Miksi nämä asiat sattuvat aina samaan aikaan:
1. lapsen vatsatauti ja miehen työmatka
2. oma vapaapäivä ja entisen työkaverin hautajaiset
3. Suomen järjestämät Euroviisut ja äitienpäiväviikonloppu?
Ykkönen venyttää henkisen suorituskyvyn rajoja. Kakkonen - hävettää, että tällaisesta edes purnaan, koska kerrankin on kyse elämästä ja kuolemasta. Kolmosen ei pitäisi vaikuttaa minuun millään tavalla, mutta kylläpä vain. Johtuneeko siitä, että asun tässä viisunäyttämön naapurissa: vaikka en ole käynyt missään ilmaisissa tai maksullisissa viisuhäppeningeissä, tunnen jo, kuinka hurmos tarttuu minuunkin. Tai sitten se on vain flunssaa.
Työpaikan tilanne on sellainen, että pomo kulkee selkä jäykkänä ja napsii vatsakatarripillereitä. Vapaa-ajan tilanne taas ... olen aina inhonnut minuutilleen ohjelmoituja viikonloppuja, mutta arvatkaapa, mitä kalenterissani lukee lauantain kohdalla? Eka sovittu meno on yhdeksältä, seuraava kahdeltatoista, ja sama jatkuu. Idioottimaisesti lupauduin juuri myös myymään kahvia johonkin ****n futistapahtumaan.
Olen kiireinen, mutta saan syyttää vain itseäni. Paitsi että lapsen vatsatautiin en sentään ole syypää. Sen hän on hankkinut ihan itse.
Kiitos, kun sain purnata, ja anteeksi. Jotain muuta joskus paremmalla ajalla. Täältä tähän.
6 kommenttia:
Hui kun sä olet sosiaalinen ja aktiivinen! Tarkoitan tällä lähinnä tuota futistapahtumaa.
Tsemppivilkutuksia!
Yritä jaksaa!
Ne on ne ruuhkavuodet, kato. Paljon lohduttaa? Joo ei, mutta ehkä sitten muoreina muistelemme kiikkustuolissa, miten piti kiirettä ja oomme kauhean onnellisia, ettei sitten enää tarvitse sännätä mihinkään (paitsi ehkä bingoon).
Voi teittiä! Tässä vilkutusten ja muun tsempityksen lomassa vallan unohdan stressata ja hätäillä. Siitä futistapahtumasta en voi todeta muuta kuin klassisen "en tiedä, mikä minuun meni". Kiireen aiheuttama (toivottavasti tilapäinen) mielenhäiriö kaiketi. Loppukevään aion olla äärimmäisen epäsosiaalinen ja passiivinen.
Yritän vältellä futistapahtumissa kaffeenmyymistä loppuun asti.
onneksi kumpikaan pojista eiole vielä pyytänyt päästä jalkapalloseuraan.
Ehkä ne liittyykin balettiryhmään ja saan sitten kaupata sitä kaffia siellä.
Minä taas ajattelin, että kun nyt kerran myyn, kukaan ei enää voi vaatia multa ikinä mitään. Tulevina vuosina voin aina kun tilaisuus vaatii vedota siihen, että myin kahvia keväällä 2007.
Lähetä kommentti