Runotorstain 51. haaste on ääni:
Olen pessyt hampaani 3672 kertaa.
Vieläkin puhut minulle töykeästi
juuri kun poimin
pietaryrtin kukkia
mietteliäänä, vaiti.
Pietaryrtti kukkii
kuivuudesta piittaamatta.
Jos sitä ei olisi,
kukaan ei sitä kaipaisi.
Naapurissa nauretaan,
kaiku ivaa meitä.
Turhat kysymykset
vyöryvät
kaiuttomaan tyhjyyteen.
It's all in my head.
7 kommenttia:
Minusta tuossa viimeisessä säeryppäässä oli sopivan ahdistava tunnelma! Tuli mieleen tosi "kivoja" nuoruusmuistoja.
Niin on. Siis päässä.
Olen ryhmitellyt säkeitä moneen kertaan ja unohtanut varmaan jotain siinä hötäkässä. Tuo viimeinen englanninkielinen lause ärsyttää itseäni, mutta jotenkin se kuuluu kuitenkin siihen.
Lähtötilanne tässä runosessa on yksi ilta mökillä. Olin vähän huonolla tuulella, istuskelin itsekseni ulkona ja kuuntelin bileiden ääniä vastapäiseltä rannalta.
Ehkä se mitä yritän tavoittaa onkin juuri murrosikäisen kokemus maailmasta. Enpä olisi tullut ajatelleeksi tätä ilman kommenttejanne. Kiitos niistä!
Tässä on hyvää ja tiivistä, aukkojakin. Jättäisin itse surutta keskimmäisen säkeistön ja englannin kielisen lauseen kokonaan pois, ehkä toiseen yhteyteen. Pietaryrtti on kauniimpi kerran kirjoitettuna. :)
Hyviä ideoita, kiitos! Minuakin ärsytti tuo pietaryrtti-sanan toistaminen näin lyhyessä pätkässä. Runonen on kaiken kaikkiaan kovin keskeneräinen, mutta tästähän se rupeaa tulemaan valmiimmaksi :)
Englanninkielinen lause kuvastaa kyllä minun mielestäni jotenkin sitä murrosikäisyyttä ... Mutta ehkä se on kaukaa haettua.
Hieno runo! Mun mielestä taas tuo keskimmäinen säe oli just niin surullinen että se kolahti.
Osaispa itsekin runoilla vaan kun ei...
Voi kiitti, Touhis! Sulla on tuo sanan säilä muuten niin hyvin hallussa, että runoilu ei ole mitenkään välttämätöntä. Itse tuumaan, että runoileminen on niin kuin laulaminenkin: kaikki osaavat, kunhan vain yrittävät, mutta kaikkien ei tarvitse olla Södergraneja ja Isokoskia :)
Lähetä kommentti