20.10.06

Herr, es ist Zeit

Ilta tulee ajoissa
tervehtii kädestä
nipistää poskesta kuin ystävää.

Lapsi lyö tuulta,
huutaa,
lentää hanhiparven mukana.

Viimeinen väre
käy ruusupensaassa.
Kohta katkaistaan varret,
levitetään hiekkaa tielle.
Kirjoitan kirjeen
sytytän oman valoni.

***

Runotorstain aiheena on syksy. Tavallisuudesta poiketen tätä tekelettäni en ehtinyt edes kunnolla lukea läpi ennen kuin julkaisin sen. Odotan kommentteja innokkaasti!

P.S. Otsikko on ehkä maailman parhaasta syysrunosta ikinä. Sen on kirjoittanut Rainer Maria Rilke.

Edit 23.10.: Muutin vähän kahta säettä, niitä, joissa puhutaan hanhista ja hiekasta, ja poistin yhden välimerkin.

6 kommenttia:

सारी kirjoitti...

Kauniisti tiivistettynä syksyn olennainen. Haikea mutta turvallinen tunnelma.

Ohari kirjoitti...

Ihana runo, just syksy ~huokailuja~

Allyalias kirjoitti...

Pidin...

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Tämä on kaunis. Syksyä elävästi kuvaava runo, jossa ei tarvinnut kertaakaan mainita sanaa syksy. Aivan ihastuttava tuo lapsi-kohta, todella elävä kuva.

Minä sitten pidän tästä runotorstaista, sieltä löytyy aina niin mielenkiintoisia tekstejä. Kivaa nähdä, kuinka hyvää jälkeä voi hyvä kirjoittaja, niin kuin sinä, saada aikaan ihan näin ex tempore.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset kaikille kommenteista! Wilhelmiinan kommentit saivat minut suorastaan hämilleni :) Tekee mieli sanoa niin kuin turkulaisvitseissä: Jaa mää vai?

Itseäni on tuo "lentää hanhien kanssa" -rivi ruvennut pikkuisen ärsyttämään. Asia on juuri noin, mutta sanat eivät miellytä. Saatan vähän muokata sitä.

Eikö kukaan olisi järjestämässä blogimiitin runo- tai muun aiheisia etkoja tänään klo 16-19? Saattaisin vaikka päästä paikalle.

isopeikko kirjoitti...

Eikös se, mikä itseään ärsyttää, ole monesti juuri se terä, mikä puree?