On minullakin kannettava. Se on pieni vihreäkantinen muistikirja. Kirjoitan siihen runoja, muistilistoja, pieniä päiväkirjamerkintöjä ja sitaatteja. Sen sivuilla on myös Viisivuotiaan piirroksia ja muuta korvaamatonta. Esimerkiksi tämä muisto:
Yhtenä aamuna Viisivuotias ihmetteli ensimmäiseksi herättyään: "Mitäköhän mamma tekee just nyt?" (Selitys: lapsenlapset sanovat minun äitiäni mammaksi.) Tämän aamun ensimmäinen asia oli tämä: "Arvaa mitkä lemmikit Kasperilla, Jesperillä ja Joonatanilla on? Leijona ja vaan yksi possu!" On kiva herätä siihen, että pieni, totinen naama sanoo näitä kolmen sentin päässä omasta naamasta.
Kun muistikirjaa selaa, voisi luulla, että mielessäni pyörii vain yksi asia. Merkinnöistä suurin osa liittyy nimittäin ikään ja vanhenemiseen. Kas tässä ns. parhaita tai ainakin suurin piirtein julkaisukelpoisia paloja:
36-vuotiaana painovoima vaikuttaa niin paljon, että kosmetologi on pahempi kuin huumekauppias. Ilmaisnäytteet pitäisi kieltää.
Minun iässäni moni on eronnut, joku leski tai mummo. Itse vietän vieläkin laina-aikaa.
Koska en ole pitkään aikaan kännipolkannut ja koska on perjantai, lainaan vielä yhden pätkän muistikirjastani. Joululoman kalsarikännissä voi joskus heittäytyä kummallisen kultturelliksi ja syvämietteiseksi:
Juon viiniä jo ties kuinka monetta iltaa. Mitä väliä, olen lomalla. Petaan sänkyä ja mietin. Kirjaston kirja tuntuu erilaiselta kuin oma tai arvostelukappale - arkisemmalta. Olen koukussa jääkaappimagneetteihin. Kukakohan voitti runokilpailun? Mikä on kaunein Bachin soolosellosarjojen osista? Saanko koskaan lisää lapsia? Miksi en voi vain olla ja nauttia? Olinpa nerokas kun keksin sen elämänohjeen ja kirjoitin sen kännykän muistiin.
Tipaton tammikuu ei taitaisi sittenkään olla niin kehno idea.
2 kommenttia:
Mä oon aina ollut kade niille, joilla oikeesti on tuommoinen muistikirja - ja jotka myös muistaa kantaa sitä mukanaan. Munkin on pitänyt tuommoinen hankkia jo vaikka kuinka kauan, huoks.
Kerran pääsin kurssilla kuuntelemaan Kuukausiliitteen Ilkka Malmbergiä (jota ihailen suunnattomasti), myös Ilkalla oli kertakaikkiaan ihku pieni muistikirja: musta, repaleinen ja räjähtänyt ja "aina takataskussa".
On muuten vaikea löytää hyvää muistikirjaa, sellaista omannäköistä. Nykyiseni on juuri loppumaisillaan, pitäisi kohta ostaa uusi. Jos löytää kauniin, siinä on liian vähän sivuja, ja jos löytää muuten sopivan, sen sivuissa on rivitykset. Muistikirjassa pitää olla blankot paperit tai muuten alkaa ahdistaa.
Sen sijaan mukana kantaminen ei aiheuta minkäänlaista vaivaa, koska mulla on niin iso käsilaukku :)
Lähetä kommentti