3.4.07

Suhteellista

Tässä luvussa toimitussihteeri näyttää, miten kaukaa voi aloittaa ja miten kauan kestää, ennen kuin pääsee aiheeseen. Tai pääseekö siihen edes? Jo muinaiset roomalaiset ...

Eilen illalla mietin, että blogi kaipaisi uudistamista. Ulkoasun viilaaminen tuntui työläältä, eikä minulla ollut siihen mitään ideoita. Aloinpa sitten pohtia sivupalkkia ja muita vakiotekstejä.

Aloitin sivun ylälaidasta. Vaikka kuinka tuijotin, uutta "mottoa" tai alaotsikkoa en keksinyt vieläkään, en ainakaan mitään kunnollista ja otsikkoon sopivaa. Keksiikö joku? Otan mielelläni vastaan ehdotuksia! Voisin vaihtaa blogin nimenkin, koska Kukkamaa on syvältä.

Seuraavaksi siirryin blogger-profiiliin, jota karsastan ja jota minulla ei ole. Onpahan vain tekstiä palkissa. Mietin, pitäisikö sitä muuttaa. Pohdiskelin laiskasti, kuka minä olen suhteessa toisiin. Mikä kaikista rooleistani kuvaa minua parhaiten? Mikä rooli on itselleni tärkein? Entä mikä on toiseksi tärkein?

Ensisijaisesti olen äiti. Tämä ei ole järin yllättävää tai omaperäistä. Äitiys on hienointa ja opettavaisinta mitä tiedän, vaikka en (enää) kirjoitakaan siitä blogissani kovin usein. Raskaus ja synnyttäminen oli omanlaisensa kokemus, mutta silti olen sitä mieltä, että ihmeellistä ei ole äidiksi tuleminen vaan äitinä oleminen. En osaa sanoa, kuinka paljon äitiys sinänsä on kasvattanut minua, koska viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana olen koonnut muutakin elämänkokemusta (välistä tuntuu että liikaa). Sen tiedän, että suurempaa onnea ei ole kuin arkinen yhdessäolo poikani kanssa. Parhaat kiksit saan olemalla läsnä, vastaamalla kysymyksiin, juttelemalla, nauramalla, itkemällä ja hellimällä.

Sen sijaan hätkähdin hieman, kun päädyin siihen, että seuraavaksi eniten olen täti. En mikään kukkahattuinen, vaan siskoni lasten sukulainen. Onko tavallista, että sisarustensa lapsia rakastaa melkein yhtä paljon kuin omiaan? Lisäsin tuonne tuon melkein-sanan, etten kuulostaisi tekopyhältä. Sillä kyllä kai omiaan rakastaa kaikkein eniten? Kysymys on retorinen ja sellaiseksi toivottavasti jääkin. En haluaisi koskaan joutua tilanteeseen, jossa rakkaus punnitaan ja laitetaan järjestykseen.

Vasta näiden jälkeen olen ystävä, vaimo, tytär ja sisko. Ystävyyttä ei voi erottaa muista rooleista, vaan se kietoutuu avioliittooni ja perhesuhteisiini. Olen myös kummityttö, miniä, harrastelijamuusikko, toimitussihteeri, bloggaaja ja ties mitä kaikkea. Lista on loputon, enkä aio kiusata teitä sillä tämän enempää. Kysynpähän vain: jos avioliittoni ei ole kaikista auvoisin, johtuuko se siitä, että olen ennemmin täti kuin vaimo?

Muuten olen sitä mieltä, että Vallilanlaakso on suojeltava ja tiehanke haudattava heti! Lähettäkää postia kaupunkisuunnitteluvirastolle: kaupunkisuunnittelu ättä hel piste fi.

6 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Olen samaa mieltä, siis tuosta tiehankkeesta!
Muuten sanon, että hienosti itsesi profiloit. Et ole sentään esmes sukkahousurajoitteinen.

kukkis kirjoitti...

Niin no, oikeastaan olen, kuten on muissa yhteyksissä tullut selväksi. Itse asiassa panen vielä paremmaksi: olen sukkarajoitteinen. Mitenköhän se jäikin pois tuolta listalta? Toisaalta jäihän siitä puuttumaan muitakin, esmes imurinvihaaja ja auringonrakastaja.

Sun äitis kirjoitti...

Ihan siltä varalta, etten ole ennen muistanut sanoa: toi "jo 37 vuotta hyvisten puolella" on upeesti sanottu!

Listauksiasi lukiessani samaistuin, minäkin olen ensisikaisesti äiti ja sitten vasta muuta. Aika huono täti. Vaimona vastuuntuntoinen.

kukkis kirjoitti...

Oi kiitos, Äitis! Minä taas taidan olla vastuuntuntoinen täti mutta huono vaimo ...

Nyt lähden pääsiäislomalle. Iloista pääsiäistä kaikille!

allyalias kirjoitti...

Olen pahoillani, jos pilasin pääsiäisesi, mutta SINUT ON MIELIKUVAMURHATTU!!!

kukkis kirjoitti...

Miten niin pilasit! Tuohan oli hienompi yllätys kuin mikään mitä kinder-munasta voi tulla! Odota vaan kun palaan kummittelemaan ...