25.8.11

Alouette

Pikku leivoselleni

Sinun ei ollut tarkoitus syntyä. On helpointa ajatella niin.

Ihmisen elämässä on paljon paskaa. Saat olla iloinen siitä, että vältyt siltä. Usko minua. Kun yksi vanhoista poikaystävistäni petti minua tai kun entinen mieheni muutti pois yhteisestä kodistamme, olin varma, että tämä on pahinta, mitä ihminen voi kokea. Olin väärässä. Pahinta on se, että joutuu synnyttämään ja palaamaan kotiin tyhjin käsin.

Arvaamattomia asioita tapahtuu. Esimerkiksi tähän en ollut ollenkaan varustautunut. Olin valmistautunut siihen, että ikätovereita kuolee, läheinen voi sairastua, rahat voivat loppua, menetän isovanhempani ja joskus omat vanhempanikin. Keskenmeno viikolla 19 ei sisältynyt tilaukseen.

Mielellämme oltaisiin viety sinut kotiin, tutustuttu sinuun ja rakastettu. Kun kerran niin ei käynyt, olen kuitenkin onnellinen, että sinä ja minä oltiin yhdessä nämä nelisen kuukautta. En vaihtaisi niitä pois.

***

Te lukijoista, jotka tunnette minut tosielämässä, sovitaanko, että ei puhuta tästä missään muualla. Paitsi korkeintaan jos joskus kohdataan kasvokkain. Varoitan jo etukäteen, että mua sit itkettää.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

<3
HG

-kummitus- kirjoitti...

:-((( Voimaa! Niin klishee kun se onkin.

Hestia kirjoitti...

Voi muru, olet ajatuksissani, jos olisin vieressä saisit pitkän halauksen.

Tiina kirjoitti...

Voi Kukkis-kultaseni. Olen todella pahoillani. :'(
Voimahalauksia ja vaikka mitä. <3

Ohari kirjoitti...

Voi kultapieni, lämpimiä halauksia ja myötäeloa <3

Sun äitis kirjoitti...

Arvaamattomia asioita tapahtuu, tällaiseen postaukseen en ollut varautunut. Rutistus!

Allyalias kirjoitti...

<3 Voi Kukkis! Olen sanaton!

Ana kirjoitti...

OMG, voi helvetti. Osanottoa.

Celia kirjoitti...

Olen pahoillani. Lapsen menetys koskee, niin syntyneen kuin syntymättömänkin. Toisen kokema menetys koskettaa, minuakin, eikä sillä ole merkitystä, että emme tunne toisiamme.

Voimia ja rohkeutta surra suru loppuun. Ainoastaan niin siitä pääsee. (Tiedän tämän kokemuksesta.)

Lia kirjoitti...

Olen pahoillani puolestasi.

MissJenny kirjoitti...

Osanottoni! En uskalla edes yrittää kuvitella, miten hirveätä sulla on.

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei. En osaa sanoa yhtään mitään, olen todella todella pahoillani puolestanne. Kauniisti kirjoitit.

- merja

kukkis kirjoitti...

Kiitos teille kaikille. Onneksi on jo lapsia kotona, ja onneksi emme olleet ehtineet kertoa heille vauvasta. Tämä voisi olla vielä paljon vaikeampaakin.

Kaura kirjoitti...

Luin tämän postauksen tänään ja haluan vielä lähettää hirmu kasan lämpimiä ajatuksia. Menetyksen kipu muuttuu ajastaan kaipuun haikeuseksi, uskon ja toivon.

kukkis kirjoitti...

Kiitos, Kaura! Nyt jo vähän helpottaa.