Pikku leivoselleni
Sinun ei ollut tarkoitus syntyä. On helpointa ajatella niin.
Ihmisen elämässä on paljon paskaa. Saat olla iloinen siitä, että vältyt siltä. Usko minua. Kun yksi vanhoista poikaystävistäni petti minua tai kun entinen mieheni muutti pois yhteisestä kodistamme, olin varma, että tämä on pahinta, mitä ihminen voi kokea. Olin väärässä. Pahinta on se, että joutuu synnyttämään ja palaamaan kotiin tyhjin käsin.
Arvaamattomia asioita tapahtuu. Esimerkiksi tähän en ollut ollenkaan varustautunut. Olin valmistautunut siihen, että ikätovereita kuolee, läheinen voi sairastua, rahat voivat loppua, menetän isovanhempani ja joskus omat vanhempanikin. Keskenmeno viikolla 19 ei sisältynyt tilaukseen.
Mielellämme oltaisiin viety sinut kotiin, tutustuttu sinuun ja rakastettu. Kun kerran niin ei käynyt, olen kuitenkin onnellinen, että sinä ja minä oltiin yhdessä nämä nelisen kuukautta. En vaihtaisi niitä pois.
***
Te lukijoista, jotka tunnette minut tosielämässä, sovitaanko, että ei puhuta tästä missään muualla. Paitsi korkeintaan jos joskus kohdataan kasvokkain. Varoitan jo etukäteen, että mua sit itkettää.
15 kommenttia:
<3
HG
:-((( Voimaa! Niin klishee kun se onkin.
Voi muru, olet ajatuksissani, jos olisin vieressä saisit pitkän halauksen.
Voi Kukkis-kultaseni. Olen todella pahoillani. :'(
Voimahalauksia ja vaikka mitä. <3
Voi kultapieni, lämpimiä halauksia ja myötäeloa <3
Arvaamattomia asioita tapahtuu, tällaiseen postaukseen en ollut varautunut. Rutistus!
<3 Voi Kukkis! Olen sanaton!
OMG, voi helvetti. Osanottoa.
Olen pahoillani. Lapsen menetys koskee, niin syntyneen kuin syntymättömänkin. Toisen kokema menetys koskettaa, minuakin, eikä sillä ole merkitystä, että emme tunne toisiamme.
Voimia ja rohkeutta surra suru loppuun. Ainoastaan niin siitä pääsee. (Tiedän tämän kokemuksesta.)
Olen pahoillani puolestasi.
Osanottoni! En uskalla edes yrittää kuvitella, miten hirveätä sulla on.
Voi ei. En osaa sanoa yhtään mitään, olen todella todella pahoillani puolestanne. Kauniisti kirjoitit.
- merja
Kiitos teille kaikille. Onneksi on jo lapsia kotona, ja onneksi emme olleet ehtineet kertoa heille vauvasta. Tämä voisi olla vielä paljon vaikeampaakin.
Luin tämän postauksen tänään ja haluan vielä lähettää hirmu kasan lämpimiä ajatuksia. Menetyksen kipu muuttuu ajastaan kaipuun haikeuseksi, uskon ja toivon.
Kiitos, Kaura! Nyt jo vähän helpottaa.
Lähetä kommentti