17.1.08

Aika on rientänyt

Meidän pikku Viltsu-vaaveli aloittaa syksyllä koulutien.

Eilen kävimme tutustumassa kahteen kouluun: omaan lähikouluumme ja Viltsun eskarin kouluun. Lähikoulu on "iso" ja eskarin koulu on "pieni" - täällä Helsingin keskustan liepeiden vähälapsisissa kaupunginosissa tuo tarkoittaa sitä, että kummassakin aloittaa n. 25 ekaluokkalaista. Pienessä koulussa on vain luokat ykkösestä neloseen, ja ison koulun suhteellinen suuruus syntyy siitä, että siellä on myös viides ja kuudes luokka.

Iso koulu on todella hieno ja perinteikäs työläislasten opinahjo. Koulu itsessään on satavuotias, ja koulurakennus on pykätty pystyyn vuonna 1915. Olen itse käynyt samaan aikaan perustettua helsinkiläiskoulua, en tosin tätä samaa, ja sydämessäni on lämmin paikka koulun perinteille ja historialle. Ison koulun käytävillä leijuu vanhan koulun henki, luokissa tuoksuu puupöly, ja upean portaikon korkeista ikkunoista näkee suuren palan kaupunkia. Sata vuotta sitten lapsia oli paljon, ja siksi myös luokkahuoneita on paljon. Kaiken maailman aineille on omat luokkansa.

Pieni koulu on 1980-luvulla rakennettu ahdas, kämäinen pytinki, jossa ei ole mitään hienoa eikä perinteikästä. Toisaalta se on kuin kyläkoulu: opettajakuntaa on alle kymmenen, ja jokainen opettaja tuntee koko koulun kaikki lapset nimeltä ja naamalta. Lisäksi se sijaitsee rauhallisessa ympäristössä metsän laidassa.

Pieneen eskarin kouluun menevät kaikki kaverit. Sitten taas isossa lähikoulussa oppisi tuntemaan oman naapuruston lapsia. Toisaalta ei niitä samanikäisiä näy ihan tässä pihoilla pyörivän, ja ison koulun luokkakaverit tulevat isolta oppilaaksiottoalueelta.

Isossa koulussa voi valita ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi englannin tai ranskan. Pienessä koulussa voi lukea vain englantia, mutta vapaaehtoiseksi kieleksi voi ottaa saksan, jota voi myös jatkaa useammalla yläasteella kuin ranskaa. Isoon kouluun kulkee kevyen liikenteen väylä. Pieneen kouluun mentäessä on yksi vaarallinen risteys, mutta toisaalta sinne pääsee ovelta ovelle ratikalla.

Tätä voisi vielä jatkaa, mutta you get the picture: kummassakin koulussa on puolensa ja puolensa.

Kai me niistä jompikumpi valitaan, kun ilmoittautumispäivä 6.2. koittaa.

P.S. Semmoinen hyvä puoli, että fiilispohjalta voisi valita kumman koulun tahansa. Molemmat vaikuttivat itse asiassa ihan kivoilta. Viltsu oli sitä mieltä, että haluaisi mennä kumpaankin. Teenköhän minä tästä liian ison numeron?

5 kommenttia:

Touhis kirjoitti...

Vaikea valinta, tai toisaalta helppo jos kummatkin koulut kerran on kivoja. Mulla oli ihan kielen päällä, että kysy nyt siltä mukulalta kumpaan se haluaa, mut olitkin kysynyt :)

Koulun aloitus herkistää mut aina. En ikinä unohda sitä tunnetta, kun Esikoinen lähti ekalle. Pieni tyttö valtavan iso reppu selässä. Siellä se mun pienokaiseni nyt menee, isoon pahaan maailmaan... *hapuilee nessua*

Hestia kirjoitti...

Samoissa tunnelmissa, esikoinen siirtyy yläkouluun ja siinäpä onkin riittänyt pähkäilyä.

Poika on käynyt 3.-6. luokat lumaluokalla (luonnontiede-matikkapanotteinen) ja haluaisin yläkoulussa joko luma- tai informaatioteknologialuokalle. Vaakakupeissa on koulumatka (jaksaako kolmen vartin koulumatkaa kahdella bussilla), kavereiden kouluvalinnat, opettajat ja koulun yleisvaikutelma (olemme käyneet kolmen koulun tutustumisilloissa) jne. Ja sitten näihin painotuksiin (oli muuten jo 3. luokalle!) on tietysti pääsykokeet.

Siltä varalta ettei pääse painotettuun opetukseen, täytyy miettiä mihin lähikouluun siinä tapauksessa haluaisi, vaikka lopulta tilanne on kuitenkin se, että kirjoitti hakulomakkeeseen mitä tahansa, huonolla tuurilla mikään toiveista ei toteudu!

kukkis kirjoitti...

Touhis, näin on! Vastahan ne oli kaikki vauvoja ...

Hestia, pähkäillä täytyy! Olisi niin helppoa, jos olisi vain yksi koulu eikä tarvitsisi valita ... Toisaalta kai sitä pitää iloita valinnan mahdollisuudesta. Noita painotettuja opetuksia sun muita en ole vielä edes ajatellut. Aika menee sitä tahtia, että ihan kohta pitää alkaa miettiä niitäkin!

Onneksi koulu on kuitenkin vain koulu, ja joka koulusta saanee kohtalaisen hyvät eväät, jos vain osaa ottaa ne vastaan. Tai näin ainakin yritän ajatella.

Kriisi kirjoitti...

Meillä on kans samoja juttuja edessä tänä vuonna. Koulu on jo periaatteessa valittu, se on sekä lähin että se, jossa kaikki kaveritkin ovat. Lisäksi pieni ja käytännössä tarhan ja eskarin vieressä, joten hyvin vähän liikkumismielessä muuttuu. Mutta kammoksun jo etukäteen sitä, että pojan pitää joka aamu ja iltapäivä ylittää tämä paikallinen kylänraitti, jossa 40:n rajoituksesta ja hidastustöyssyistä huolimatta jengi ajaa kuin hullut.

kukkis kirjoitti...

Liikkuminen kieltämättä hirvittää. Kaiken lisäksi, vaikka lapsi olisi yksin liikkuessaan miten järkevä ja varovainen tahansa, kavereiden kanssa voi tulla ties mitä kotkotuksia mieleen. Näen jo sieluni silmin, miten Viltsu ja samasta suunnasta tuleva luokkakaveri pelleilevät keskenään niin innokkaasti, että ajavat ratikalla pysäkin ohi, hätääntyvät ja jäävät pois jossain, missä eivät yhtään tunne paikkoja ... Kännykkä on ostoslistalla heti repun ja penaalin jälkeen.