10.1.09

Temppu ja kuinka se tehdään

Röhnötän sohvalla suhteellisen siistissä asunnossa, joka näyttää kodilta. Katselen tammikuun auringon valoa, joka liikkuu lattioilla. Nautin olostani, juon kahvia ja luen hyvää kirjaa. Kesken on Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia. Ei voi mitään, mutta minusta se on mahtava. Pakotan itseni välillä laskemaan sen käsistäni, ettei se loppuisi liian aikaisin.

Täytyy osata nauttia lapsettomien viikonloppujen hyvistä puolista, niin kuin vaikka seksistä ja lukemisesta.

Piitu asuu nykyään enimmäkseen meillä. Hassua ajatella, että reilu puoli vuotta sitten asuimme Viltsun kanssa kahdestaan ja yhtäkkiä meitä on tuplasti.

Parisuhteen kannalta tilanne on aika ihanteellinen. Useimmiten kotona on lapsia ja kaikenlaista touhua ja pyöritystä, mutta välillä on aikaa meille kahdelle. Pakko myöntää: itsekin varmaan olen parempi äiti, kun välillä saan olla ihan vain ihminen, nainen ja jonkun rakastettu.

5 kommenttia:

Kriisi kirjoitti...

Oi kyllä, minkään roolin ei pidä antaa ottaa yliotetta. Joskus saatan töiden jälkeen jäädä tunniksi lorvimaan kaupungille tekemään ei mitään ihan vain, jotta olen hetkeksi myös ihan joku täti vaan, joka käy kahviloissa ja kuluttaa rauhassa aikaa.

Sun äitis kirjoitti...

Kuulostaa kadehdittavan kivalta! Mutta koska kuvaamasi rooli edellyttäisi aktiivisuutta muiltakin kuin minulta, taidan seuraavaksi kokeilla Kriisin mainiota ehdotusta jonain tätinä vaan olemisesta!

Helen kirjoitti...

Kuulostaa kivalta tollainen lukuviikonloppu!

Olen muuten monesti miettinyt että pitäisi joskus blogata ydinperheen "iloista", kun koskaan kellään ei ole aikaa lorvia tai tehdä mitä itse haluaisi. Mutta veikkaan että nykytahdilla sitä postausta ei synny, mutta luen muiden mietteitä asiasta mielelläni ja kommentoin sitten jos osaan.

ps. tänä viikonloppuna olen kyllä sekä lauantaina että sunnuntaina varastanut ydinperheeltäni aikaa töiden vuoksi. Mutta olikin mukavia hommia ja näyttää siltä että ehdimme ajoissa!

violet kirjoitti...

Hauska kuulla että tykkäät tuosta kirjasta. Luin sen keväällä ranskaksi ja tykkäsin riivatusti. Haluaisin myös suomeksi lukea koska tiedän että koskettaisi vielä paremmin omalla kielellä.

kukkis kirjoitti...

Ihan joku täti vaan on myös mukava olla!

Hyvissä kirjoissa on sekin hyvä puoli, että joskus niitä voi lukea usealla kielellä ja lukukokemus on aina vähän erilainen.