ei?) ja omat työt (mitkä hommat on pakko tehdä ennen pääsiäislomaa? onko vielä jotain mitä olen unohtanut? miksi kaiken maailman pösilöt lähettelevät minulle sähköpostia?).
Uimahallin sarjalippu erääntyy huomenna. Säätieteilijä lupaa lunta tupaan. En sitten muistanut lähettää korttia sairaalle ystävälle.
Jos minulla olisi tapana stressata, nyt stressaisin. Sen sijaan ajattelen lyhyttä työviikkoa, lampaanlihaa, suklaamunia ja punaviiniä.
Kerronpa teille tarinan, joka on lyhyt ja tylsä ja vailla mielenkiintoisia juonenkäänteitä mutta joka kuvaa lähes täydellisesti minua, luonnettani ja elämänasennettani: Viime viikonlopulle minulla oli suuria, siivoamiseen liittyviä suunnitelmia. Siivous piti aloittaa kirjahyllyn pölyttämisellä ja kirjojen tuulettamisella. Kävikin niin, että siivosin ensimmäisenä parvekkeen. Lopputulos oli niin keväisen kutsuva, että loppuajan istuskelin partsilla, luin dekkaria ja join herkkuolutta.
Tämän blogikirjoituksen pointti on se, että kaikella ei ole pointtia. Joskus täytyy vain käydä huhuilemassa avaruuteen, että tietää olevansa olemassa. Blogia on pakko päivittää, muuten se näivettyy.
7 kommenttia:
Talvella on kiva kirjoitella, mutta keväällä voi haluta elääkin välillä. Tykkään tavastasi siivota :)
Tuo siivoushommeli kolahti mullekin, juuri oikein siivottu :-) Sulla on niin kiva tapa kirjoittaa, että asiattomuudetkin menevät ihan kukkaisena, kuules :-)
... ja parhaassa tapauksessa avaruudesta tulee vastaus! Kiitos, Allyalias ja Ohari (O:n kehut saavat minut taas punastumaan :))! Jatketaan samalla siivouslinjalla.
Hyvä valinta tuo parveke ja herkkuolut! Ehtiihän sitä siivoille muita paikkoja muulloinkin. Pölyllähän on tapana aina palata paikalleen.
Erittäin hyviä pointteja, Kata ja Wilhelmiina! Jälleen yksi syy olla siivoamatta: pitäähän se selvittää, katoaako pöly jonain päivänä itsestään.
Muuten en ole listaihminen, mutta tuo kirjojen luettelointi kuulostaa oudon kiehtovalta ... Parasta olisi, kun luettelo olisi vanhanaikaisessa, kirjapölyltä tuoksuvassa kortistossa tai isossa, rapisevassa ruutuvihossa ... Minkä sille voi, että suhtaudun romanttisesti kirjoihin ja kirjastoihin. En oikein tykkää lainausautomaateistakaan, vaikka ne muka vähentävät jonoja.
Sitten joskus vanahana haudan partaalla voi kyllä kaduttaa, ettei tullut siivotuksi, vaan istuskelluksi ihanalla partsilla. Aieivai? :-)
Kaura: tirsk! Just noin :D
Lähetä kommentti