19.10.06

Ainakin kahdella pallilla

Eilen oli vähän skitsofreeninen olo. Ensin olin tiedotustilaisuudessa ja sitä seuranneessa seminaarissa toimittajana (tosin samalla lobbasin ihan pikkuisen), ja sitten kiisin suoraan tiedottajille tarkoitettuun esittelytilaisuuteen. Toisaalta noudatin jo nyt tulevaisuuden visiota, jossa työtehtävät sekoittuvat ja niiden rajat hämärtyvät.

Sinänsä mielenkiintoinen visio, että meillä kuten monissa muissakin pienissä työpaikoissa tehtävärajat ovat jo valmiiksi hämärät. Pomo postittaa, toimittaja edustaa ja toimistosihteeri oikolukee, jos on tarvis. Olemme edelläkävijöitä!

Kaiken lisäksi ehdin eilen käydä yliopistolla hakemassa lukuvuositarran jatko-opiskelijakorttiin. Samalla tein nostalgiapoikkeaman päärakennuksen naisten vessaan. Haikailin opiskeluaikoja niin paljon, että melkein soin ajatuksen väikkärille ... En nyt ihan kumminkaan. Tässä elämäntilanteessa lienee fiksuinta käyttää opiskelijakorttia edelleenkin vain uimahallin kassalla.

Lopuksi huristelin ratikalla kotiin ja ehdin olla äitinä lapselleni puolisen tuntia, ennen kuin uiniaika koitti. Ihastelin hirviölinnaa, keskustelin Lintsin valoviikosta, pesin hampaat, luin Katto Kassista ja lauloin unirokin. Olihan sitä siinäkin.

2 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Arvaas, luinkos toimistosihteeri oikuttelee? No luin.

Mikäs on teidän sakin näkemys Katto Kassisesta? Jossain just vähän aikaa sitten luin, että muut Lindgrenit on hyviä, mutta Kassis huono. Ja minä kun olen aina pitänyt Katto Kassisesta.

kukkis kirjoitti...

Taisit lukea Kassis-mielipiteen täältä. Nyt kun meillä on luettu runsain mitoin Lindgrenin kirjoja moneen kertaan ja peräjälkeen, omaksi suosikiksemme on kirkkaasti noussut Peppi Pitkätossu. Sama suosikki on pojalla ja äidillä ja taitaapa olla isälläkin.

Kassinen on ihan hauska, mutta jotenkin se ei sovi ääneen luettavaksi ja kuunneltavaksi yhtä hyvin kuin esimerkiksi Peppi tai Melukylän lapset. Lisäksi Kassisessa on sellainen ongelma, että hän on vähän liian ilkeä ja itsekäs. Ideana varmaan on, että lapsikin huomaa, ettei niin saisi toimia. Ainakin meidän Viisivuotias on kuitenkin niin puhtoinen, että hän ei ymmärrä, miten joku voi olla koko ajan niin tuhma. Viisivuotiasta myös mietityttää se, että tuhmuudesta ei ole mitään seurauksia.

Onhan se tietenkin hellyttävää, että kaikesta huolimatta Pikkuveli tykkää Kassisesta. Pikkuveli ja hänen koiransa Tassu ovatkin Kassis-hahmoista suosikkejamme. Lisäksi aina on kiva, kun kirjassa syödään paljon herkkuja!